Kahden viinilasillisen jälkeen hilpeämmäksi muuttuva A.W. Yrjänä: ”Ei minusta ole absolutistiksi, mutta ei juopoksikaan”
Tässä jutussa A. W. Yrjänä puhuu juomatottumuksistaan, ulkonäkösuhteestaan, intohimostaan jääkaappikylmään kebabiin ja käynnistään Haadeksen porteilla.
A. W. Yrjänä tunnetaan CMX-yhtyeen keulakuvana ja korkealentoisia puhuvana runoilijarokkarina. Viime syksynä hänet nähtiin Vain elämää -ohjelmassa. Yrjänän ensimmäinen sooloalbumi Heliografi ilmestyi 15. maaliskuuta.
Olet perustellut soololevyn tekemistä sillä, että kirjoittamasi kappaleet eivät sopineet CMX:lle. Väitän, että oikeasti halusit päästä bändistä eroon.
Totta, pitää paikkansa. Ihan hyvä väittämä. Ihmisillä on elämässään monenlaisia syklejä, ja joskus ne eivät osu yhteen. Bändin sisäinen biorytmi ei ollut muutama vuosi sitten kauhean hyvä. Ilmoitin yhtyeelle tiettyjen vaiheiden jälkeen keväällä 2022, että haluan kunnollisen aikalisän. Tarvitsin happea.
Olen ollut CMX:ssä koko aikuisikäni ja kirjoittanut 95 prosenttia yhtyeen materiaalista. Päätöksenteko on ollut kuitenkin aina neljän hengen prosessi.
Minua alkoi kiehtoa ajatus, ettei tarvitsisi edustaa mitään tiettyä soundia tai olla sillä tavalla demokraattinen kuin yhtyeessä ollaan. Halusin kokeilla, miltä tuntuu olla täysin omaehtoinen lauluntekijä.
Olet sanonut edustavasi maha edellä -koulukuntaa, joka viis veisaa siitä, miltä omissa silmissään näyttää tv-ruudulla. Onko ulkonäkösuhteesi ollut aina yhtä välinpitämätön?
Olin pullea lapsi. Eikä yksikään pullea lapsi jää tietämättömäksi siitä, minkälaisena muut hänet näkevät. Parikymppisenä näytin hetken aikaa rokkitähdeltä. Sen jälkeen geenit puuttuivat peliin. Eikä siinä mitään.
En ole ollut koskaan kovin kiinnostunut kehonkulttuurista. Ihmisissä on aika paljon kiinnostavampaa, miten he käyttäytyvät toisiaan kohtaan kuin miltä he näyttävät ensivilkaisulla.
Sinut tunnetaan ruokahifistelijänä ja suurena gastronomian ystävänä. Mikä on ruokavaliosi synkin häpeätahra?
Tusinakebab jääkaappikylmänä ja huomattavalla lisächiliannoksella. Se on salainen paheeni. Sorrun siihen joitakin kertoja vuodessa, ja aina tulee olo, etten halua syödä tätä todella pitkään aikaan.
Totesit yhdeksän vuotta sitten, että suomalaista radiopoppia leimaa sanoitusten köyhyys. Oletko edelleen samaa mieltä?
Tilanne on kehittynyt aika paljonkin. Räppiskenen valtavirtaistuminen on tuonut hirveän paljon uusia aihepiirejä ja asennoitumisia popmusiikkiin.
Suurin osa poplauluista on tehty päivittäiseen käyttöön. Ne ovat vähän kuin Vaasan Ruispalat. Ei niissäkään mitään vikaa ole, mutta eivät ne tarjoa mitään suurta elämystä.
Mainitse jokin vaikutuksen tehnyt hittikappale.
No, esimerkiksi Erika Vikmanin Pyhä Erika on varsin mainio. Siinähän lauletaan pyhimyslegendoista ja baarin vessasta. Kyllä sellainen yhdistelmä viehättää väistämättäkin.
Olet kertonut isäsi alkoholiongelmasta ja sen vaikutuksesta lapsuudenperheeseesi. Mikä on oma suhteesi alkoholiin?
Ei kovinkaan mutkikas sen jälkeen, kun opettelin kavereiden kanssa 14-vuotiaana soramontulla juomaan kaljaa. Olen pyrkinyt hengen ja ruumiin asioissa välttämään äärimmäisyyksiä.
Ei minusta ole absolutistiksi, mutta ei juopoksikaan. Tykkään esimerkiksi järjestää illanviettoja kavereille, mutta en harrasta kännissä olemista. Viime syksynä, kun olimme tekemässä levyä, lopetin alkoholin käytön kokonaan puoleksi vuodeksi.
”Olen pyrkinyt hengen ja ruumiin asioissa välttämään äärimmäisyyksiä.”
Kohdallani alkoholi lisää empatiakykyä, auttaa ajattelemaan hitaammin ja saa aikaan illuusion, että olisin parempi ihminen. Olen melankoliaan taipuva luonne. Kahden viinilasillisen jälkeen muutun paljon hilpeämmäksi.
Isäni kuoli kahdeksan vuotta sitten syöpään. Muistan, että hän oli asiasta aika innoissaan. ”Mitähän seuraavaksi tapahtuu?” hän pohti. Isä näki kuoleman henkisenä seikkailuna ja liittyi vielä kuolinvuoteellaan kirkkoon.
Varmuuden vuoksi?
Ei oikeastaan. Isä oli nuorena kommunisti ja kiihkeä vasemmistolainen, mutta oli lukenut viimeisen 25 vuoden ajan innokkaasti teologiaa ja kirjoittanutkin aihepiiristä.
Hänestä oli moraalisesti rehellistä liittyä kirkkoon. Ei hän varmaankaan tätä muodollista puolta ajatellut, että pitäisi olla leimat taivaan porteilla kunnossa.
Sait vuosi sitten verenmyrkytyksen. Mitä kokemus opetti?
No, minähän en meinannut aluksi lähteä ollenkaan sairaalaan, vaikka oli 40 astetta kuumetta, iho hehkui punaisena otsaa myöten ja päähän sattui sisältä ja ulkoa.
Onneksi vaimo ja yöpäivystyksen puhelinvaihde pakottivat.
Sairaalassa lääkäri kertoi, että kävin todennäköisesti muutaman tunnin päässä Haadeksen porteilta. Kyseessä ei ollut silti klassinen ”se pysäytti” -kokemus. Pikemminkin se sai liikkeelle.
Kerro jokin salaisuutesi.
Olen viettänyt hotellissa aika monta yötä elämässäni. Minulle on kehittynyt täysin patologinen taipumus tyypitellä ihmisiä heidän aamiaiskäyttäytymisensä perusteella.
Kaikkein pahimpia ovat ne, jotka ottavat koko perheelle sämpylöitä ja alkavat voidella niitä jonossa. En ajattele kovinkaan kauniisti näistä ihmisistä.
Vaikka paskaako heidän sämpylänsä minulle kuuluvat.
A. W. Yrjänä
Syntynyt: 30. heinäkuuta 1967 Kemissä.
Työ: CMX:n basisti-laulaja ja biisintekijä 1985–. Kuusi runokirjaa ja yksi romaani.
Perhe: vaimo Kikke Heikkinen.
Ajankohtaista: Heliografi-albumi julkaistiin 15. maaliskuuta.
