Apu

Suomen luotettavin mies Arvi Lind 80 vuotta: ”Rehellisyys maan perii, niin isänikin aina sanoi”

Suomen luotettavin mies Arvi Lind 80 vuotta: ”Rehellisyys maan perii, niin isänikin aina sanoi”
Uutisankkurilegenda ei edelleenkään haluaisi puhua itsestään, esiintymisjännityksestään ja kuolemasta vaan uutistoiminnasta. Haastattelun lopuksi hän kuitenkin tuumaa: – Taisi sittenkin tulla puhuttua vähän liikaa meikäläisestä.
Julkaistu: 21.12.2020

Arvi Lind saapuu kuin puoli yhdeksän uutiset. Jämptisti ja ajallaan.

Hän astelee vastaanottoaulan liukuovista sisään täsmälleen sovittuna ajankohtana. Hän nyökkää ja toivottaa hyvää huomenta.

– Niin se lähetys lähtee, Lind toteaa.

Hän napsauttaa nahkasalkkunsa auki ja kaivaa esiin nipun papereita. Tietoja hänestä itsestään. Faktojen tulee olla kohdillaan, tuntuu hän viestittävän.

Vaikka ei hän itsestään kovin mielellään puhuisi. Viimeisten seitsemäntoista vuoden ajan Lind on yrittänyt pysytellä parhaansa mukaan poissa julkisuudesta, ja onnistunutkin tavoitteessaan verrattain hyvin.

Nyt hän on kuitenkin lupautunut jututettavaksi, pitkän maanittelun tuloksena ja reunaehdoin, rajatusti. Haastattelussa Lind haluaisi keskustella etupäässä uutistyöstä ja sen merkityksestä. Ei omasta elämästään. Se on vaikeaa.

"Isä sanoi, että mitään niin pahaa et pysty tekemään, etteikö siitä voisi hänelle kertoa. Ja kun hän tietää, että puhun totta, pystyy hän myös minua auttamaan."

Televisiouutisista puhuminen ilman Arvi Lindin mainitsemista on kuin kertoisi suomalaisen mäkihypyn tai klassisen musiikin merkkipaaluista, mutta jättäisi Matti Nykäsen ja Jean Sibeliuksen listalta.

Vuosikymmenien ajan Ylen tv-uutiset, Suomen tärkein uutislähetys, henkilöityi Arvi Lindiin. Hänen huolelliseen ja korostetun asialliseen olemukseensa ja rauhalliseen puheenparteensa.

Mutta Arvi Lind haluaa puhua nimenomaan yleisradiotoiminnasta ja yhteisistä kansallisista asioista. Ylen perustamisen yhteydessä 1926 yhtiöjärjestyksessä määrättiin, että ohjelmiston tavoitteena on “kansansivistyksen edistäminen, hyödyllisten tiedonantojen toimittaminen ja viattoman ajanvietteen hankkiminen”. 

Se päämäärä ei ole Lindin mielestä muuttunut vajaassa sadassa vuodessa miksikään. Kuten ei sekään, että uutistoiminnan tulee perustua aina tarkistettuihin tosiasioihin.

Arvi Lind ei suhtaudu uutisten viihteellistymiseen kielteisesti. – Se on aika hyvä asia loppujen lopuksi.

Yle sensuroi Kekkosen kompuroinnin

Rehellisyys maan perii, Lind toistelee haastattelussa moneen otteeseen. Hän tarjoaa fraasia jopa jutun otsikoksi. Sanonta on hänelle tärkeä ja lapsuudenkodin peruja.

– Isä sanoi, että mitään niin pahaa et pysty tekemään, etteikö siitä voisi hänelle kertoa. Ja kun hän tietää, että puhun totta, pystyy hän myös minua auttamaan.

Lind aloitti työuransa Yleisradion palveluksessa lokakuussa 1965. Aluksi hän toimi uutiskatsausten tekstittäjänä, siirtyi sitten uutisreportteriksi ja lopulta uutistenlukijaksi.

Kylmän sodan aikana Yleisradiota syytettiin itsesensuurista, rähmällään olosta itään. Lind myöntää, että aikakausi oli vahvasti politisoitunut, mutta uutistoimituksen työhön se ei hänen mielestään heijastunut. Yhtään merkittävää uutista ei jäänyt kertomatta.

Ainakaan melkein. Kun presidentti Urho Kekkonen marraskuussa 1980 kompastui lentokoneen rappusissa ja kaatui rähmälleen maahan kameran tallentaessa, tuli presidentin kansliasta uutistoimitukseen pian puhelu: pätkää ei saisi ajaa ulos.

Juttu hyllytettiin.

Samaan aikaan moni asia uutistyössä muuttui. Näkyvintä oli teknisen kehityksen myötä tullut rytmin vaihdos: uutiskierto kävi vuosikymmenestä toiseen nopeammaksi, uutisjutuista tuli tiiviimpiä ja esitystyylistä napakampaa. Pönötyksestä luovuttiin.

Sivussa muuttuivat Suomi ja koko maailma – moneen otteeseen. Kekkosen ero, Neuvostoliiton romahtaminen, syyskuun 11. päivän terroriteot. Kaikesta tästä meille kertoi Arvi Lind. Totisesti.

Arvi Lind työskenteli Yleisradiolla liki 40 vuoden ajan. Hän ei silti nähnyt itseään vallankäyttäjänä, ainoastaan rattaana uutiskoneistossa.

40 vuoden ura Yleisradiossa

Lind työskenteli Yleisradion uutistoimituksen palveluksessa lähes neljänkymmenen vuoden ajan. Niiden aikana hän sai maineen Suomen luotettavimpana miehenä. Kukapa ei sellaista arvonimeä huolisi? Ei ainakaan tittelin haltija itse.

Lindin mielestä nimitys kuulostaa yliampuvalta.

– Kyllä se on vähän kiusallista. Ei siihen voi muuta sanoa.

Hyvän maineensa Lind laskee ennen kaikkea Yleisradion ansioksi. Kyselytutkimuksissa on Yle kerta toisensa jälkeen äänestetty eniten luottamusta herättäväksi tiedotusvälineeksi. Lind uskoo arvostuksen heijastuneen väistämättä myös hänen persoonaansa.

Kädenojennuksia on tullut katsojien lisäksi myös valtiovallan taholta. Lind on vieraillut itsenäisyyspäivän juhlavastaanotolla peräti neljän eri presidentin kutsumana. Mutta ei sekään ole hänen omaa ansiotaan, Lind muistuttaa. Kutsujen hän ajattelee kuvastavan ensisijaisesti arvostusta uutistyötä kohtaan. Niinpä tietysti.

Kai jokin uutistyössäkin itseäsikin kutkutti?

– Niin, kaipa se oli halu auttaa. Jos sen kauniisti haluaa sanoa. Halusin palvella ja hankkia ihmisille hyödyllisiä tietoja, Lind maalailee.

Ei Lind kohtaloaan valita. Kyllä hän ammatistaan piti. Mutta ei hän sitä silti intohimokseen kutsuisi. Kyseessä oli ansiotyö.

Hänestä piti alun perin tulla äidinkielenopettaja.

Suomen kieli oli hänen suuri rakkautensa, ja hän uskoo vakaasti, että kotipitäjänsä Lauritsalan yhteiskoulun suomen kielen lehtorina hän olisi saanut osakseen enemmän arvostusta ja upeamman ammatin.

Rauhallisempaa työtä se olisi ainakin ollut.

Työ uutistoimituksessa merkitsi pitkälti arkista raatamista ja jatkuvaa kilpajuoksua kelloa vastaan. Ei se aina herkkua ollut. Juhlapyhätkin oltiin monesti töissä.

Vastapainona olivat sentään pitkät vapaat.

Monet merkittävimmistä tapahtumista kuten Olof Palmen murha, Estonian uppoaminen ja Saksojen yhdistyminen ovat piirtyneet suomalaisten mieliin Lindin selostamina.

Raastava kiire

Vanhoja kalentereitaan selaillessaan Lind on monesti pohtinut, miten hän on ylipäätään jaksanut jatkuvaa pyöritystä. Pasilassa hän väänsi kaksitoistatuntisia työpäiviä, joiden jälkeen heittäytyi kotiin päästyään perheenisän rooliin.

– Aina oli raastava kiire, hän myöntää.

Uutisreportterin vuosinaan Lind ajautui moniin erikoisiin, vaarallisiinkin tilanteisiin. Hän väisteli miinoja ja käärmeitä Siinain autiomaassa, seurasi ruumiinavauksia patologian laitoksella ja istui suihkuharjoitushävittäjän kyydissä ilmavoimien taitolentonäytöksessä.

Monet merkittävimmistä tapahtumista kuten Olof Palmen murha, Estonian uppoaminen ja Saksojen yhdistyminen ovat piirtyneet suomalaisten mieliin Lindin selostamina.

Niistä kertoessaan myös hänestä on tullut osa historian kulkua.

"Uutistenlukijan tulee kertoa asioista neutraalisti, päätään kallelleen pistämättä tai kyyneltä tirauttamatta. Surut voi surra jälkikäteen, ei kesken lähetyksen."

Lindille henkilökohtaisesti vavahduttavimmat uutismuistot liittyvät Lapuan patruunatehtaan räjähdykseen vuonna 1976 ja Rissalan lentoturmaan vuonna 1978. Uutiskuvia noista tapahtumista katsoessaan Lind on huomannut järkytyksen paistaneen omilta kasvoiltaan.

Myös uutinen Tapio Rautavaaran kuolemasta on jäänyt mieleen. Se on ainoa kerta Lindin uralla, kun hän muistaa hiukan nieleskelleensä kesken lähetyksen.

Normaalisti pala ei noussut kurkkuun kauhistuttavienkaan asioiden edessä. Sen Lind laskee ansiokseen. Hänen mielestään uutisankkurin ei tulisi näyttää omia tunteitaan, kuten ei omia ennakkoluulojaankaan.

– Olen sen koulukunnan edustaja, jonka mukaan uutistenlukijan tulee kertoa asioista neutraalisti, päätään kallelleen pistämättä tai kyyneltä tirauttamatta. Surut voi surra jälkikäteen, ei kesken lähetyksen. Raportointi pitää tehdä ilman suuria tunteenpurkauksia.

Lind muistuttaa, että eivät nykynuoretkaan aivan kaikkea tiedä. – Ei heillä ole harmainta aavistusta, kuka minä olen. Kuule, se on ollut iso helpotus.

Arka jännittäjä

Haastattelutilanteessa Suomen luotettavin mies Lind onkin huuliveikko. Hän naurattaa kuvaajaa jutuillaan ja kertoo juttuja menneiltä vuosikymmeniltä – naamarin läpi oksentavasta joulupukista Speden hautajaisissa sattuneeseen kommellukseen.

– Lapsellinen karjalainen, Lind kuvailee luonnettaan.

Tämän puolen itsestään hän piti piilossa uutisankkurin vuosinaan. Lind sanoo halunneensa erottaa asialliset asiat ja leikinlaskun toisistaan. Siksi naama pysyi lähetyksissä peruslukemilla, oli uutinen miten huvittava tahansa.

Toinen syy tosikkomaisuudelle oli, ettei Lind koskaan nauttinut esiintymisestä.

Hän kertoo olevansa arka ja kova jännittämään. Varsinkin ensimmäiset kerrat uutistenlukijana jäivät mieleen ahdistavina kokemuksina. Niiden jälkeen Lind ei muistanut, mitä olin sanonut tai tehnyt.

– Suutani kuivi niin, että kieli oli kuin huopatossu.

Jännittäminen ei helpottanut edes televisiouran päätyttyä. Vielä kymmenkunta vuotta eläkkeelle jäämisensä jälkeen Lind näki painajaisia pieleen menneistä lähetyksistä. Myöhästymisistä. Hukkuneista papereista. Sekoilusta suorissa lähetyksissä. Vähän kaikesta.

"Kuoleman läheisyys on mielessä päivittäin. Realistina pitää myöntää itselleen, ettei tässä kauaa enää keikuta."

Vanhemmiten hän tuntee pehmenneensä. Ikä on tehnyt tehtävänsä. Hän täyttää joulukuun lopulla 80 vuotta.

Vuosien kuluminen on pannut miettimään myös oman elämän rajallisuutta. Sanomalehdestä luetaan kulttuurisivujen jälkeen aina muistokirjoitukset. Viime aikoina kavereita on lähtenyt viereltä yhä tihenevää tahtia.

Yksi läheisimmistä työtovereista, uutistenlukija Kari Toivonen, kuoli syyskuussa 2019 pitkäaikaiseen sairauteen. Se oli rankka paikka.

– Kuoleman läheisyys on mielessä päivittäin. Realistina pitää myöntää itselleen, ettei tässä kauaa enää keikuta.

Synkkämielisyyteen hän ei ole silti taipuvainen. Lind kertoo säilyttäneensä myönteisen näkökulman elämään myös vaikeina aikoina. Positiivisesta asenteesta on ollut apua erityisesti tänä vuonna, koronapandemian jyllätessä.

Lind kirjoitti maaliskuussa Yleisradiolle aiheesta nettikolumnin. Sen suuri viesti oli: ”Tästäkin selvitään. On selvitty pahemmastakin.” Esimerkkitapauksiksi suomalaisten sitkeydestä Lind nosti kirjoituksessaan muun muassa 1800-luvun nälkävuodet, sisällissotaa seuranneen espanjantaudin ja toisen maailmansodan aikaiset koettelemukset.

Yhtä hyvin esimerkit olisivat voineet nousta hänen elämästään. Lind syntyi välirauhajouluna 1940 Lauritsalan kauppalassa, silloisessa Viipurin läänissä. Elämänsä ensimmäisen matkan hän teki pommituksia pakoon Mikkelin maalaiskunnan Otavaan. Siitäkin selvittiin.

Koko kansan Arvi

Viimeisen uutislähetyksensä Lind juonsi lokakuussa 2003. Se oli aikakauden loppu miljoonille suomalaisille. Lind ei ollut uutistenlukija. Hän oli koko kansan Arvi.

Vielä vuonna 2013 Lind äänestettiin Valittujen Palojen kyselytutkimuksessa luotettavimmaksi uutisankkuriksi, vaikka hänen eläkkeelle jäämisestään oli jo lähes kymmenen vuotta.

Sittemmin ykkössijan on napannut hänen manttelinperijänsä Matti Rönkä.

Arvi Lindin kädenjälki ja perintö näkyvät silti edelleen kotimaisessa uutiskentässä.

"Nykyiset uutistenlukijat ovat niin tavattoman luontevia ja lahjakkaita. Tuntuu, etten pärjäisi siinä kyydissä koskaan. Ihan mielelläni tunnustan oman keskinkertaisuuteni."

Uutistyönsä ohessa Lind ehti toimia työpaikkakouluttajana ja toimitustekniikan peruskurssien vetäjänä. Muun muassa USA:n presidentinvaaleista raportoinut Mika Hentunen on hänen oppilaansa.

Lind ei ole televisioon kaivannut. Hän kertoo kieltäytyneensä vuosien varrella useasta isosta tv-hankkeesta, ja sanoo, ettei uskoisi enää selviytyvänsäkään nykyajan dynaamisessa uutiskentässä.  Tähän tulokseen hän on tullut vanhoja uutispätkiä katseltuaan.

– Tyyli oli ennen niin erilainen. Me olimme puolivirallisia ja jäykkiä. Nykyiset uutistenlukijat ovat niin tavattoman luontevia ja lahjakkaita. Tuntuu, etten pärjäisi siinä kyydissä koskaan. Ihan mielelläni tunnustan oman keskinkertaisuuteni, Lind sanoo.

Lindin karisma on purrut myös kulttuurin kentällä. Hänellä on ollut roolit muun muassa Kari Hotakaisen samannimiseen romaaniin perustuvassa Klassikossa (2001) ja syksyllä ensi-iltansa saaneessa lastenelokuvassa Risto Räppääjä ja väärä Vincent.

Nuori sukupolvi on edeltäjiään fiksumpi

Ei hän uutismiehen roolistaan ole silti kokonaan päässyt. Eläkepäiviensä ohessa Lind toimi usean vuoden ajan Yleisradion tv-uutis- ja ajankohtaistoiminnan sopimuspohjaisena kieliavustajana ja sanomalehti Keskisuomalaisen lukija-asiamiehenä.

Uutisten suurkuluttaja hän on edelleen.

Hän on ollut myös seitsemän vuoden ajan mukana Yle Uutisluokka -mediakasvatushankkeessa, jonka tavoitteena on parantaa nuorten medialukutaitoa ja lisätä kiinnostusta yhteiskuntaa ja ajankohtaisia asioita kohtaan. 

Hankkeen myötä Lind on vieraillut kouluissa kertomassa televisiouutisten tekemisestä. Hän sanoo panneensa vierailujen yhteydessä ilokseen merkille, miten neuvokasta porukkaa suomalaiset nykynuoret ovat. Monessa mielessä fiksumpaa kuin hänen oma sukupolvensa.

Sellainen luo toivoa tulevaisuuden varalle.

Vaikka eivät nykynuoretkaan aivan kaikkea tiedä, hän muistuttaa.

– Ei heillä ole harmainta aavistusta, kuka minä olen, Lind sanoo ja hymyilee.

Miltä sellainen tuntuu?

– Kuule, se on ollut iso helpotus.

Haastattelu on päättynyt. Kävelemme parkkipaikalle. Vaihdamme muutaman sanan ja sanomme hyvästit. Lind naurahtaa.

– Nyt tämä meni sillä tavalla pieleen, että meidän piti keskustella uutisten tekemisestä. Taisi sittenkin tulla puhuttua liikaa meikäläisestä. ●

Arvi Kullervo Lind

  • Syntyi: 1940 Lauritsalassa.
  • Asuu: Helsingin Vuosaaressa.
  • Ura: Työskenteli Yleisradion tv-uutistoimituksessa reportteritoimittajana ja uutisankkurina vuosina 1965–2003. Opiskellut suomen kieltä ja kotimaista kirjallisuutta Helsingin yliopistossa ja tiedotusoppia Tampereen yliopistossa.

Päivitetty 21.12. – Ilmestynyt 3.12.2020

Kirjaudu ja lue
Haluatko lukea koko jutun?
Voit jatkaa lukemista kirjautumalla palveluun. Lukeminen on maksutonta.
7 kommenttia