25 kirjavinkkiä pukinkonttiin – tarjolla on jännitystä, elämäkertoja, räyhää ja romantiikkaa

1|Tuomittu ilman oikeudenkäyntiä

Jestas, miten koukuttava dekkari! Bo Svernström kietoo yhteen useita ihmiskohtaloita eri aikakausina ja onnistuu samalla pitämään lukijan otteessaan loppuun asti.

Robertin elämä lähti vaikealle kierteelle 11-vuotiaana. Hänen ystävänsä Max tapettiin, ja Robert todettiin syylliseksi. Robert itse ei ole missään vaiheessa muistanut, mitä todella tapahtui, mutta normaali elämä on siitä lähtien ollut mahdotonta. Kuka haluaisi olla missään tekemisissä lapsentappajan kanssa?

Vuosikymmenten jälkeen Robert käsittelee asiaa edelleen terapiassa, mutta todellinen läpimurto tapahtuu vasta, kun häneen ottaa yhteyttä toimittaja, joka haluaa selvittää tapauksen. Samaan aikaan kun Robert alkaa kaivella muistiaan, alueella tapahtuu toinen lapsenmurha. Sattumaako?

Arvio: Selina Keränen

Bo Svernström: Ken leikkiin ryhtyy (WSOY)

2|Yksin maailmaa vastaan

Jos ei halua tulla satutetuksi, onko paras vain pitää muut ihmiset kaukana ja kohdata yksin niin elämän hyvät kuin huonotkin puolet? Se on ainakin ollut Susan Greenin elämän johtoaate. Se on myös varmistanut sen, että aivan kuten hänen tunnollisesti hoitamansa kaktukset, piikikäs Susan ei ole koskaan puhjennut kukkaan, ei ystävyyssuhteissa eikä romanttisesti.

Elämä muuttuu äkillisesti, kun samoihin aikoihin Susan sekä tulee raskaaksi että menettää äitinsä. Edessä on raskas perintöriita veljen kanssa, ja Susanin yllätykseksi myös raskaus alkaa vähitellen vaikuttaa jaksamiseen. Naapuri ujuttautuu Susanin elämään kuin väkisin, mutta aika näyttää, onnistuuko sama temppu muilta. Ehkä sekin selviää, miksi äiti suosi veljeä.

Paikoittaisesta kliseisyydestään huolimatta Kaktus on oikein viihdyttävä ja genressään ehkä jopa epätavallisen paljon ajatuksia herättävä teos, joka pohtii esimerkiksi yksinäisyyttä, rakkauden ja hyväksynnän kaipuuta ja lapsuuden traumojen vaikutusta aikuisuuteen.

Arvio: Selina Keränen

Sarah Haywood: Kaktus (Tammi)

3|Arkeologi seikkailee jälleen

Ruth Galloway -sarja jatkuu! Maanläheinen arkeologi pääsee tällä kertaa Italiaan, kun vanha arkeologiystävä Angelo pyytää hänen apuaan. Matka tarjoaa myös hyvän tilaisuuden saada etäisyyttä Ruthin lapsen Katen isään Harry Nelsoniin. Ruthin ja Harryn suhde oli jo lämpenemässä uudestaan, kun yllättäen Harryn vaimo paljastikin olevansa raskaana.

Italia tarjoaa kuitenkin odotettujen helteiden lisäksi myös odottamattomia ikävyyksiä, jotka alkavat uhkailuina ja johtavat lopulta murhaan. Ei kestä kauaa, kun Ruth saa huomata olevansa itsekin vaarassa.

Ruth Galloway -kirjat ovat ihania. Silti lukukokemusta hieman häiritsee se, miten pakkomielteisesti alansa raudanluja ammattilainen Galloway soimaa ulkonäköään ja miten paljon vaikkapa hänen painoonsa – ja ylipäätään naisten ulkonäköön vertailumielessä – kiinnitetään kirjassa huomiota.

Arvio: Selina Keränen

Elly Griffiths: Musta enkeli (Tammi)

4|Kun katoamisesta ei jää jälkiä

Jäljettömiin avaa Cara Hunterin kirjoittaman sarjan, jonka tähti on etsiväkomisario Adam Fawley.

Ensimmäinen osa lupaa hyvää, sillä kyseessä on tiukka ja tasaisesti epäilyksen mattoa levittävä tarina kahdeksanvuotiaan Daisy Masonin katoamisesta. Ensinäkemältä näyttää, että lapsi on kadonnut kesken perheen puutarhajuhlien, mutta pian selviää, että kaikki ei olekaan niin kuin perhe on antanut ymmärtää. Miksi Daisyn vanhemmat suhtautuvat asiaan niin oudosti? Entä tietääkö Daisyn veli enemmän kuin kertoo? Tapaus osuu myös Fawleyn kipupisteeseen, jota avataan tarinan edetessä.

Hunter onnistuu pitämään jännityksen hyvin kasassa loppuun asti. Lukija jää pohtimaan ratkaisun oikeudenmukaisuutta vielä kirjan suljettuaan.

Arvio: Selina Keränen

Cara Hunter: Jäljettömiin (Otava)

5|Voiko muistoihinsa luottaa?

Vilja-tyttö muuttaa perheensä kanssa Itä-Berliiniin vuonna 1983 isänsä Markuksen ulkomaankirjeenvaihtajan työn takia.

Onnellinen lapsuus kestää vuoteen 1989, kunnes muuri murtuu ja sen myötä hajoaa myös vanhempien avioliitto. Perhe palaa Suomeen ja Viljan muistikuvat lapsuudesta hiljalleen haalistuvat. Isän kuoltua hänen asunnostaan löytyy nippu kirjeitä Margot-nimiseltä naiselta. Vilja palaa Berliiniin vuonna 2011 selvittääkseen, kuka isä oli ja oliko lapsuus sittenkään sellainen, millaisena Vilja sen muistoissaan on kuvitellut.

Ylistäviä arvioita kerännyt ja vuoden parhaana esikois­teoksena palkittu kirja on toimittajan ja viestinnän asiantuntijan Meri Valkaman kauniskielinen esikoisteos. Valkama on viettänyt lapsuudessaan vuosia Itä-Berliinissä, mikä tuo tarinaan syvyyttä ja uskottavuutta. Niin ikään Valkaman aikuisopinnot Berliinin Freie-yliopistossa ja tutkimus DDR:ssä työskennelleistä toimittajista antavat tarinalle lisää painoarvoa.

Sinun, Margot on monitasoinen romaani muistamisesta, perheestä ja menneisyydestä. Se on rakkaustarina, jännityskertomus ja vaihtoehtoinen totuus voittajien kirjoittamalle historialle. Upea lukuelämys, jonka soisi päätyvän aikanaan elokuvaksi tai televisiosarjaksi.

Arvio: Elisa Miinin

Meri Valkama: Sinun, Margot (WSOY)

6|Tähden elämää

Moni muistaa Tarja Turusen erityisesti metallibändi Nightwishin laulajana. Tuoreessa omaelämäkerrassaan Laulun virta veressäni Turunen käy läpi elämäänsä ja uraansa lapsuudesta näihin päiviin saakka. Nightwish-vuosistaan hän ei kirjassaan paljoa kerro, vaan keskittyy omaan soolo­uraansa ja sen kehittymiseen.

Teoksessa Turunen avaa elämänsä ylä- ja alamäkiä. Hän kertoo muun muassa vakavasta sairastumisestaan. Yli 200-sivuisessa kirjassa korostuvat kuvat. Turusen kirja on suunnattu erityisesti laulajatähden tosifaneille. Mikäli kansain­välisen supertähden elämä kiinnostaa, on kirja varmasti lukemisen arvoinen.

Arvio: Riikka Jauhiainen

Tarja Turunen: Laulun virta veressäni (Bazar)

7| Painavia sanoja

Kun Elämä ja sanat -järkäleen saa ensimmäistä kertaa haltuunsa, ei voi kuin hihittää: tämä on todellakin painotuote! Kertojanääni on Paul McCartneyn, ja kahteen kirjaan jakautuva teksti perustuu McCartneyn ja teoksen toimittaneen Paul Muldoonin keskusteluihin. Päätös jakaa 154 laulun ympärille rakentuvat kirjat aakkosittain eikä kronologisesti on toimiva. Nyt hypitään vuosikymmenestä toiseen Beatlesin, Wingsin ja soolokappaleiden kautta, ja ote säilyy tuoreena massiivisesta mitasta huolimatta. Välillä sanoituksia ruoditaan tarkasti, välillä kappale innoittaa McCartneyn kertomaan ihmisestä tai ajasta, joka on vaikuttanut sen syntyyn – elävää historiaa yhtä kaikki. Kirjakaksikko on myös visuaalinen elämys ennennäkemättömine otoksineen.

Arvio: Jukka Väänänen

Paul McCartney: Elämä ja sanat (Bazar)

8|Suurmiehen suurnainen

Hän katselee maalauksessa sivuun, kainosti, taustalla väreilee kesäinen Keitele, vuosi on 1904. Mary Gallen-Kallela on 35-vuotias kahden lapsen äiti. Loistavan pianistin elämäntehtäväksi on muodostunut olla taiteilijamiehensä Axelin tuki ja turva, kumppani ja äiti. Helena Ruuskan kirjoittamassa elämäkerrassa maailma avautuu Maryn kautta. Mitä hän halusi? Miksi hän jätti oman intohimonsa ja ryhtyi rymistelevän, neroksi itsensä kruunanneen miehensä taiteilun tukipilariksi? Miten kiltistä helsinkiläistytöstä tuli rohkea Aino, joka hyppäsi alasti miehensä malliksi, mutta taipui kantamaan muiden rakentamia taakkoja lopun elämänsä?

Ruuskan kirja on perusteellinen, persoonallinen katselmus vähän tunnettuun tarinaan.

Arvio: Samuli Isola

Helena Ruuska: Olisit villiä villimpi (WSOY)

9|Isoisän matka Suomeen 1918

Vuoden 2018 kirjoissa käsiteltiin paljon vuoden 1918 sotaa. Vaikeat muistot aukesivat yhä uusin tavoin. Vähemmälle huomiolle jäivät hirveiden tapahtumien vierasmaalaiset osapuolet ja tarinat. Heitä olivat myös ruotsalaiset vapaaehtoiset, jotka tulivat valkoisten avuksi.

Ruotsalainen Jakob Lind kertoo kertomattoman tarinan. Hänen isoisänsä Hjalmar Frisell oli elämässään ajelehtinut melkein nelikymppinen mies, joka tuli tempaistuksi Suomeen 1918. Outolinnusta tuli hetkeksi ruotsalaisen prikaatin komentaja, kun taistelut kävivät verisinä. Hän intoili rakkaudesta, kun luodit kaatoivat kamraatteja ympärillä. Muistoksi jäi lopulta isoisän pistooli. Lind nivoo erikoisessa kirjassaan yhteen isoisän kokemukset ja oman tarinansa.

Arvio: Samuli Isola

Jakob Lind: Isoisän pistooli (Nemo)

10|Heis lähikuvassa

Maanisesti grafiikkaa työstänyt Outi Heiskanen on saanut tänä syksynä näköisensä elämäkerran ja näyttelyn Ateneumiin. Ne tuovat takaisin elämään ihmisen, joka päätti elää kuten haluaa ja tehdä kaikesta taidetta.

Tuula Karjalaisen ystävästään kirjoittama loistava elämäkerta tuo esiin ihmisen, johon kaikki hullaantuivat ja joka itse hullaantui. Joka oli kohtuuton, kaikin tavoin. Joka uudisti taiteilijuuden, päätti valloittaa – ja valloitti – Tiibetin pyhän vuoren ja ruotsalaisen juopon miehen sängyn, samaan aikaan kun oma aviomies hoiti kotona perhearjen.

Heiskanen on nyt muistinsa menettäneenä muissa maailmoissa, mutta elämäkerrassa liekkinsä lyö ja loimottaa.

Arvio: Samuli Isola

Tuula Karjalainen: Outi Heiskanen – taiteilija kuin shamaani (Siltala)

11|Kahden kerroksen väkeä Ruotsissa

Jens Lapiduksen Paratiisikaupunki (Like) ei ole kauhean kaukana todellisuudesta, vaikka se lähitulevaisuuden dystopiakuvaus onkin. Kirjassa Ruotsi on jakautunut kahtia ja ”vähempiarvoiset” kansalaiset on pakattu muurilla rajatulle alueelle, jota alamaailma hallitsee. Osalta on poistettu perusoikeuksia, kuten maksuton terveydenhuolto.

Maailmat törmäävät, kun sisäministeri kidnapataan muurien sisällä. Poliisi on mellakoiden keskellä voimaton, joten he turvautuvat Emiriin, pikkurikolliseen, jonka vaihtoehdot ovat auttaa tai joutua vankilaan. Asian kiireellisyyttä nostaa se, että Emir saa tasaisin väliajoin tarvitsemaansa dialyysia vasta tehtävän jälkeen. Aikaa ei siis ole hukattavaksi.

Lapidus osaa vetävät rikostarinat, ja myös Paratiisikaupungissa juoni tiivistyy makeasti. Kirjaan on saatu mukaan paljon ajankuvaa George Floydin murhasta Greta Thunbergiin.

Arvio: Selina Keränen

Jens Lapidus: Paratiisikaupunki (Like)

12|Viehättävästi ja syvästi naiseudesta

Hanna Brotheruksen esikoisromaani on yhtä aikaa syvä ja viehättävä. Päähenkilö matkustaa Pariisiin aikeenaan selvittää, kuka hän oikeastaan on naisiaan viisikymppisenä, neljän aikuistuvan lapsen, avioeron ja uuden kumppanin löytymisen jälkeen.

Kirja etenee jouhevasti paljastaen päähenkilön psyykestä jatkuvasti jotakin vielä syvempää. Tärkeä teema on naisen suhde äitiin, sisareen, tyttäreen ja omaan äitiyteen. Siis sanalla sanoen naiseuteen.

Kaiken taustalla häämöttää syömishäiriö. Vaikuttaa siltä, että sairaus on yhtä vakava ja tappava kuin alkoholismi tai muu vakava riippuvuus, mutta osa sairastuneista osaa pitää sen piilossa paremmin kuin ”julkisairaat”.

Miten sairaus todella liittyy naiseuden kokemukseen? Siihen ei kirja vastaa.

Arvio: Jenni Arbelius

Hanna Brotherus: Ainoa kotini (WSOY)

13|Hyvinvointikeskus

Kalasatama kirjan nimessä viittaa Helsingin Kalasatamassa sijaitsevaan terveys- ja hyvinvointikeskukseen, jonka nimi alkaa kuulostaa sarkasmilta, kun kirja etenee.

Tuuve Aron matkassa sukelletaan vapaaehtoisesti lapsettoman feministilesbokirjailijan mielenmaisemaan, jota Aro kuvailee humoristisen tarkkanäköisesti. Tärkeänä teemana on myös mielenterveys, johon päähenkilö hakee apua sekä ”hyvinvointikeskuksen” kautta että vaihtoehtohoitajien vinkkejä varovasti kokeillen.

Vuorossa on yliempaattisia hoitajia, jotka pakottavat potilaansa sairaan ressukan rooliin, erilaisten masennuslääkkeiden kokeilua lääkärin suosituksesta sekä kuntouttavan mielenterveysryhmän tapaamisia.

Suosikkikohtauksiani kirjassa olivat ytimekkäät keskustelut Kalasataman kiireisen lääkärin Oleg Morozovin kanssa: ”Sina. Istu.” ”Sina. Syö Ketipinor.” ”Sina. Hoono ja kelvoton?”

Arvio: Jenni Arbelius

Tuuve Aro: Kalasatama (WSOY)

14|Los Angelesin kadut

Michael Connellyn Bosch & Ballard -sarja alkoi viime vuonna rytinällä teoksella Yön pimein hetki (Gummerus) ja uusi Yön liekit jatkaa samaa, onnistunutta linjaa. Eläköityneen miespoliisin Harry Boschin ja LAPD:n seksismiin törmänneen, ikuiseen yövuoroon joutuneen rikostutkija Renée Ballardin yhteistyö on herkullista seurattavaa. Kirjojen kolmas päähenkilö on öinen Los Angeles ja tarkemmin Hollywood, jonka kaduilla näkyy pikkutunneilla ”vain saalistajia ja saaliita”.

Tällä kertaa kaksikko selvittelee vanhaa ampumismurhaa ja asunnottoman tappanutta tuoretta telttapaloa, joka paljastuu tahalliseksi. Totuttuun tyyliin Bosch ja Ballard, poliisilaitoksen hylkiöt, erinomaiset etsivät, joutuvat paikkailemaan kollegoidensa puutteellista työtä.

Kirja vie mennessään ja käy myös nojatuolimatkasta, sillä Connelly kuvaa Los Angelesia yksityiskohtaisesti jopa ajoreittejä myöten. Toivottavasti tämä kirjasarja jatkuu vielä pitkään!

Arvio: Selina Keränen

Michael Connelly: Yön liekit (Gummerus)

15|Luonnonsuojelun historia

Juha Kauppisen kirja pitää minkä nimessään lupaa. Heräämisiä – kuinka minusta tuli luonnonsuojelija avaa Kauppisen pitkän luontosuhteen ja toisaalta selittää myös sen, miksi hänen on melkein koko ikänsä ollut vaikea ajatella itseään luonnonsuojelijana.

Mutta kyse ei ole vain Kauppisesta. Hänen tarinansa rinnalla kulkee Suomen luonnonsuojelun historia, sen tärkeimpien vaikuttajien herääminen toimimaan luonnon puolesta.

Kolmannessa juonteessaan kirja käsittelee jatkuvasti myös itse luontoa. Sitä, miten paljon on jo menetetty.

Kauppinen onnistuu pitämään teoksen kasassa mainiosti, ja sujuvaa tekstiä lukee ilokseen.

Arvio: Sammeli Heikkinen

Juha Kauppinen: Heräämisiä – kuinka minusta tuli luonnonsuojelija (Siltala)

16|Maailmanloppua odotellessa

Jo Nesbø esittelee jo toista kertaa tänä vuonna synkkää novellimaailmaansa. Mustasukkainen mies on saanut nyt jatkokseen Rottien saaren, ja valo tuntuu vähentyneen entisestään.

Tarinat ovat täynnä petturuutta, väkivaltaa ja täydellistä piittaamattomuutta kanssaihmisistä. Liekö Macbeth, aiempi kirjallinen loikka Shakespeare-tulkinnan maailmaan, synkistänyt miestä entisestään.

Nesbø on toistuvasti osoittanut osavansa pitää jännitteen paksuissa romaaneissa, lyhyempi muoto vielä korostaa miehen taituruutta.

Arvio: Jukka Väänänen

Jo Nesbø: Rottien saari (Johnny Kniga)

17|Rock, räyhä, rakkaus

Daisy Jones & The Six vie keskelle 1970-lukua, Los Angelesin rockilla ja huumeilla kyllästettyyn maailmaan. Romaanista saa toki enemmän irti, jos on kiinnostunut musiikista, mutta haastatteludokumentin muotoon kirjoitettu teos toimii raastavassa romantiikassa uitettuna draamana kelle tahansa.

Taylor Jenkins Reid pyörittelee keulakuvaksi syntyneen Daisyn ja sellaisena jo The Six -yhtyeessä toimivan Billyn kiertelyä ja kaartelua vetävästi. Hän myös kuvaa mielikuvitusbändiä niin todentuntuisesti (mukana myös sanoitukset!), että hyvä ettei lukija ala etsiä Spotifysta The Sixin soittolistoja. Romaanissa on Melkein julkkis -elokuvan intensiteettiä, toisaalta se viittaa Fleetwood Macin tosielämän parisuhdekriiseihin, joista syntyi timantti nimeltä Rumours.

Arvio: Jukka Väänänen

Taylor Jenkins Reid: Daisy Jones & The Six (Gummerus)

18|Lyhyestä virsi kaunis

Ronnie James Dio päätti jo varhain, että elämäkerta saisi päättyä vuoteen 1986, kun hänen unelmansa kävi toteen: kultakurkku myi yhtyeineen New Yorkin Madison Square Gardenin täyteen. Dio kuoli vatsasyöpään vuonna 2010.

Dion elämäkerta on viihdyttävää, detaljintäyteistä luettavaa aina lapsuusvuosista lähtien. Laulajalla riitti vastoinkäymisiä, joista vähäisimpiä ei ollut Rainbow-pomo Ritchie Blackmore, mutta usko omaan osaamiseen vei aina eteenpäin.

Arvio: Jukka Väänänen

Mick Wall, Wendy Dio, Ronnie James Dio: Rainbow in the Dark – omaelämäkerta (Bazar)

19|Kunniamurhasyyte rikkoo perheen

Camilla Grebe tuntuu parantavan jo valmiiksi kovaa tasoaan kirja kirjalta. Tuoreinta teosta Veteen piirretty viiva ei malttaisi laskea käsistään.

Maria Foukaralla on ihana mies Samir, rakas poika Vincent ja haastava tytärpuoli Yasmin. Elämä on hyvää pienistä ongelmista huolimatta. Onni on kuitenkin katoavaista.

Kaikki muuttuu hetkessä, kun Yasmin katoaa ja Samir saa syytteen tyttärensä murhasta. Voiko rakkaitaan koskaan todella tuntea vai sumentavatko tunteet järjen? Luottaako puolisoonsa vai oikeusjärjestelmään?

Yasminin katoaminen on vain ensimmäinen osa pitkässä tragedioiden ketjussa, jossa Marian sinnikkyys punnitaan. Hänen henkinen vahvuutensa jää kaikista juonenkäänteistä huolimatta päällimmäiseksi ajatukseksi kirjasta.

Arvio: Selina Keränen

Camilla Grebe: Veteen piirretty viiva (Gummerus)

20|Mentalisti ratkaisee

Dekkarikuningatar Camilla Läckberg yhdistää uudessa kirjasarjassa voimansa mentalisti Henrik Fexeuksen kanssa.

Sarjan aloitusosa Mentalisti yhdistää etsivä Mina Dabirin ja julkkismentalisti Vincent Walderin. Poliisia hämmentää murha, jossa on hyödynnetty taikurien keinoja, ja Vincent pyydetään tutkintaan mukaan konsultoimaan. Minaa ja Vincentiä yhdistää paitsi erinomaisuus ammatissaan kuin myös arkea hankaloittavat ja heitä stigmatisoivat sosiaaliset ongelmat, joten yhteys löytyy helposti.

Kirja alkaa niin julmalla murhalla, että lukeminen tekee mieli jättää siihen, mutta onneksi sen jälkeen helpottaa. Toisenlaiselta mässäilyltä tuntuvat päähenkilöiden erinäiset pakko-oireet, jotka on viety kirjassa todella pitkälle. Myös murhien motivaatio vaikuttaa vähän hataralta.

Itse tarina on kuitenkin todella vetävä, ja 600-sivuinen kirja tekee mieli ahmia. Teos antaa myös kiinnostavan katsauksen mentalistin toimintaan. Jatkoa odotellessa!

Arvio: Selina Keränen

Camilla Läckberg & Henrik Fexeus: Mentalisti (Otava)

21|Rohkeat orjuuden vastustajat

Colson Whiteheadin Maanalainen rautatie on upea romaani. Vastaavanlaisten selviytymistarinoiden voi hyvin uskoa olevan totta, vaikka tämä teos on toki fiktiivinen ja tarjoaa niin sanottua vaihtoehtoista historiaa. Tosielämässä orjia auttanut ”rautatie” ei ollut kirjaimellisesti juna ja kiskot, kuten kirjassa, vaan auttajien ja turvapaikkojen verkosto. Silti rohkeita orjuuden vastustajia ja karanneiden orjien auttajia riitti, oman henkensä uhalla.

Päähenkilö Cora on syntynyt orjaplantaasilla ja sinne hän myös kuolisi, ellei hän lähtisi Caesarin kanssa polveilevalle karkumatkalle. Reitin varrella kohdataan niin hyviä kuin pahoja ihmisiä, mutta tämä ei ole tarina uhreista, vaan ihmisistä, jotka kaikesta huolimatta säilyttävät ihmisyytensä. Yksi kirjan hienoimpia puolia onkin se, että se antaa myös kullekin orjalle persoonan.

Arvio: Selina Keränen

Colson Whitehead: Maanalainen rautatie (Otava)

22|Saalistajasta tulee saalistettu

Pelon maantiede kohtaa nordic noirin! Anna Janssonin Maria Wern -sarja jatkuu tällä kertaa raiskaajille kostavan murhaajan metsästämisellä.

Seksuaalista väkivaltaa kokeneiden naisten Facebook-ryhmässä alkavat samaan aikaan puheet koventua. Onko asioilla yhteys? Gotlannissa kuohuu muutenkin pinnan alla, kun käy ilmi, että alueella on pakotettu naisia ja tyttöjä seksiin.

Jo nuorena hyväksikäytön uhriksi joutuneen Agnesin elämä on sen vuoksi mennyt täysin raiteiltaan. Tuntuu, että kukaan ei ymmärrä häntä, kunnes yksi nuorukainen saa toivon lopulta heräämään. Ikävä kyllä hänen perheensä herättää Agnesissa kauhua.

Pienellä saarella yhä useampi poliisi joutuu jääväämään itsensä tutkimuksista, ja viimeinen niitti Maria Wernille on se, että luvassa on epäpätevää apuvoimaa muualta.

Luvassa on erinäköisiä sosiaalisia ongelmia töissä ja vapaa-ajalla.

Arvio: Selina Keränen

Anna Jansson: Kuolon kosketus (Gummerus)

23|Pako sodan jaloista

Miten upea ja silmiäavaava teos!

Ateenalaisessa vastaanottokeskuksessa vapaaehtoistyössä ollut Christy Lefteri on osin pakolaisleirillä kuulemiinsa tarinoihin pohjaten ja niiden inspiroimana kutonut kasaan surullisen, toiveikkaan, inhimillisen ja liikuttavan tarinan sotaa pakenevista syyrialaisista ja muista turvapaikanhakijoista ja ylipäätään ihmisen sinnikkyydestä.

Perheenisä Nuri hoitaa mehiläisiä, äiti Afra on taiteilija. Pariskunta kohtaa sodan pahimman hinnan, kun heidän poikansa Sami kuolee. He viivyttelevät viimeiseen asti, mutta lopulta sotaa on lähdettävä pakoon.

Vaarallisella matkalla Nuri ja Afra reagoivat kokemaansa traumaan kumpikin dramaat­tisesti omalla tavallaan, rikkinäisinä toisistaan etääntyen.

Tätä humaania kirjaa voi suositella ihan kaikille.

Arvio: Selina Keränen

Christy Lefteri: Aleppon mehiläistarhuri (S & S)

24|Vanhat synnit nousevat esiin

Ninni Schulman taitaa poik­keuksellisen hyvin tavalliseen pikkukaupungin arkeen sijoit­tuvat dekkaritarinat.

Lukijoille jo tuttu toimittaja Magdalena Hansson osallistuu luokkakokoukseen, joka muuttuu nopeasti riitaisaksi, kun ihmiset humaltuvat epäilyttävän nopeasti.

Ilta saa kauhean päätöksen, kun yksi osallistujista löytyy raa’asti murhattuna. Pian kuolemia on kaksi lisää, ja käy ilmi, että murhattavien listalla on muitakin, ja kaikkia uhreja yhdistää julma salaisuus.

Ehtivätkö Hansson ja poliisit selvittää tekijän ennen kuin murhaaja iskee vielä lähemmäs?

Myös poliisi Christer Berglundin sisar joutuu epäilyksenalaiseksi, eikä se ole edes ainoa Berglundin ongelmista.

Arvio: Selina Keränen

Ninni Schulman: Tervetuloa kotiin (Tammi)

25|Juoninikkarin komea paluu

Totuus Harry Quebertin tapauksesta (Tammi 2014) oli kirja, joka jäi monelle mieleen. Monimutkainen ja yllätyksiä täynnä oleva juoni oli uskomattoman koukuttava.

Teoksen kirjoitti Joël Dicker, joka jaksaa yhä keksiä mitä huikeimpia juonikuvioita, jotka saavat pään pyörälle. Uuden Huoneen 622 arvoitus -romaanin lukija saa kerta toisensa jälkeen huomata ohittaneensa pienet sivulauseessa mainitut seikat, jotka muodostuvat myöhemmin tärkeiksi. Teksti itsessään ei mielestäni ollut yhtä hyvää kuin THQT:ssa, mutta satunnaiset kliseisiin tökkäämiset jäävät toissijaisiksi tarinan rinnalla.

Tällä kertaa keskiössä on poliisin voimattomaksi jättänyt murhamysteeri, jonka todellinen luonne paljastuu nerokkaasti vasta ajan kuluessa.

Hämmentäväksi tarinan tekee se, että tällä kertaa Dicker sekoittaa fiktioon faktaa.

Kirjan päähenkilö on kirjailija nimeltään Joël ja hänen edesmennyt ja rakkaudella muisteltu kustantajansa on Bernard de Fallois – aivan kuten tosi­elämässäkin.

Arvio: Selina Keränen

Joël Dicker: Huoneen 622 arvoitus (Tammi)