Apu

17-vuotias yrittäjä vaihtoi lehmät kanoihin – työllistää itsensä, isänsä ja äitinsä



17-vuotias yrittäjä vaihtoi lehmät kanoihin – työllistää itsensä, isänsä ja äitinsä

Lehmät saivat lähteä ja kanat tulivat tilalle, kun Katariina Isolan sivutyöstä tuli elinkeino koko perheelle. Nyt nuori nainen työllistää itsensä, isänsä ja äitinsä ja hänet on valittu vuoden tuottajaksi ja vuoden haapa-järveläiseksi. Ei huono suoritus 17-vuotiaalta.
Teksti Jenni Räinä
Kuvat Teija Soini

Kello on yksitoista ja haapajärveläisessä Isolan perheessä istutaan leppoisasti päiväkahveilla. Vielä reilu vuosi sitten kello herätti jokaisena arki- ja pyhäaamuna puoli kuudelta. Viimeisen vuoden aikana aamuista on kadonnut kiire. Siitä kuuluu kiitos pöydän ääressä kahvikuppia jäähdyttävälle tilan tyttärelle, 17-vuotiaalle Katariina Isolalle.

Kaksikymmentä vuotta sitten parikymppiset Sanna ja Teemu Isola ottivat Sannan kotitilan haltuunsa ja laa-jensivat tilan navetan 30 lypsävälle lehmälle. Lisäksi navetassa oli saman verran nuorta karjaa.

– Se oli kaksikymmentä vuotta köyhyysrajan alapuolella elämistä ja työtä vuorotta. Sanoin monta kertaa, että tämä on kyllä semmoinen avovankila, ettei täältä lähdetä mihinkään, Sanna Isola puuskahtaa.

Viime maaliskuussa teurasauto haki pihan navetasta lehmät, ja toukokuussa remontoituun navettaan muuttivat Katariinan eli Katan kanat. Nyt niistä saa elantonsa koko perhe.

Rauhallinen Katariina hymyilee vienosti ja haukkaa palan berliininmunkista.

Katan Kanala sai alkunsa seitsemän vuotta sitten, kun 11-vuotias Katariina ja hänen seitsemänvuotias pik-kusiskonsa Eveliina pyysivät lemmikiksi undulaattia.

– Äiti sanoi, että ottakaa mieluummin kanoja, Katariina muistelee.

Tytöille haettiin naapurikunnasta neljä tipua: Jemina, Jamina, Rosalinda ja Linkkastiina, joka ontui alussa toista jalkaansa. Teemun äiti Sinikka Isola muistelee, kuinka tiput ja tytöt olivat erottamattomia.

– Ne olivat heillä mukana, kun he tulivat meille mökillekin. Olivathan ne toki ihania.

Pian tytöt halusivat lisää tipuja ja nuorille kanoille hankittiin kukko. Ensimmäisten tilalla syntyneiden tipujen jälkeen ostettiin hautomakone. Pihamökissä asuvien kanojen määrä kasvoi reilussa vuodessa kolmeen-kymmeneen, ja munia tuli yli oman tarpeen.

Katariina alkoi kerätä munia kierrätettyihin kennoihin. Pari kertaa viikossa hän pakkasi kennot kylmälauk-kuun ja lähti kiertämään pyörällä naapureita.

– He olivat mielissään, kun munat tuotiin kotiin asti. Tulin aina tyhjän kassin kanssa takaisin, Katariina sa-noo.

Vuonna 2015 kanoja oli jo lähes kuusikymmentä, eikä naapurustokaan ostanut enää kaikkia munia. Perhe-tutut vinkkasivat Isoloille Reko-lähiruokaringeistä. Sanna Isola epäili, menisikö munia suuria määriä, mutta ensimmäisellä myyntireissulla Katariinalta ostettiin kaikki kennot. Ja niin on ostettu siitä lähtien.

Vuonna 2016 Isolat ostivat läheiseltä tilalta tyhjän navetan ja muuttivat sen tuhannen kanan kanalaksi. Siitä huolimatta munia ei jäänyt yhtään yli.

Kahvit on juotu ja on aika lähteä keräämään ja pakkaamaan päivän munat. Ruokinta-automaatti on ruokki-nut kanat aamulla jo muutamaan otteeseen. Katariina lähtee vaihtamaan vaatteet.

Ulkona aurinko paistaa yhtä lämpimästi kuin kesällä, mutta pihalla on yhä paksu kerros lunta. Katariinan kolme pikkuveljeä pomppivat trampoliinilla ilman takkeja, pipoja ja hanskoja.

Neljä laulujoutsenta lentää matalalta navetan yli. Niiden toitotukset sekoittuvat navettarakennuksesta kuuluvaan kukkojen kiekumiseen.

Päätös tilan lopettamisesta ei ollut vaikea, sillä tila oli kitkutellut kannattavuusrajalla ja sen alla. Välillä maidon hinta oli parempi, mutta viimeistään Venäjä-pakotteiden myötä hinta romahti. Lisäksi byrokratia on lisääntynyt vuosi vuodelta.

Katariinan munat myivät, ja tuotantokustannukset olivat paljon maitotilaa alhaisemmat. Samoin puuttuivat välikädet. Sanna Isola arvioi, että vaikka tuotto ei paljoa poikkea maitotilistä, tulos on noin puolet suurem-pi.

Isoloiden kanssa samanlaisen johtopäätöksen on tehnyt viime vuosina moni lähistön maitotila. Muutama niistä on muutettu pelkiksi viljatiloiksi, yhdellä pidetään lihahiehoja.

Sanna Isola uskoo, että Katan kanalan munien suosio kertoo ylipäätään laajemmasta muutoksesta tavoissa kuluttaa.

– En tiedä, johtuuko se talousnäkymien kohentumisesta vai mistä, mutta ihmiset ovat valveutuneita ja val-miita maksamaan muusta kuin bulkkitavarasta.

Bulkkimaidon sijaan Isolan tila on siirtymässä luomumuniin.

Luomuksi tuotteita voi sanoa ensi syksynä, kun kaikki kanojen rehut ovat luomua. Kanojen elinolosuhteiden osalta luomukriteerit täyttyvät jo.

Matkalla navetalle Katariina pujahtaa pieneen häkkiin siilon vieressä. Hän koputtaa varovasti häkin sisällä olevan punaisen vajan oveen ennen kuin kävelee sisään.

Kohta ovesta askeltaa ulos joukko kanoja ja Timppa-kukko. Kanat ovat sisarusten ensimmäisten tipujen jälkeläisiä.

Katariina heittää pihalla aitauksen eteen leipiä ja kanat jäävät auringonpaisteeseen nokkimaan niitä.

Navetan seinään kiinnitetyssä kyltissä kehotetaan varomaan kanoja. Sisällä entisen maitohuoneen seiniä kiertävät pöydät, ja nurkkaan on pinottu kattoon asti yltävä torni erikokoisia kennoja. Sanna Isola alkaa pyyhkiä pölyä munien pinnalta, ja Katariina lajittelee munia kennoihin.

Munia on vielä kennottamatta edelliseltä päivältä, sillä Katariina oli kuumeessa. Ruokaryhmäkierroksen Pihtiputaalla, Kiuruvedellä ja Pyhäjärvellä tekivät poikkeuksellisesti äiti ja sisko.

– Asiakkaat olivat hämillään, että täällähän on ihan erinäköiset tytöt, eihän täällä Kata olekaan, Sanna Isola kertoo

Viime kesänä Katariina haki ja sai poikkeusluvan ajokorttiin 17-vuotiaana. Perusteluna oli työ.

Heti ajokortin saatuaan hän on kiertänyt yksin joka viikko kaikki lähialueiden Reko-lähiruokarenkaiden myyntitapahtumat. Kauimmaiseen on matkaa 200 kilometriä.

– Olen tyytyväinen, että Kata on perjantai-iltaisin myymässä munia eikä jossain muualla, Sanna Isola sa-noo.

Työt äidin, tyttären ja isän kesken sujuvat rutiinilla.

– Nuo kinaavat, osoittaa oviaukossa seisova Teemu Isola Sannaa ja Katariinaa, jotka pakkaavat munia.

– Minä en tahdo jaksaa kuunnella kanalassa niitä räminäkanavia ja SuomiPop ei kelpaa. Sanon sitten, että voin kyllä lähteä täältä, Sanna perustelee.

– Äiskän kanssa tulee välillä sanaharkkaa. Iskän kanssa ei, Katariina nauraa.

Teemu Isolan salaisuus on kuulosuojaimet, joista hän kuuntelee omaa kanavaansa, Radio Suomea.

Musiikkimakua lukuun ottamatta äidillä ei ole kritisoitavaa tyttärensä työskentelyssä. Kanojen käsittely on luontevaa.

– Kata on hirveän järjestelmällinen, pikkutarkka ja luotettava. Ei tarvitse huolehtia, etteivätkö hommat hoituisi. Se on tuusannut niin kauan kanojen kanssa, että välillä Kata neuvoo minua.

Katariinalta sujuu tarvittaessa myös puinti ja karhitseminen. Hänen vastuullaan on teurastuksessa teuras-kanojen ja -kukkojen valinta sekä suolistaminen.

Isolat aloittivat viime syksynä kukkojen teurastamisen myyntiin. Yleensä kukonpoikaset lopetetaan heti kuoriutumisen jälkeen, mutta Katan kanalassa kukot kasvatetaan lihaksi ”kukkolassa”. Katariina laittoi vii-me syksynä ennakkokyselyn kukon lihasta Rekoon ja sai heti 200 kommenttia, joissa lihaa pyydettiin. Tilalle uskallettiin ostaa 1 700 kukkotipua.

– Välillä tulee niin isoja tilauksia, että joudumme sulkemaan tilaukset. Emme ehdi kolmestaan teurastaa kaikkia, Sanna Isola kertoo.

Katariina vaihtaa kumisaappaat jalkaansa ja sujauttaa hengityssuojan kasvoilleen. Noin 1 300 kanan kana-lassa pehku pölyää ja ilma on pistävä, vaikka takaovet ovatkin päivän auki kanojen ulkoilua varten.

Yhteensä tilan kahdessa kanalarakennuksessa on 2 500 kanaa.

Sisällä kanalassa käy vilske. Nuoret kukot pörhistelevät. Joukko kanoja kiiruhtaa Teemu Isolaa vastaan, joka kantaa kädessään rehuämpäriä. Katariina käynnistää liukuhihnan ja alkaa kerätä munia hihnalta, jolle kanat pesistään munivat.

Yläkoulussa Katariina haaveili vielä eläinlääkärin ammatista. Päästötodistuksen keskiarvo oli 9,2 ja Katarii-na aloitti opinnot lukiossa. Samaan aikaan munien kysyntä kasvoi, ja töitä alkoi tulla niin paljon, että ne haittasivat jo opiskelua.

– Alkoi näyttää siltä, että voisin saada kanalasta itselleni työn.

Koulu vaihtui maaseutuyrittäjän opinnoiksi kahdentoista kilometrin päässä Haapajärven ammattiopistossa. Samassa oppilaitoksessa, jossa myös isä ja äiti opiskelivat ja tapasivat toisensa.

Suuri pyykkikori on täynnä munia ja Katariina vie sen takaisin maitohuoneeseen, jossa Sanna Isola jatkaa munien puhdistamista ja lajittelua. Katariina lähtee viemään munakennoja paikalliseen kyläkauppaan.

Viime syksynä ostetun pakettiauton kyljessä on vielä edellisen yrityksen tarrat. Kojelaudalla on paksu kalen-teri ja laskin, muovipussi on täynnä eväsroskia. Auto on Katariinan toimisto, myymälä ja lounasravintola.

Katariina peruuttaa tottuneesti auton sohjoisella pihalla ja kääntyy kapealle tielle.

Reilun puolen kilometrin päässä on Ruuskan kyläkauppa, jonka pihaan Katariina parkkeeraa auton. Munista 80 prosenttia menee myyntiin Rekojen kautta, 20 prosenttia jaellaan lähikauppoihin.

Kauppias Marko Hiunu tulee pihalle vastaan. Ruuskan kauppa on toiminut samalla nimellä jo sadan vuoden ajan. Lähimunat tekevät siellä hyvin kauppansa.

– Lähempää lähimunat eivät voisi tulla, Hiunu kehuu.

Limingan Reko-ryhmän jäsenet palkitsivat Katan kanalan vuoden 2017 tuottajana. Katariinaa painaakin eteenpäin suuri nälkä menestyä – ja menestyä juuri täällä, omalla kotiseudulla. Viime vuonna Katariina valittiin myös vuoden haapajärveläiseksi.

– En haluaisi asua kaupungissa. Maalla sitä pitää olla. Täällä pystyn harrastamaan ja olemaan vapaasti. Työt eivät ole tunnilleen ja niitä saa tehdä niin kuin haluaa.

Ystävien mielestä Katariina on liikaa töissä. Katariina tietää sen itsekin. Hänen WhatsApp-profiilinsa päivi-tyksessä lukee pysyvästi ”Töissä”.

– Kaverini patistavat minua muuallekin kuin kotiin ja töihin. Välillä pitää saada omaa aikaa.

Kesällä Katariina lähtee viikoksi Turkkiin äitinsä ja pikkusisarensa kanssa. Kesäfestareita tai muita rientoja suunnitelmissa ei ole. Kesäkuun 18-vuotissyntymäpäivässä suurin asia on se, että Katariinasta tulee vihdoin virallinen osakas Katan kanalassa.

– Hommat pitää tehdä ennen huvia. Sitten voi hyvillä mielillä lähteä, jos johonkin vielä kerkeää.

Julkaistu: 30.4.2018