Olisiko tämä nuori tähti pitänyt valita jo nyt maajoukkueeseen? – Tanskassa kypsyvän suomalaislupauksen kehityskäyrä osoittaa eri suuntaan kuin monien muiden Huuhkajat-pelaajien

Kaupin urheilupuisto, Tampere. Elokuu 2019.

Käynnissä on 13-vuotiaiden poikien Etelä Liigan ottelu Ilveksen ja Käpylän Pallon välillä. Molemmat ryhmät kuuluvat vuonna 2006 syntyneiden poikien ikäluokan kärkipään joukkueisiin. Vaikka kenttä on täynnä innokkaita ja taitavia junioreita, yksi pelaaja erottuu silti muista.

Kotijoukkue Ilveksen kapteeni, numero 46, on ensiminuutista lähtien pelin ytimessä. Vasenjalkainen poika liikkuu isolla säteellä ja tekee toistuvasti oikeita ratkaisuja. Saadessaan pallon vastustajan kenttäpuoliskolla hän on alati vaarallinen.

Rytminvaihdokset lähtevät sulavasti, pallo pysyy kontrollissa ja kuljettaminen on vauhdikasta. Ensimmäiset kosketukset edistävät peliä, ja syötöt ovat napakoita. Myös kestävyysominaisuudet ovat selvästi kunnossa: Ilves-pelaaja ei näytä väsähtävän missään vaiheessa ja spurtit ovat teräviä vielä ottelun viimeisilläkin minuuteilla.

Nuoren futarin kaikki tekeminen on keskittynyttä. Hän elää pelin sisällä ja vaatii omistautumista myös muilta. Yksikään tilanne ei jää kesken tai pääty puolihuolimattomaan ratkaisuun.

Poika on selvästi futari, joka tulkitsee peliä, ei monotoninen hinkkaaja, joka toimii kaavamaisesti. Havaitessaan esimerkiksi käpyläläisjoukkueen maalivahdin olevan sivuvapaapotkussa hieman väärin sijoittunut vasemman jalan laukaus lähtee terävästi lyhyellä latauksella kohti etukulmaa. Veto suuntautuu vain joitakin kymmeniä senttejä ohi.

Aleksi Piiraisen ja allekirjoittaneen valmentama vierasjoukkue häviää ottelun 4–2. Ilves on hyvin valmennettu ja tasainen ryhmä, mutta merkittävin erottava tekijä joukkueidemme välillä on Ilveksen pelin sydän: 13-vuotias Juho Lähteenmäki.

Juniorivuosinaan Ilveksessä Lähteenmäki sai nauttia Suomen mittapuulla laadukkaasta joukkuevalmennuksesta. Teini-iän kriittisinä vuosina hänen valmentajinaan toimivat muun muassa Petri Plymin, Jani Tulehmon, Niko Hasan ja Joonas Laurikaisen kaltaiset omistautuneet tekijät.

Useiden Ilves-joukkueiden valmennustiimejä yhdisti se, että niissä oli persoonaltaan ja profiililtaan erilaisia mutta samaan aikaan toisiaan täydentäviä valmentajia.

Me kilpailijaseura Käpylän Pallon valmentajat luonnehdimme erään Ilves-ikäluokan valmennustiimin jäseniä seuraavin kuvauksin: karismaattinen johtaja, toiminnan organisoija ja pienempien nyanssien sisältöosaaja. Ajatuksemme oli pelkästään myönteinen: pelaajakehityksen kannalta oli hyvä, että juniorit saivat vaihtelevia ärsykkeitä erilaisilta valmentajilta.

Myös yhteistyö Ilveksen eri ikäluokkien välillä toimi kitkatta, ja jokaiselle pelaajalle pyrittiin aidosti löytämään sillä hetkellä sopivin ja kehittävin harjoittelu- ja peliympäristö. Lähteenmäen kohdalla tämä näkyi niin, että hän pääsi usein pelaamaan myös vuotta vanhempien 2005-ikäluokan kanssa. Siellä joukkuekavereina olivat esimerkiksi Juho Talvitie ja Daniel Armstrong, Lähteenmäen tavoin tätä nykyä ulkomailla pelaavat Ilves-kasvatit. Vaativammassa ympäristössä kilpailu koveni ja pakotti pelaajan sopeutumaan uusiin haasteisiin.

Olennaista Ilves-toimijoiden ajattelussa oli, että pelaajien polkuja ei haluttu kankeasti rajoittaa. Jos nuori oli tarpeeksi hyvä, hänet nostettiin haasteellisempaan ympäristöön. Esimerkiksi vuonna 2002 syntynyt Naatan Skyttä debytoi Ilveksen edustusjoukkueessa jo 16-vuotiaana. Lähteenmäki puolestaan nostettiin kissapaitojen B-nuorten SM-sarjajoukkueeseen vain 14-vuotiaana, yli kaksi vuotta joitakin joukkuekavereitaan nuorempana. Eikä vain nostettu, hän oli alusta lähtien isossa roolissa.

Juniorivuosinaan Suomessa Lähteenmäki tuli tunnetuksi juoksuvoimaisena, palloa etevästi kuljettavana ja ohittamaan kykenevänä laitalinkkinä tai -hyökkääjänä.

Leimallinen piirre Ilves-kasvatin pelaajaprofiilissa jo nuorena oli se, ettei hänellä ollut merkittäviä rajoitteita tai puutteita. Ehkä tärkeimmät palikat, liikunnallisuus ja pallonkäsittelytaidot, olivat erinomaisella pohjalla ja satoa valtavasta määrästä omatoimista harjoittelua.

Lukuisissa keskinäisissä otteluissa Ilvestä vastaan sain myös huomata, kuinka Lähteenmäen pelipanos parani aina sitä mukaa kun panokset kovenivat. Mitä suurempi ottelu, sitä selvemmin Lähteenmäki erottui kentällä. Toisin kuin monilla sinänsä lupaavilla suomalaisilla ikätovereilla, Lähteenmäen puntti ei tutissut myöskään Sami Hyypiä Akatemian kovissa kansainvälisissä peleissä.

Osaltaan myös ainakin sen ajan ilvesläinen pelikulttuuri tuki Lähteenmäen kehittymistä. Lähteenmäen oman ikäluokan joukkueella oli selkeä pelaamisen rakenne, mutta se ei millään tavoin kahlinnut pelaajien toimintaa – ainakaan vastustajan valmentajan silmin. Pelaajilla oli roolit ja joukkueella tietyt periaatteet, mutta niiden sisällä teini-ikäiset pojat saivat toimia kulloisessakin tilanteessa parhaaksi katsomallaan tavalla.

Lähteenmäen kohdalla tämä näkyi muun muassa siinä, että hän sai tehdä kymmenien metrien tempokuljetuksia, pyrkiä ohittamaan samanaikaisesti useita vastustajan pelaajia, liikkua leveydestä vapaasti sisemmille kaistoille sekä hakea pallo toisinaan hyvinkin alhaalta omalta kenttäpuoliskolta.

Nykypäivän konsulttikieltä hyödyntäen Lähteenmäki ja muut Ilves-pelaajat pääsivät harjoittelemaan ja pelaamaan ”strukturoidussa kaaoksessa”

Ylöjärven Ilveksessä jalkapallouransa aloittanut Lähteenmäki siirtyi tanskalaiseen FC Nordsjællandiin vain 16 vuoden iässä kesällä 2022. Siirto oli monessa mielessä looginen.

Ei liene liioiteltua sanoa, että tanskalaisseuran identiteetti ja strategia ovat kaikista pohjoismaisista seuroista selkeimmät. Nordsjællandin olemassaolon tarkoitus on, että seura kehittää nuorista pelaajista myyntiartikkeleita ja puskee heitä oman edustusjoukkueensa kautta maailmalle.

Kylmän viileää talousajattelua ja eurojen kartuttamista? Kyllä.

Pelaajan henkilökohtaista kehittymistä tukevaa toimintaa? Aivan yhtä varmasti.

Nordsjællandin toiminnan ytimestä löytyy kolme keskeistä arvoa. Jokaisen rekrytoinnin, sijoitetun euron ja päätöksen tulee tukea niiden täyttymistä.

Ensinnäkin kaikki seuran ihmiset – alkaen omistajasta ja johdosta ja päättyen juniorivalmentajiin – jakavat saman päämäärään: laadukkaan pelaajakehitystyön ja pyrkimyksen jatkuviin pelaajamyynteihin. Ne ovat jopa tärkeämpiä tavoitteita kuin edustusjoukkueen sijoitus Tanskan Superliigassa. Jos joku seuran toimijoista ei allekirjoittaisi näitä päämääriä, hän ei todennäköisesti työskentelisi kovin kauaa ”Tiikereissä”.

Toinen pilari muodostuu kovan luokan substanssiosaamisesta ja vuosien varrella muodostuneesta tietotaidosta. Millainen harjoittelu ja arki kasvattaa pelaajan vuoden aikana seuran alle 19-vuotiaiden akatemiaryhmästä ykkösjoukkueeseen? Entä millainen pelitapa auttaa saamaan nuorista parhaat ominaisuudet esiin? Yhteistyöseurojen valtava määrä ja laajat pelaajatarkkailuverkostot luonnollisesti auttavat potentiaalisten pelaajien löytämisessä.

Kolmas avainasia on tärkeimpien henkilöiden pysyvyys ja jatkuvuuden synnyttämä pitkäjänteisyys. Esimerkiksi seuran alle 19-vuotiaiden akatemiajoukkueen valmentajana toimi useiden vuosien ajan sama henkilö, Kasper Kurland. Lähteenmäen lisäksi Kurland valmensi Nordsjællandissa myös muun muassa Oliver Antmania, Maksim Stjopinia ja Leo Waltaa. Kun samat osaavat valmentajat auttavat pelaajia vuodesta toiseen kohti Tanskan pääsarjaa, seuraan syntyy syvää ymmärrystä siitä, miten strategia siirtyy tekojen kautta käytäntöön.

Lähteenmäen kohdalla Nordsjællandin ajatus pelaajan myyntipotentiaalin maksimoinnista näkyy aivan konkreettisesti: Tanskassa hänestä on ryhdytty koulimaan ensisijaisesti vasenta puolustajaa. Pelipaikka on pudonnut siis jopa kaksi pykälää alemmas kuin Suomessa, jossa Lähteenmäki pelasi usein laitahyökkääjänä.

Syy muutokselle on selvä: tanskalaisseuran urheilujohdon ja valmentajien analyysin mukaan Lähteenmäellä on parhaat edellytykset luoda laadukas ammattilaisura nimenomaan vasempana puolustajana.

Lähteenmäen hyökkäyspään ominaisuudet, kuten kyky ohittaa ja keskittää, ovat sinänsä hyvät – muuten hän ei pelaisi Tanskassa – mutta ne eivät ole niin laadukkaat, että niillä olisi mahdollisuus erottua äärikovassa kilpailussa. Lisäksi puutteet puolustustoiminnoissa, kuten laukausten blokkaamisessa tai katkomisessa, on pääsääntöisesti helpompi laittaa kuntoon kuin hioa vaikkapa ohitusominaisuudet vieläkin timanttisemmiksi.

Kärjistäen asian voi esittää niin, että laitahyökkääjänä Lähteenmäellä olisi mahdollisuus ponnistaa esimerkiksi Itävallan tai Belgian pääsarjaan. Sen sijaan vasempana laitapuolustajana tie saattaa olla auki jopa viiteen kovimpaan liigaan.

Ilman lukion pitkääkin matematiikkaa on selvää, kumpi skenaario voi tarjota tanskalaisseuralla suuremmat eurot tai punnat.

Ainakin juuri nyt tanskalaisseuran strategia kasvattaa Lähteenmäestä ensisijaisesti puolustaja näyttäisi toimivan. Kesäkuussa 19 vuotta täyttävän suomalaisen tilille kertyi kaudella 2024–2025 15 pääsarjaottelua, joista 13 avauksessa. Kauden päättäneessä FC Kööpenhamina -vierasottelussa Lähteenmäki oli vierailijoiden kolmanneksi nuorin pelaaja. Joulukuussa 2024 tehty jatkosopimus vuoteen 2028 osoittaa, että Nordsjælland näkee Lähteenmäessä aitoa myyntipotentiaalia.

Lähteenmäen viime vuosien ura-askeleita tarkasteltaessa olennaista ei ole vain se, mihin hän siirtyi. Vähintään yhtä tärkeää on, milloin hän siirtyi.

Tällä hetkellä kaikki merkit viittaavat siihen, että Lähteenmäki siirtyi ulkomaille juuri oikeaan aikaan. Suomessa hän sai riittävän hyvän peruskoulutuksen pelaajana, Tanskasta hänestä on kasvatettu ammattilaisjalkapalloilija.

Lukuisat pelaajaesimerkit Suomesta osoittavat, kuinka vaikeaa aikuispelaajan pelikäyttäytymisen muuttaminen ulkomailla on. Sitä se voi olla yhtä lailla myös juniori-ikäiselle.

Tyyppiesimerkiksi käy tilanne, jossa parikymppinen laitapelaaja on Suomessa saanut pelata aina leveydessä ja tehdä pystyjuoksuja, mutta ulkomailla hänen on täytynytkin liikkua enemmän taskuihin ja tulla pelattavaksi ahtaisiin väleihin. Sopeutuminen uuteen rooliin on osoittautunut liian haastavaksi.

Jos ja kun pelaaja on aikuisikään asti saanut pelata vahvuuksillaan ja kasvaa tietynlaiseen pelaajaprofiiliin, tämän jalkapallominäkuvan rikkominen, muotista irtautuminen, voi olla vaikeaa, jopa mahdotonta. Muutos on yksinkertaisesti liian suuri, jos kaikki aikaisemmat vuodet ovat vieneet pelaajan toimintaa päinvastaiseen suuntaan.

Suomessa Juho Lähteenmäki oli leimallisesti hyökkäävä pelaaja, mutta tuo rooli ei ehtinyt muodostua liian hallitsevaksi osaksi hänen pelaajaprofiiliaan. Lähteenmäki siirtyi Tanskaan toisin sanoen ”neitseellisessä” iässä. Nordsjællandissa hän on kyennyt muokkaamaan pelikäyttäytymistään ja kehittynyt erityisesti puolustamisen yksityiskohdissa. Oppimisvalmius on ollut korkealla tasolla, mitä myös tanskalaisseuran edustajat ovat erikseen kehuneet.

Tanskan Superliigan ottelut ovat osoittaneet, että Lähteenmäki osaa jo verrattain laadukkaasti säätää askeltiheyttään ja vartalonsa asentoa suhteessa lähimpään pallolliseen vastustajapelaajaan. Toiminta osana puolustuslinjaa on tasaisen varmaa. Hän tunnistaa kohtuullisen hyvin, milloin hyökätä kohti palloa ja milloin puolustaa selustaa. Perusurheilullisuus kestää vertailun muihin pääsarjapelaajiin. Samaan aikaan Lähteenmäen pallollinen varmuus on hyvää luokkaa: hän pystyy edistämään peliä ja tukemaan hyökkäyksiä.

Vaikka suomalainen pelaajakehitys elää rospuuttoaikaa, yhdellä kentän osa-alueella tulevaisuus näyttää kohtuullisen valoisalta. Huuhkajien vasemmalle laidalle on nimittäin tyrkyllä kaksi nuorta pelaajaa, joiden viime vuosien urakehitys näyttää hyvinkin myönteiseltä: Lähteenmäki ja Hollannissa pelaava Tomas Galvez, 20.

Ottaen huomioon Lähteenmäen viime vuosien kehityksen ja pelimäärän verrattain kovatasoisessa Tanskan pääsarjassa, on jossain määrin erikoista, ettei häntä kutsuttu Huuhkajien kesäkuun karsintaotteluihin.

Huuhkajien monivuotinen luottomies Jere Uronen, 30, ei ole vielä ikäloppu, mutta loukkaantumiset ovat jättäneet jälkeensä AIK-puolustajaan. Vuoden Lähteenmäkeä vanhempi Galvez on kesän Pikkuhuuhkajien matkassa. Monen muun Huuhkajat-puolustajan pelituntuma on vähäinen tai seurajoukkuestatus selvästi Lähteenmäkeä alhaisempi.

Lähteenmäen otteet Tanskassa ovat vieläpä osoittaneet, että hänellä on kykyä sopeutua nopeasti ja omaksua uusia taktisia periaatteita.

Vaikka kutsu Hollanti- ja Puola-otteluihin jäi tällä kertaa sivu suun, Lähteenmäki on tulevaisuuden nimi, joka ei ole vielä edes ulosmitannut kaikkea potentiaaliaan. Kehitys Tanskassa on ollut siinä määrin rivakkaa, että katto tuskin on tullut vastaan.

Jos Lähteenmäki pysyy kunnossa, seurasiirrot onnistuvat myös jatkossa ja sattumaakin on sopivasti matkassa, nuoresta pelaajasta tulee olemaan iloa maajoukkueessa pitkälle tulevaisuuteen. Kehityksen jatkuessa samanlaisena Lähteenmäki on valittava syksyn karsintapeleihin. Piste.

Kilpailu maailmalla on joka tasolla kovaa, mutta monikäyttöisten vasenjalkaisten laitapelaajien kohdalla tarjonta ei ole kaikkein suurinta. Sen myös Urosen urakaari Bundesliiga- ja Ligue 1 -otteluineen on osoittanut.

Viimeisten vuosien aikana Nordsjælland on myynyt nuoria pelaajiaan muun muassa Valioliiga-seura Brightoniin, Bundesliigan Borussia Dortmundiin, portugalilaiseen Sportingiin sekä hollantilaisjätti PSV Eindhoveniin.

Valtava yllätys ei olisi, jos seurasta suuremmille areenoille ponnistavien pelaajien listaan lisätään muutaman vuoden sisällä myös Lähteenmäen nimi.