Viron paras sumopainija

Skandaaleissa rypevä sumopaini saattaa saada pien uudet kasvot: virolainen Kaido Höövelsön on vahva ehdokas suurmestariksi.

Tiesitkö, että yksi maailman parhaista sumopainijoista on kotoisin Virosta?

Baruto, oikealta nimeltään Kaido Höövelsön, on sumorankingin eli banzuken mukaan suurmestarista seuraava. Ozekin arvonimellä painiva Höövelson voi ensimmäisenä eurooppalaisena nousta yokozunan eil suurmestarin arvoon.

Vuonna 1993 alkujaan havaijilainen Akebono (Chad Haaheo Rowan) teki historiaa ja nousi yokozunaksi, suurmestariksi. Vielä 1990-luvulle tultaessa sumoliiton edustajista osa oli sitä mieltä, ettei ulkomaalaisella voi olla yokozunan arvonimeen tarvittavaa arvokkuutta.

Arvokkuutta on viime aikoina kaipailtu sumopainin parissa. Yksi edellisistä suurmestareista, mongolialainen Asashōryū oli painijana ylivoimainen. Hän voitti vuonna 2005 kaikki vuoden kuusi turnausta putkeen, mitä kukaan muu ei sumohistoriassa ole tehnyt. Asashōryūn ongelmaksi muodistui huono käytös. Hän lopetti uransa 2010, kun häntä syytettiin pahoinpitelystä yökerhon ulkopuolella.

Viime vuoden keväänä sumoa ravisteli sopupeliskandaali. Kolme painijaa myönsi otteluista sopimisen. Tämä johti muun muassa siihen, että Japanin yleisradio NHK jätti kokonaisen sumoturnauksen televisioimatta – mikä oli ennenkuulumatonta. Edellisvuonna taas kuhistiin sumopainijoiden osallistumisesta laittomaan vedonlyöntiin baseball-tuloksista. (Sumon sopupeleistä ja siihen altistavasta järjestelmästä on kirjoitettu Freakonomics-kirjassa, jota käsitellään muun muassa täällä: http://faroutliers.blogspot.com/2005/05/freakonomics-of-sumo.html)

Sumopaini on vaikeuksissa. Sen suosio on laskenut. Laji on yrittänyt kovasti kansainvälistyä – liitto haluaa lajin olympialaisiin. Siksi amatöörisumossa on otettu mukaan myös naisten sarja. Olympialaisiin kun ei enää oteta lajeja, joissa molemmat sukupuolet eivät voi kamppailla. Ongelma on edelleen se, että olympiakomitea pitää sumoa epäterveellisenä lajina, koska siinä kannustetaan lihomaan.

Mutta paltaan virolaiseen Kaido Höövelsoniin, painija Barutoon.

Tapasin Höövelsonin Onoe-sumotallissa ja seurasin hänen harjoituksiaan. Keskiviikkona 15.5. ilmestyvässä Avussa on juttu Höövelsonista ja sumopainista. Tässä ote jutusta:

”Harjoitusten  jälkeen Höövelson istuu sumotallin, kolmekerroksisen betonitalon, yläkerrassa. Sumotalli, beya, tarkoittaa japaniksi huonetta.

Tallin keskiössä on painisalin ohella yksi suuri huone, jossa sumopainijat elävät. Seinillä on kaappeja painijoiden tavaroille ja pari matalaa pöytää. Illaksi lattialle levitetään siskonpeti, futon-patjat, joilla miehet nukkuvat.

Hierarkia on selvä. Nuoremmat ja heikommat painijat passaavat vanhempia ja parempia – keittävät ruoan, siivoavat ja sytyttävät tupakat.

– Sumopainijaksi tuleminen vaatii ennen kaikkea sietokykyä. Tallin tulokkaat joutuvat kovaan rääkkiin, Höövelson sanoo.

Mies on siinä määrin japanilaistunut, että hän antaa haastattelunsa japaniksi.

Höövelsonin tie painijaksi alkoi vuonna 2002, hänen ollessaan 17-vuotias. Pienessä Laekveren Rohun kylässä, noin sadan kilometrin päässä Tallinnasta asunut maanviljelijän poika harrasti koripalloa ja judoa.

– Olin liian pullea, jotta minusta olisi tullut koripalloilija. Pelasin lähinnä pituuteni vuoksi.

Judossa Kaido pärjäsi. Hän voitti nuorten sarjassa pronssia ja hopeaa Viron mestaruuskisoissa. Ura urheilijana oli kuitenkin vaakalaudalla. Isä kuoli Kaidon ollessa 16-vuotias, ja lukion ohella hän joutui käymään töissä: hän hankki perheelleen lisärahaa yökerhon portsarina.

Kaidon sumoon tutustunut judo-opettaja ehdotti, että nuorukainen kokeilisi painia. Virossa järjestettiin amatööriturnaus, johon osallistui painijoita ympäri Eurooppaa. Pian Höövelson oli voittanut sumossa Euroopan mestaruuden.

Kaido oli ylivoimainen. Tämän huomasi kisoja katsomaan tullut Japanin sumoliiton mies, Kazuo Kurazono.

Kurazono ehdotti Kaidolle ja toiselle nuorelle virolaiselle painijalle, että nämä tulisivat Japaniin ja ryhtyisivät sumopainijoiksi. Virolainen kypsytteli ajatusta pari vuotta.

– Perheeni piti minua hulluna, mutta lukion jälkeen päätin lähteä kokeilemaan onneani. Lopulta äiti sanoi, että olet jo aikuinen, tee mitä lystäät.”

Share