Rakkaudesta lukemiseen.

Panttivankina ananasmaassa

Pirkan, Rainbow’n ja Eldoradon tölkeissä on samaa ananasmehua. Se tulee Thaimaan Pranburista, jossa burmalaiset siirtotyöläiset tekevät raskasta työtä laittomissa oloissa. Osa työntekijöistä on lapsia. Mitä tähän vastaavat suomalaiset ruokaketjut? Toimittaja Hanna Nikkanen teki Apu-lehteen reportaasin kohutulta ananastehtaalta.

Edullisen ananasmehutölkin kyljessä lukee: valmistusmaa Suomi. Mutta eihän ananas tietenkään Suomessa kasva.

Oikeasti purkin ananakset ovat kypsyneet aurinkoisessa Thaimaassa, Hua Hinin lomakaupungin vieressä. Ananasviljelmien ympäröimässä Pranburin pikkukaupungissa toimii Natural Fruit -tehdas, jonka valmistama mehutiiviste saapuu monen mutkan kautta Suomeen.

Suomessa, Vip-Juicemakerin Kuopiossa sijaitsevalla tehtaalla, tiiviste laimennetaan vedellä, ja siitä tulee virallisesti suomalainen tuote.

Pranburissa asiat eivät kuitenkaan ole kunnossa.

– Minulle sanottiin, että tehdas hankkii minulle työluvan. Jokaisesta palkastani vähennettiin rahaa työlupaa varten. En ymmärrä kieltä enkä tiedä, miten paljon maksoin, mutta en koskaan saanut työlupaa, Sein Htin sanoo.

Sein Htin, 20, työskenteli vielä hiljattain Natural Fruitin ananasmehutehtaassa. Kuten suurin osa tehtaan työntekijöistä, hän on syntynyt Burmassa. Vaikka työpaikka on vaihtunut, vankkarakenteinen nuori mies ei uskalla paljastaa koko nimeään.

Sein Htin tuli Thaimaahan salakuljettajan kyydissä vuonna 2009. Lisämaksua vastaan salakuljettaja hankki hänelle työpaikan Natural Fruitin tehtaalta.

Tehtaalla palkasta vähennettiin yhtä ja toista. Työlupalyhennysten lisäksi Sein Htin joutui maksamaan turkoosista työpaidastaan, työkengistään, tunnistekortistaan ja suojakäsineistään. Joidenkin vähennysten syy ei koskaan selvinnyt Sein Htinille. Käteen jääneestä palkasta riitti hädin tuskin rahaa ruokaan. Kun nuori mies kysyi työtovereiltaan, miten irtisanoutuminen hoidettaisiin, hän kuuli sen olevan kiellettyä.

– Olin jäänyt salakuljettajalle velkaa enkä pystynyt maksamaan lyhennyksiä. Minua pelotti.

Lopulta Sein Htin ei enää tullut töihin. Hän jätti maksamansa työlupalyhennykset taakseen ja lähti etsimään muita hommia. Lähtöpäätös hirvitti. Hän pelkäsi etenkin sitä, että Natural Fruitin vartijat tai tehtaan johtajan kanssa hyvissä väleissä olevat poliisit tulisivat kostamaan.

Eikö silloin tullut mieleen, että ihmiset saavat yleensä vaihtaa vapaasti työpaikkaa ja että työ, josta ei voi lähteä, on orjuutta?

– En tiennyt, Sein Htin sanoo.

20-vuotias burmalainen siirtotyöläinen Sein Htin työskenteli Natural Fruitin tehtaassa yli kolme vuotta ilman työlupaa.
– Poliisi on liitossa tehtaan omistajan kanssa. Minulle sanottiin, että jos irtisanoudun, minut pidätetään.

 

Thaimaalainen popmusiikki raikaa tienvarren ruokalassa, jossa Win odottaa. Tapaaminen on järjestetty neutraalille maaperälle, hedelmätehtaiden ja turistitaajaman väliin.

Myös Win on burmalainen siirtotyöläinen. Sein Htinin tapaan hän on hiljattain löytänyt paremman työpaikan läheiseltä hedelmäsäilyketehtaalta. Winin sukulaisia työskentelee yhä Natural Fruitissa, ja siksi hänkään ei halua kertoa koko nimeään tai liikkua tehtaan lähellä ulkomaalaisen seurassa.

– Työ Natural Fruitissa on raskaampaa kuin missään muussa tuntemassani tehtaassa. Ihmettelin usein, miten nuorimmat jaksavat, Win sanoo.

– Tehtaalla on töissä monta kymmentä lasta.

Thaimaan laki kieltää palkkaamasta alle 15-vuotiaita töihin, ja 15–17-vuotiailla ei saisi teettää raskasta kokopäivätyötä. Winin mukaan Natural Fruitin tehtaalla jo 14-vuotiaat tekevät aikuisten hommia: käyttävät keittimiä ja paloittelevat liukuhihnalla ananaksia. Palkka alittaa lain määrittämän minimipalkan.

Työpäivät Natural Fruitissa ovat joskus 17–18-tuntisia. Niiden päätteeksi väsyneille työntekijöille tapahtuu onnettomuuksia, joista ei makseta korvauksia. Jos vessatauko venyy yli kymmenminuuttiseksi, työntekijä menettää puolen tunnin palkan. Juomavettä ei riitä kaikille.

– Keitinhallissa on todella kuuma, ja moni pyörtyy siellä. Minäkin olen pyörtynyt, kun olen tullut sairaana töihin.

Toisin kuin useimmat Natural Fruitin burmalaistyöntekijät, Win puhuu sujuvaa thaita. Tämä takasi hänelle tehtaassa erityisaseman: esimiehet eivät kyykyttäneet Winiä samalla tavalla kuin hänen ummikkotovereitaan. Silti hän lähti empimättä syksyllä, kun toisessa tehtaassa oli töitä tarjolla.

Haastattelen Sein Htiniä ja Winiä, koska kukaan Natural Fruitin nykyisistä työntekijöistä ei suostu haastatteluun.

– Heitä pelottaa, Win sanoo.

– He saavat varoituksen, jos joku näkee heidät puhumassa ulkopuolisen kanssa.

Burmalaissyntyinen siirtolaisaktivisti Aung Kyaw toivoo ananasmehun ostajien puuttuvan Natural Fruitin tehtaan työoloihin.
– Järjestömme on liian pieni puuttuakseen asiaan yksin. Tehtaan omistajalla on paikallisesti paljon valtaa.

 

Aung Kyaw istuu niukasti kalustetussa toimistossa ja soittaa vakavana puhelun toisensa jälkeen. Burmalaisten siirtotyöläisten oikeuksia puolustavan Migrant Worker Rights Network -järjestön puheenjohtaja haluaisi auttaa suomalaistoimittajaa sopimaan tapaamisia Natural Fruitin työntekijöiden kanssa, mutta kukaan ei vastaa puhelimeen. Tällaista on ollut jo muutaman viikon ajan.

– Tilanne kärjistyi, kun Thaimaan hallitus ilmoitti tammikuun alussa nostavansa minimipalkan koko maassa 300 bahtiin (noin 7,50 euroon) päivässä. Natural Fruitin johto kieltäytyi noudattamasta käskyä ja varoitti työntekijöitä puhumasta asiasta. Kaikki ovat hiljaa.

Alueen muut mehutehtaat ovat suostuneet noudattamaan minimipalkkaa. Natural Fruit maksaa työntekijöilleen 260 bahtia (noin 6,50 euroa) päivässä.

– Tehtaan johtaja sanoi työntekijöille, että jos palkka ei kelpaa, he voivat lähteä. Tehtaan portilla odotti poliisiauto. Kukaan ei uskaltanut lähteä, koska he ovat paperittomia tai heidän henkilöpaperinsa ovat johtajalla. He pelkäävät, että jos he lähtevät tehtaalta, poliisi karkottaa heidät Burmaan.

Natural Fruitin ananasmehutehtaassa työskentelee noin 800 ihmistä, joista arviolta 700 on burmalaisia siirtotyöläisiä. Työntekijöiden mukaan tehtaan johto tapaa takavarikoida henkilökunnan henkilöllisyystodistukset, jotta työntekijät eivät niskuroisi tai yrittäisi irtisanoutua. Luotetut työntekijät saavat lähteä alueelta pois, jos he jättävät 1 000 bahtin (noin 25 euron) pantin varmistamaan, että he palaavat.

Aung Kyaw sanoo, että heikoimmassa asemassa ovat ne noin 200 burmalaistyöntekijää, joilla ei ole lainkaan työlupaa. He eivät tunne oikeuksiaan eivätkä yleensä puhu thain kieltä.

– Natural Fruit on erilainen tehdas kuin muut, Aung Kyaw huokaa.

– Muuallakin on ongelmia, mutta yleensä työntekijät saavat sentään liikkua vapaasti. Natural Fruit on suljettu laitos.

Tehdasalueen laidalla seisova jättiläisananas kertoo, mitä Pranburissa valmistetaan.

 

Kun Natural Fruitin tehdas saa mehutiiviste-erän valmiiksi, sen ostaa israelilaiseen Berezovsky International -konserniin kuuluva hollantilainen Prodalim B -yritys.

Prodalim B myy tiivisteen hollantilaiselle Refresco-konsernille, johon suomalainen Vip-Juicemaker kuuluu.

Kun tiiviste on laimennettu Kuopiossa, Vip-Juicemaker myy mehun suomalaisille kaupan keskusliikkeille, kuten SOK:lle ja Keskolle.

Samaa Natural Fruitin mehua myydään Suomessa monessa eri tölkissä. Ne kuuluvat vähittäiskauppojen omille merkeille, siis Pirkan, Rainbow’n ja Eldoradon kaltaisille halpamerkeille.

Suomalaiset kaupan keskusliikkeet ovat laatineet vastuullisuusohjelmia, joiden mukaan ne eivät salli lapsityötä ja orjatyötä tuotteidensa valmistuksessa. Käytössä on BSCI-vastuullisuusjärjestelmä, jonka mukaan riippumattomien tarkastajien tulisi tehdä vierailuja tuotantolaitoksiin. Aivan erityisen tarkkaan ketjut lupaavat valvoa niin sanotuissa riskimaissa tapahtuvaa tuotantoa.

Pirkan, Rainbow’n ja Eldoradon kaltaisiin halpamerkkeihin näyttävät kuitenkin pätevän erilaiset säännöt. Moni niiden tuotteista tulee Suomeen pitkän alihankintaketjun kautta: kansainvälisten ostorenkaiden käyttö auttaa alentamaan tuotteen hintaa. Kun tiivisteestä laimennetun mehun tölkissä lukee valmistusmaana Suomi, edes riskimaavalvonta ei siihen päde.

Kenen vika on, jos valvonta pettää ja suomalaisten halpaa ananasmehua valmistaa burmalainen lapsityöläinen Thaimaassa?

SOK ja Kesko siirtävät vastuun alihankkijoilleen.

– Meillä ei ole suoraa kontaktia thaimaalaiseen toimijaan, vaan asia selvitetään kumppanimme kanssa, SOK:n vastuullisuusjohtaja Lea Rankinen sanoo. Kumppanilla Rankinen tarkoittaa kuopiolaista Vip-Juicemakeria.

– Yhden toimijan vastuu valvonnan toteuttamisessa on pääsääntöisesti aina yksi askel taaksepäin. Kun teemme sopimuksen tavarantoimittajan kanssa, edellytämme, että he noudattavat vastuullisuusvaatimuksiamme myös omissa alihankinnoissaan.

Samaa sanoo myös Ruokakeskon tuotetutkimuspäällikkö Matti Kalervo. Vip-Juicemaker on allekirjoittanut sopimuksen, jonka mukaan yhtiö sitoutuu Keskon vastuullisuuslinjauksiin. Niihin kuuluu myös BSCI-auditointi.

Soitetaan siis Kuopioon. Siellä Vip-Juicemakerin toimitusjohtaja Pasi Laitinenon haluton kommentoimaan tietoja Natural Fruitin tehtaan lainvastaisista työoloista. Laitinen ei halunnut kommentoida näkemättä raporttia.

– Antaa SOK:n ja Keskon kommentoida omia merkkejään, Laitinen sanoo.

SOK ja Kesko siirtävät vastuun kuitenkin juuri Vip-Juicemakerille. He sanovat vastaavansa vain viimeisestä askeleesta tuotantoketjussa.

– No, me vastaamme sitten siitä viimeistä edellisestä askeleesta. Ketjussa meitä edeltävät toimijat saavat vastata omasta puolestaan.

Vastuu tehtaan ongelmista siirtyy alihankkijalta alihankkijalle ja taas seuraavalle alihankkijalle. Viime kädessä tiedustelut kilpistyvät itse Natural Fruitiin.

Hedelmäyhtiön johto ei vastaa Avun yhteydenottopyyntöihin, aivan kuten se ei syksyllä suostunut yhteistyöhön suomalaisjärjestö Finnwatchin kanssa.

 

Finnwatch törmäsi Natural Fruitin tehtaan ongelmiin, kun se tutki suomalaisten halpamerkkien vastuullisuutta kaukomailla. Halvalla on hintansa -raportti syyttää vähittäiskaupan ketjuja tuotannon eettisten kysymysten ulkoistamisesta alihankkijoille.

Tutkijat löysivät lapsityöläisiä ja muita laittomuuksia myös thaimaalaisilta tonnikalatehtailta, joiden tuotteita myydään Suomessa muun muassa Pirkka-, EuroShopper-, X-tra- ja Rainbow-merkeillä.

– S-ryhmä ja Kesko vastaavat itse tuotteidensa alihankintaketjusta. Ne voivat ulkoistaa alihankkijoiden valvonnan Vip-Juicemakerille, mutta lopullinen vastuu mahdollisista ongelmista on silti ketjuilla itsellään, Finnwatchin toiminnanjohtajaSonja Vartiala sanoo.

Pitäisikö Natural Fruit sitten asettaa boikottiin?

– Se tuskin auttaisi, vaan ostot siirtyisivät toiseen samanlaiseen tehtaaseen. Sen sijaan suomalaisketjujen tulisi osallistua toiminnan kehittämiseen vastuulliseksi yhdessä Thaimaan viranomaisten ja järjestöjen kanssa, Vartiala sanoo.

Ananasvyöhykkeen keskellä Hua Hinin lomakaupungissa kaduilla kuulee tämän tästä puhuttavan suomea. Ye Olde Buffalo Tavern -baari mainostaa Koskenkorvaa. Natural Fruitin tehdas sijaitsee vartin ajomatkan päässä.

Turistien suosiman iltatorin vihannesmyyjä leikkaa ananaksen tottuneesti kahdeksaan siivuun ja paloittelee siivut kahdeksaan pieneen muovipussiin. Yhden pussin hinnaksi tulee 25 bahtia, 60 senttiä.

Kokonaisen ananaksen hinnalla Natural Fruitin työntekijä rehkisi melkein päivän.

Ei ihme, että mehu on halpaa.

 

******

Mitä sitten tapahtui?

Apu tutustui Thaimaan halvan ananasmehun tuotantoon tammikuussa 2013. Jutunteon aikana ehti tapahtua paljon.

Finnwatch teki Suomen, Thaimaan ja EU:n viranomaisille ilmoituksen Natural Fruitin käyttämästä lapsi- ja orjatyöstä.

Ilmoituksen jälkeen Natural Fruit myöntyi joihinkin työolojen parannuksiin tehtaalla. Työntekijöiden mukaan sallittuja vessataukoja pidennettiin ja lapsityövoiman käytöstä luvattiin luopua. Avun saamien tietojen mukaan tehdas ei kuitenkaan luvannut maksaa työntekijöilleen minimipalkkaa.

Finnwatchin tutkimuksen tekoon osallistunut siirtolaisuustutkija Andy Hallmenetti työpaikkansa Bangkokin Mahidol-yliopistossa. Kaksi viikkoa aiemmin Thaimaan ruokateollisuuden lähetystö oli puhutellut Hallin esimiehiä.

Sekä SOK että Ruokakesko ottivat yhteyttä Vip-Juicemakeriin. Molemmat ketjut lupasivat selvittää, miten mehuntoimittaja valvoo oloja Thaimaan hedelmätehtaissa.

Jutun valmistuessa SOK:n Lea Rankinen kertoi, että Natural Fruit ei toimita raaka-ainetta Vip-Juicemakerille, ennen kuin tehdas on hoitanut asiansa kuntoon.

– Jatkossa mehuraaka-ainetta tuodaan Suomeen vain tehtailta, jotka ovat BSCI-auditointiprosessissa tai joilla on osoittaa jokin muu vastaava sertifikaatti, Rankinen sanoi.

Myös Vip-Juice Maker ilmoitti Apu-lehdelle, että yritys keskeyttää Natural Fruitin raaka-aineiden käytön, kunnes tehtaan asiat ovat kunnossa.