Aida palaa kotiin
Avussa kesäkuussa 2012 julkaistiin reportaasi Sarajevosta, jonne matkustettiin yhdessä suomalais-bosnialaisen Aidan kanssa. Hän oli 10-vuotias, kun sotilaskone toi hänen perheensä Sarajevosta Helsinkiin. Hän muistaa onnellisen lapsuuden, jonka Bosnian sota ja 20 vuotta sitten alkanut Sarajevon piiritys katkaisivat.
Jyrkän ylämäen kaarteessa on rautainen portti, johon Aida Salkičević työntää avaimen. Portin takaa paljastuu pieni pihamaa ja kirsikkapuu, jonka joku on vuosi sitten sinne istuttanut.
Aidan lapsuudenkoti on Sarajevossa, josta hänen perheensä muutti Suomeen maaliskuussa 1994. Aida oli silloin kymmenvuotias ja hänen veljensä Amer kaksitoista. Sarajevon piiritys oli kestänyt jo kaksi vuotta Serbian yrittäessä estää Bosnia-Hertsegovinan itsenäistymisen.
Aida henkäisee syvään kotikaupunkinsa tuoksua. Hän valehtelisi, jos ei myöntäisi, että tuntee yhä oman maansa äänet korvissaan ja tuoksut nenässään. Kaipuu kotiin on kuin uppiniskainen uni: Aida on vahvasta suomalaisuudestaan huolimatta bosnialainen. Suru, jota ihminen tuntee joutuessaan jättämään kotinsa, on loppumatonta kaipuuta.
Kommentit