Uni

Hyvän unen merkitys korostuu kaamosaikana, kun meidän pitäisi pysyä energisenä pimeydestä huolimatta.

Olen yli 60-vuotias nainen ja teen vuorotyötä. Minulla on ollut muutaman vuoden ajan melko vaikea uniongelma. Joskus on käynyt niin, että olen nukkunut vain muutaman tunnin yhtäjaksoisesti koko yönä. Sitten on vaan ollut pakko lähteä aamuvuoroon. Saattaa olla viikko, että olen nukkunut hyvin vain parina yönä. Olen kokeillut kaikkia mahdollisia konsteja paitsi unilääkkeitä. Valvottujen öiden jälkeen olen mielestäni vaativassa työssäni melkoinen turvallisuusriski. Onneksi mitään vahinkoa ei ole vielä tapahtunut. Mitä kannattaisi tehdä?

Aamuyön päänsärky voi alkaa vaivata, kun migreeni jo hellittää.

Miten keskellä yötä tapahtuvaan heräilyyn ja valvomiseen voisi vaikuttaa?

Olen 75-vuotias eläkkeellä oleva naisihminen, yksineläjä. Sain vuonna 1994 aivoinfarktin, jolloin halvaannuin vasemmanpuolisesti. Jouduin eläkkeelle, mutta nyt olen kohtalaisesti kuntoutunut. Työterveyslääkäri antoi minulle silloin Imovane-reseptin, koska unensaantini oli tosi huonoa ja hänen mielestään tarvitsin kunnon unet huonon aivoverenkierron takia. Siitä saakka olen tarvinnut lääkettä, eli yli 20 vuotta sitä on minulle kirjoitettu. Nyt noin kuukausi sitten on kuulemma ”ylhäältä” tullut ohjeet, että unilääkkeistä pitää päästä eroon. Olen vuosien varrella yrittänyt puolittaa ja vähentää lääkettä, mutta ei onnistu. Olen terveyskeskuslääkärin kanssa keskustellut, ettei näitä unilääkkeitä voi ykskaks lopettaa. Silti on vain kehotettu kokeilemaan esimerkiksi melatoniinia ja sellaista mielialalääkettä kuin Mirtazapin. Kumpikaan ei tuo unta minulle, vaan olen aivan pihalla päivätkin ja yöt ovat valveunta. Kumpi palvelee nyt ”hyvää hoitoa” paremmin: pakottaa potilas lopettamaan pitkään syöty tuttu lääke, joka ei ole tehnyt minulle mitään sivuoireita, vai sitten nämä suositellut lääkkeet, jotka saavat minut sekaisin ja valvottavat yöt, jolloin huonot verisuonet voivat katketa taas?