Teatteri

Kansallisteatterin transkeskustelu synnytti vuoden taidemyrskyn, jonka seuraukset nähdään näyttämöillä toivon mukaan pian. Kohun takaa paljastui kuitenkin uusi, outo maisema, jossa fakta ja fiktio näyttävät vaihtavan paikkoja. Taiteelle asetetaan nyt odotuksia, jotka toteutuessaan tekisivät siitä jonkinlaisen turvalelun, kirjoittaa Suna Vuori esseessään.

Näyttelijä Eero Aho kuvailee itseään pikemminkin kepeäksi ja hauskaksi kuin vakavaksi. Vuodet ovat tasanneet nuoruuden kiivautta ja tuoneet lisää herkkyyttä. Eero sanoo opetelleensa pyytämään anteeksi. ”Tajuan nyt, että myös rauhallisuutta voi opetella.”

Riitta Havukainen sanoo olevansa iän myötä entistä rohkeampi ja tyytyväisempi. Hän rajaa tietoisesti elämästään haitallisia asioita pois ja haluaa kohdella itseään hyvin. ”Tärkeintä on nähdä omassa elämässään onnen hetkiä.”

Rautiainen on viimeksi ohjannut Suomen Kansallisteatteriin Mihail Bulgakovin Saatana saapuu Moskovaan ja Anton Tšehovin Lokin. Syyskuussa vuorossa on sovitus Pedro Almodóvarin elokuvasta Kaikki äidistäni (1999). Rautiaisen mukaan klassikkojen versioinnista näkee, onko tekijällä mitään originaalia ajateltavaa.