Kolumnit

Kudos on runsas ja toisteinen, koska Karl Ove Knausgårdin teksti jahtaa elämäntuntua ja poikkeuksellisen hyvin myös tavoittaa sen – siis minun mielestäni, kirjoittaa Juha Itkonen kolumnissaan.

"Hoitajat ovat venyneet ja auttaneet Suomea läpi vaikeiden aikojen. Ja hoitaneet heitäkin, jotka ovat saattaneet muut vaaraan ja kieltäytyneet rokotuksista", Avun toimituspäällikkö Samuli Isola kirjoittaa.

Nuori Pekka Sauri kirjoitti elämästä selviytymisen perussäännöt. 20 vuotta myöhemmin hän luki listaa korvalehdet hehkuen.

Lapset on hyvä opettaa saunalle jo pienenä, sillä se saattaa nuoruuden tullen olla ainoa paikka, johon kännykkä ei kulje mukana, kirjoittaa Katja Ståhl kolumnissaan.

Se on epämiellyttävä totuus, elämää suurempi dissonanssi. Kuka muka haluaisi tätä painajaista vielä aiheeksi elokuvaan? Kalle Kinnunen käsittelee kolumnissaan Rahul Jainin elokuvaa Invisible Demons.

Kun Anni Kytömäki oli viisivuotias, perhe muutti kolmesataa metriä lähemmäs metsää. Se ratkaisi elämän suunnan.

Maailma on tuhon partaalla ekologisesti, sosiaalisesti, moraalisesti ja kirkko miettii miten olla trendikkäästi ajan hermolla, kirjoittaa Imagen vieraileva päätoimittaja Kai Sadinmaa.

Kun pandadiplomatia ei enää pure, Xin Kiina sulkeutuu. Ulkomaailman on siitä huolimatta pysyttävä valveilla virkeämpänä kuin koskaan. Hymyillen myhäilevä panda on julma otus, kirjoittaa Helena Petäistö kolumnissaan.

Luin hiljattain Saku Tuomisen kirjan Kuinka puut kasvavat. Se kertoo luonnon keksimistä erityisen viisaista tavoista selättää eteensä tulleet haasteet ja muutokset. Mitä syvemmälle luonnon oivalluksiin sukeltaa, sitä suurempi on hämmästys, kirjoittaa Katja Ståhl kolumnissaan.

Eikö olisi hauskaa, jos yhtenä päivänä vuodessa pääkaupunki saisi käyttää samaa retoriikkaa kuin pikkukunnat, mutta päinvastoin? Kun pikkukunta kertoisi, että meilläpä on taidenäyttely navetassa, voisi sanoa: ”Ai, kuinka söpöä, mutta arvaa, mitä meillä pääkaupunkiseudulla on?", kirjoittaa Kasper Strömman kolumnissaan.