Vaikeudet saada puheesta selvää ovat usein ensimmäinen merkki kuulon heikkenemisestä. Keskustelun seuraaminen on usein haasteellista erityisesti meluisissa tiloissa. Kun korkeat äänet ja tietyt konsonantit eivät enää kuulu selvästi, puheen erottaminen vaikeutuu huomattavasti.

Yksi merkki kuulon heikkenemisestä on se, että joutuu lisäämään esimerkiksi television tai radion äänenvoimakkuutta. Lisäksi voi olla vaikeuksia kuulla ovikellon tai puhelimen soimista. Kuulon huononemisesta voi kertoa myös sosiaalisten tilanteiden karttelu: pyritään välttämään tilanteita, joissa kuulon kanssa joutuisi pinnistelemään. Oireita voivat olla myös korvien sointi tai tukkoisuus.

Kuulon heikkenemistä ei useinkaan havaitse itse, sillä se tapahtuu vähitellen ajan kuluessa. Usein läheiset huomaavat ensin haasteet kuulemisessa. Kuulon heikkeneminen iän myötä on yleistä. Tutkimusten mukaan jonkinasteinen kuulon­alenema on kolmasosalla 65 vuotta täyttäneistä ja kahdella kolmesta yli 75-vuotiaista.

Alustaviin kuulontutkimuksiin terveyskeskukseen tai yksityiselle lääkärille tulee hakeutua, jos epäilee kuulonsa heikenneen. Alustavien tutkimusten perusteella saat tarvittaessa lähetteen jatko­tutkimuksiin erikoissairaanhoitoon. Jos sinulla todetaan kuulokojeiden tai muiden apuvälineiden tarve, saat ne julkisesta terveydenhuollosta ilmaiseksi käyttöösi.

Kuulontutkimukseen hakeutumista ei kannata lykätä. Jatkuva pinnisteleminen kuulon kanssa väsyttää ja aiheuttaa stressiä. Arki vaikeutuu monin tavoin haasteellisten viestintätilanteiden vuoksi, ja erilaisissa tapahtumissa voi olla vaikeaa osallistua keskusteluun ja yhdessäoloon.

Pitkittyessään kuulo-ongelmat voivat johtaa eristäytymiseen, joka taas altistaa yksinäisyydelle ja masennukselle ja on yhteydessä kognitiivisen toimintakyvyn heikentymiseen. Hoitamaton kuulovamma on yksi muistisairauden keskeisistä riskitekijöistä. Riittävän ajoissa aloitettu kuulonkuntoutus kuitenkin tukee kognitiota, muistia ja tiedonkäsittelyä.