Lisätty sokeri (karkit, leivonnaiset, suklaa, limut) on suurina annoksina ­terveydelle haitallista. Se lisää maksan rasvoittumista, tyypin 2 diabeteksen ­r­iskiä, lihomista ja hammaskariesta sekä heikentää ruoan ravitsemuksellista laatua. Sokerin ja muiden raffinoitujen hiilihydraattien runsas käyttö on myös sepelvaltimotaudin riskitekijä.

Suurilla annoksilla tarkoitetaan selvästi suurempia annoksia kuin ravitsemussuosituksessa. Suositus on, ettei sokeria olisi ruokavaliossa yli 10:tä prosenttia päivän kaloreista, mikä on 2 000 kilokalorin energiatasolla enintään 50 grammaa. WHO suosittaa enimmillään 25:tä grammaa.

50 grammaa lisättyä sokeria kertyy helposti. Yksi 2 desin ulkomainen sokerilla makeutettu jogurttipurkki ja yksi pulla tai suklaapatukka ja lasi sokeroitua mehua. Hedelmien, marjojen ja kasvisten luonnollista sokeria ei oteta huomioon. Ne ovat terveellisiä sokereista huolimatta.

Tutkimuksissa selvät haitat alkavat näkyä, kun 50 gramman määrä ylittyy selvästi. Usein on käytetty 80–120 gramman sokeriannoksia päivässä. Tämä on selvästi ”turmiollinen” taso jatkuvasti käytettynä. Sen sijaan pienet määrät eli 15–30 grammaa päivittäin eivät aiheuta tutkimusten mukaan mitään muuta kuin hampaiden reikiintymisen riskiä. Osa meistä näyttää kuitenkin olevan geneettisesti hyvin herkkiä lisättyjen sokerien haitalliselle, erityisesti maksaa rasvoittavalle vaikutukselle.

Keinomakeuttajat ovat selvästi parempia terveydelle kuin sokeri – mutta hyvin pienet sokeriannoksetkaan eivät juuri tee pahaa paitsi hampaille. Pieni annos sokeria voisi olla pari teelusikallista hunajaa tai pari makeaa kaurakeksiä päivässä. Keinomakeuttajat ovat hammasystävällisiä. Tämä kannattaa aina muistaa.

Keinomakeuttajista on tehty paljon tutkimuksia, ja ne ovat jossain määrin ristiriitaisia. Selvää haittaa ei ole voitu osoittaa, vaikkakin väestötutkimuksissa keino­makeuttajien käyttäjillä on lihavuutta enemmän kuin keskivertoväestöllä. Hiiritutkimuksien huonoja tuloksia uutisoidaan kovasti, mutta mehän emme ole hiiriä. Hiirille voidaan syöttää sellaisia mega-annoksia keinomakeuttajia, joita ihmiset eivät koskaan kykene syömään. Myös siksi tulokset ovat epäilyttäviä. Väestötutkimuksissa voi olla kyse niin sanotusta käänteisestä syy-yhteydestä eli siitä, että lihavat pyrkivät estämään lisä­lihomisen siirtymällä keinomakeuttajiin.

Keinomakeuttajat eivät silti ole täysin vaarattomia. Ksylitoli, sorbitoli, laktitoli, mannitoli ja isomalti aiheuttavat kaasua, ripulia ja vatsanväänteitä herkkävatsaisille käydessään paksusuolessa. Kaikki makean syöminen pitää yllä makean tarvetta eli tuntemusta siitä, että makeaa pitää saada päivittäin. Olen kuitenkin melko vakuuttunut, että keinomakeuttajien kohtuukäyttö, esimerkiksi pari pilleriä teehen tai kahviin päivässä ja lasi light-limua, on terveydelle paljon parempi kuin sokerin runsas käyttö. Satunnaistetuissa tutkimuksissa keinomakeuttajat ovat olleet painon ja diabeteksen kannalta yhtä hyviä kuin vesi.