Apu

Sain sydämen vajaatoiminnan vuoksi nesteenpoistolääkkeen, mutta se pissattaa todella häiritsevästi. Onko jotain muuta vaihtoehtoa? Apu-klinikka vastaa

KuvatAdobe Stock
Julkaistu: 7.6.2022

Kysymys:

Minulle on määrätty sydämen vajaatoimintaan Furesis 40 mg ­nesteenpoistolääkettä 4 tablettia vuorokaudessa. Lääkkeen oton jälkeen pissattaa niin hirveästi, ettei ole mahdollista lähteä kotoa mihinkään. Joskus virtsaa on valunut housuihinkin. Eikö tälle lääkitykselle ole mitään muuta vaihtoehtoa?

Näytä vastaus

Vastaus:

Kyllä olet oikealla asialla! Jos joku ei usko, ottakoon yhden tuollaisen tabletin ja lähteköön reklaamikävelylle Espalle. Tarmo Manni kertoi vieneensä Kyllikki Forssellin silloin tällöin tällaiselle ­kävelylle – tiettävästi ilman Furesista.

Sydämen vajaatoiminta ei ole sairaus vaan oire, jonka taustalla on useimmiten verenpaine- tai sepelvaltimotauti tai läppävika. Sen diagnostiikka on edelleenkin sen verran vaikeaa, että arviolta lähes puolet diagnooseista on vääriä. Tietenkin vaikeimmissa tapauksissa on edistytty, mutta etenkin ikä­ihmiset saattavat saada sopimattomia lääkkeitä, joilla on monia haittoja. Joko potilasta hoidetaan sydämen vajaatoiminnan vuoksi, vaikka hänellä ei sitä ole, tai sitten todellinen vajaatoiminta­potilas ei saa hoitoa. Oikeille urille johtaa se, että pyritään selvittämään vajaa­toiminnan syy. Tällöin selviää yleensä samalla se, onko vajaatoiminta todellista.

Diagnostiikan vaikeutta selittää se, että sydämen vajaatoiminnan oireet ovat hyvin epäspesifisiä, kuten väsymystä ja jalkojen turvottelua. Todellinen vajaa­toiminta löydetään arviolta vain noin 30 prosentilta oireisista. Jalkojen turvottelu liittyy vasta pitkälle edenneeseen sydämen vajaatoimintaan. Ikäihmisellä ­turvottelun taustalla piilee useimmiten laskimoiden vajaatoiminta, verenpaine­lääkkeenä käytetyt kalsiumkanavan ­salpaajat, erityisesti amlodipiini, tai ­inaktiviteettiturvotus, jolloin liikkumattomuus ja pitkä istuskelu vetävät nesteet jalkoihin maan vetovoiman suuntaisesti.

Sen verran olen menneinä vuosikymmeninä oppinut, että pyrin aina tutkailemaan, millä perusteella on päädytty vajaatoiminnan diagnoosiin. Kysymyksestäsi tiedän nyt vain, että käytössäsi on neljä vahvaa nesteen (pitäisi olla ­natriumin) poistotablettia eli diureettia, jotka aivan taatusti aiheuttavat kuvatut haitat.

Tapauksessasi tutkisin potilastietosi. Kannasta selviävät – toivottavasti – sydänlääkärin suorittamat tutkimukset, kuten sydämen ultraääni ja mahdollinen sepel­valtimoiden varjoainekuvaus, otetut laboratoriotutkimukset, ­tärkeimpänä eteispeptidi, sekä kuva-arkistosta sydän-keuhkoröntgentutkimusten jatkumo. Jos näistä saadaan objektiiviset löydökset, pääsen helpommalla. Silloin riittää vain lääkityksen optimointi.

Melko usein ja yleensä ikäihmisen tapauksessa en saa kaivamallakaan esille selkeitä viitteitä sydämen vajaatoiminnasta. Röntgenkuvissa sydän on nätti ja keuhkosopet terävät kuin Samulinin Aira. Silloin on aina se mahdollisuus, että joskus kauan sitten potilaalla on saattanut olla sydäninfarkti, jonka akuutti­hoidon lääkitys on jäänyt päälle, vaikka tilanne ei sitä enää vaatisi. Tämä ­edellyttää arkistojen pöllyttämistä lisää, jos potilaan muistiin ei voi luottaa.

Jos potilaalla on Furesis käytössä enkä löydä sille perusteita, alan purkaa lääkitystä. Kontrolleilla selviää, onko lääke tarpeen vai ei. Juuri purin Ruotsista paluumuuton tehneeltä laihalta 90-vuotiaalta mummolta 60 mg Furesista. Omaiset ­kertoivat, että sitä oli käytetty verenpaine­lääkkeenä. Mummo ei meinannut pysyä pystyssä matalien paineiden vuoksi. Purkamisen jälkeen sydän säilyi kuvissa nättinä ja eteispeptidi oli matala. Verenpainetaso ja potilaan tasapaino paranivat.

Olen saanut todeta, että on paljon potilaita, jotka kärsivät heille väärin perustein tai liian suurina annoksina määrätyistä nesteenpoistolääkkeistä. Pieni annos tiatsididiureettia (12,5 mg) on käypäistä hoitoa verenpainelääkityksen osana, jos se potilaalle sopii eikä aiheuta aineenvaihdunnallisia haittoja. Voimakastehoinen Furesis on joskus aivan välttämätön hankalaan nestekuormitukseen johtaneessa sydämen tai munuaisten vajaatoiminnassa, mutta silloinkin annos tulee optimoida kulloisenkin tilanteen mukaiseksi.

Sydämen vajaatoiminnan syy tulee ­selvittää ja yrittää se korjata. Jos tähän ei pystytä, on pakko käyttää lääkitystä, jonka laatu ja määrä riippuvat vajaatoiminnan luonteesta. Sydämen vasemman kammion pumppaustoiminnan vajeessa ­käytetään ennusteeseen positiivisesti vaikuttavia lääkkeitä. Diureetit eivät kuulu niihin. Ne ovat kuin kraana, jota tarpeen tullen höllennetään tai kiristetään. Potilaan seuranta on ensiarvoisen tärkeää.

Lääkitystä ei pidä mennä omin päin muuttelemaan, ellei siihen ole erikseen annettu ohjeita. Jokaisella sydämen ­vajaatoimintapotilaalla tulee olla oma lääkäri ja mielellään myös sairaanhoitaja, johon saa vaivatta yhteyden. Sinun tulee selvittää oman tiimisi kanssa, onko lääkityksesi asiallinen.

Kysy terveydestä, Avun asiantuntijat vastaavat

  • Reijo Laatikainen, ravitsemus
  • Pippa Laukka, hyvinvointi
  • Tapani Kiminkinen, yleislääketiede
  • Voit kysyä nettiosoitteessa apu.fi/teemat/apu-klinikka
  • Voit myös lähettää kysymyksesi: aputerveys@a-lehdet.fi tai postitse ”Apu-klinikka”, Apu, 00081 A-lehdet

Kysy ja asiantuntijamme vastaavat

Kirjoitathan kysymyksesi riittävän yksityiskohtaisesti, jotta voimme antaa mahdollisimman tarkan vastauksen. Valitsemme parhaat kysymykset ja julkaisemme ne. Nimeäsi ja yhteystietojasi ei julkaista.