
Kysymys:
Hoidan kotona vaikeasti liikuntarajoitteista miestäni. Hän tarvitsee apua kaikessa: sängystä nousussa, pukemisessa ja syömisessä. Kotihoito auttaa pesemisessä ja usein raskaissa siirroissa, mutta monesta asiasta selviämme kahdestaan. Ruokailut kuitenkin hiertävät. Syötän miestäni, eikä se oikein tahdo sujua. Vaikka koetan tehdä ruoasta helposti nieltävää, mieheni saa syödessä yskänpuuskia ja ruoka tahtoo mennä välilläväärään kurkkuun. Nykyään me molemmat jännitämme ruokailutilanteita. Mikä avuksi?
Vastaus:
Huolesi on ymmärrettävä. Nielemisen vaikeudet heikentävät elämänlaatua. Vaikea-asteisina ne voivat johtaa muun muassa aliravitsemukseen tai toistuviin keuhkokuumeisiin. Tukehtumisen pelko saa sekä syöjän että avustajan jännittämään ruokailutilanteita.
Kerrot, että olet kiinnittänyt huomiota ruoan koostumukseen, jotta se olisi helposti nieltävää. Voin antaa lisäksi muutamia ruokailutilanteeseen liittyviä vinkkejä, joista voi olla apua.
Kun itse avustan liikuntarajoitteisia asiakkaitani, turvaudun kinestetiikan menetelmiin. Tämä tarkoittaa käytännössä ihmisen luontaisten liikeratojen hyödyntämistä. Vaikka miehesi liikkumisesta on tullut vaikeaa, hänen terveenä käyttämänsä liikkeet ja liikeradat ovat yhä olemassa siitäkin huolimatta, ettei hän pysty niitä ilman apua tekemään. Lähde liikkeelle siitä, että mietit, miten itse toimit vastaavassa tilanteessa ja sovella sitä miehesi avustamisessa.
Kun syödessä istutaan, asento tulisi miettiä niin, että se tukee ruokailun onnistumista. Harva ihminen syö siten, että nojaa samalla tuolin selkänojaan. Yleensä olemme hieman etukumarassa ja nojaamme kohti ruokaa.
Etukumarassa asennossa nieleminen on helpompaa, kun taas takakenossa kieli valuu taakse ja vaikeuttaa syömistä. Etukumarassa miehesi myös näkee, mitä suuhun on tulossa. Voit tukea miehesi sopivaan asentoon asettamalla vaikkapa lakanarullan hänen selkänsä taakse, jolloin selkä irtoaa hiukan selkänojasta.
Toinen asia on antaa miehesi määrätä syömisen tahti. Jos sinä pitelet lusikkaa, anna miehesi pitää sinua lusikkakäden ranteesta kiinni. Näin hänelle tulee käteen se luonnollinen liike, joka ruokailuun kuuluu. Hän voi myös tarvittaessa jarruttaa syömistä. Avustaja tuntee hyvin pienestäkin liikkeestä, milloin lusikan kanssa pitää hiukan odottaa. Näin miehesi voi aktiivisemmin osallistua syömiseensä, mikä voi rauhoittaa hänen oloaan ja antaa palkitsevan tunteen pystyvyydestä.
Avustamisessa vuorovaikutus on kaiken a ja o. Jos ruokailutilanteista on tullut jännitteisiä, on tärkeää rauhoittaa tilanne, ennen kuin aletaan syödä. Ruokailuun pitää myös varata riittävästi aikaa.
Kinestetiikka on toimintamalli, jossa hyödynnetään avustettavan voimavaroja ja tuetaan näin hänen toimintakykyään ja osallisuuttaan arjen toimintoihin. Tällaiset avustamistekniikat parantavat myös avustajan ergonomiaa, mikä on omaishoitajan jaksamisen ja työkyvyn kannalta tärkeää.
Suosittelen tutustumaan Suomen Kinestetiikkayhdistyksen verkkosivuihin, kinestetiikka.fi. Yhdistys myös järjestää kursseja omaishoitajille eri puolilla Suomea.
Neuroliitto
Kysymykseen vastasi lähihoitaja, kinestetiikkakouluttaja Satu Saranpää Neuroliiton Palvelutalo Pihapihlajasta.
Neuroliitto on MS-tautia ja harvinaisia neurologisia sairauksia sairastavien sekä heidän läheistensä oma järjestö. Liitto edistää ja valvoo heille tärkeitä asioita yhteiskunnallisessa päätöksenteossa sekä tarjoaa neuvonta-, kuntoutus- ja asumispalveluja yli 50 vuoden kokemuksella.
- Lue lisää: neuroliitto.fi
Kysy terveydestä, Avun asiantuntijat vastaavat
- Reijo Laatikainen, ravitsemus
- Pippa Laukka, hyvinvointi
- Tapani Kiminkinen, yleislääketiede
- Voit kysyä nettiosoitteessa apu.fi/teemat/apu-klinikka
- Voit myös lähettää kysymyksesi: aputerveys@a-lehdet.fi tai postitse ”Apu-klinikka”, Apu, 00081 A-lehdet
Päivitetty 18.9.2023
Kysy ja asiantuntijamme vastaavat
Kirjoitathan kysymyksesi riittävän yksityiskohtaisesti, jotta voimme antaa mahdollisimman tarkan vastauksen. Valitsemme parhaat kysymykset ja julkaisemme ne. Nimeäsi ja yhteystietojasi ei julkaista.