Kuinka yleisesti psyykenlääkkeet aiheuttavat haittoja seksuaalielämään?

Voiko bupropionilääkitys (Voxra) aiheuttaa pysyviä seksuaalitoimintojen haittoja kuten SSRI-lääkkeet? Vaikutukset ovat varmasti yksilöllisiä, mutta kuinka suuri pysyvien haittojen riski on? Jos lääkettä on käyttänyt aikaisemmin yli kuusi kuukautta, voiko luottaa, ettei haittoja tule, jos käytön aloittaa uudestaan samalla annoksella?

Bupropioni eli Voxra eroaa monella tapaa SSRI-lääkkeistä, ja tämä ero näkyy myös seksuaalitoimintoihin liittyvissä haittavaikutuksissa. SSRI-lääkkeet ovat tunnettuja siitä, että ne voivat aiheuttaa seksuaalisen halun vähenemistä, vaikeuksia saavuttaa orgasmia tai muita seksuaalitoimintoihin liittyviä häiriöitä. Näiden haittojen taustalla on lääkkeiden vaikutus serotoniinijärjestelmään, sillä se voi hidastaa hermoston viestintää.

Bupropioni toimii eri mekanismilla. Se vaikuttaa pääasiassa dopamiiniin ja noradrenaliiniin, eikä sillä ole yhtä merkittävää vaikutusta serotoniiniin. Tämän vuoksi bupropioni aiheuttaa seksuaalitoimintojen haittavaikutuksia harvemmin kuin SSRI-lääkkeet. Itse asiassa bupropionia on käytetty joskus jopa lievittämään SSRI-lääkkeiden aiheuttamia seksuaalitoimintojen haittoja.

Bupropionin käytössä ei ole raportoitu pysyvistä seksuaalihaitoista samalla tavalla kuin SSRI-lääkkeillä. Tämä ei tarkoita, että riski olisi täysin nolla, mutta tutkimukset ja kliininen kokemus osoittavat, että tällaiset vaikutukset ovat erittäin harvinaisia. Jos olet käyttänyt bupropionia yli kuusi kuukautta aiemmin ilman seksuaalitoimintoihin liittyviä haittoja, on hyvin todennäköistä, että käyttö samalla annoksella sujuu jatkossakin ilman ongelmia.

On kuitenkin hyvä huomioida, että vaikutukset ovat aina yksilöllisiä. Psykiatrisiin sairauksiin liittyy usein seksuaalitoimintojen häiriöitä, ja lähes kaikki psyykenlääkkeet voivat vaikuttaa seksuaaliseen toimintakykyyn. Siksi seksuaalinen toimintakyky tulisi arvioida jo ennen lääkehoidon aloittamista.

Libidon eli seksuaalisen halun heikkeneminen on ehdottomasti merkittävä haitta, etenkin jos se vaikuttaa parisuhteeseen, itsetuntoon tai kokonaisvaltaiseen hyvinvointiin. Sen merkityksen arvioiminen riippuu kuitenkin aina yksilöllisestä tilanteesta.

Jos lääkitys tuo merkittävää helpotusta mielenterveyden ongelmiin ja parantaa elämänlaatua muilla alueilla, sen hyödyt voivat painaa vaakakupissa enemmän. Tämä ei kuitenkaan tarkoita, että seksuaalisen halun heikkenemistä tulisi vähätellä, vaan päinvastoin. Seksuaalisuus on tärkeä asia, jota tulee käsitellä avoimesti. Tarvittaessa pitää etsiä ratkaisuja esimerkiksi lääkityksen hienosäädön tai tukitoimien avulla.