Kuulin, että edesmennyt isäni oli psykopaatti – Voiko tämä ominaisuus periytyä? – Apu-klinikka vastaa

Psykopatiaa on vaikea määritellä, sillä tautiluokituksessa sitä ei ole. Jokaisella lienee siitä mielikuva asteikolla vaikeasta työkaverista tunnottomaan väkivalta­rikolliseen. Keskeiseksi piirteeksi voisi luonnehtia äärimmäisen kyvyttömyyden tuntea myötätuntoa toista ihmistä ­kohtaan.

Soitin aihepiirin ykkösosaajalle, ­professori Hannu Lauermalle, jonka työ Psykiatrisen vankisairaalan vastaavana ylilääkärinä antaa, tutkimustoiminnan lisäksi, vankan ikkunan psykopatian maailmaan. Hän kertoo ympäristötekijöiden ja perinnöllisyyden vaikutuksen psyko­patian kehittymiseen olevan osapuilleen tasaväkisen 50/50.

Lapsuuden kasvuolot vaikuttavat ihmisen psyykkiseen kehitykseen merkittävästi. Erityisen merkittäviä ne ovat silloin, kun yksilöllä on geneettistä alttiutta ­psykopatiaan. Mikäli lapsi kohtaa seksuaalista riistoa, väkivaltaa tai aikuisten tunneköyhää suhtautumista, vaara psykopatiaan on huomattavasti suurempi kuin empaattisessa kasvuympäristössä. ­S­illoinkin on toki joskus mahdollista kehittyä paitsi jonkin alan huippuosaajaksi myös kylmäverisen väkivallan käyttäjäksi. Kohtaloon ei ole aina mahdollista vaikuttaa hyvällä tahdollakaan.

Yli 70 vuoden ikään yltäneenä voit huokaista helpotuksesta. Jos sinua ei tähän mennessä ole psykopaatiksi leimattu, tuskin sitä nyt enää on odotettavissa. Lisäksi et ole altistunut lapsuudessasi isäsi vai­kutuksille. Jos olisit geneettistä alttiutta perinyt, se olisi saattanut näyttäytyä perillisissäsi tai sitten ei, jos ympäristömuuttujat ovat olleet terveitä. Jos perhekuntasi vaikuttaa terveesti käyttäytyvältä, unohtaisin sinuna koko asian.