Sepelvaltimotaudin diagnosoiminen voi olla joskus elämän ja kuoleman kysymys, jos sitä ei oireista huolimatta todeta. Minulle soitti mies, jolla oli samankaltainen ongelma kuin sinulla. Hänen isänsä oli menehtynyt sydäninfarktiin 55-vuotiaana. Tupakasta hän oli onnistunut vieroittautumaan. Toinen keuhko oli vaurioitunut aiemmin tapaturmassa, mikä aiheutti lievää rasitushengenahdistusta. Nyt potilaalle oli ilmaantunut eteisvärinä mutta myös puristavaa rintakipua, joka säteili selkään.

Mies kertoi, että hän oli käynyt useita kertoja päivystyksessä, jossa oli otettu sydänfilmi ja verikoe. Ne olivat normaalit. Nyt kipua oli alkanut tulla jo muutaman kymmenen metrin kävelyn jälkeen. Potilas oli saanut asiallisen lääkityksen eteis­värinään ja lähetteen sydänlääkärille ultraääneen. Sepelvaltimotaudin mahdollisuuttakin oli mietitty.

Potilas tunsi epätoivoa pahenevien oireidensa vuoksi. Siksi hän soitti, vaikka tiesi minun olevan eläkkeellä. Soitin heti potilaan omalle lääkärille ja pyysin häntä selvittämään asian pikaisesti.

Asia alkoi vaivata minua, joten yritin soittaa potilaalle kahden päivän kuluttua, mutta en saanut vastausta. Sitten potilas soitti minulle yllättäen vappuna. Hän halusi ilmoittaa, että nyt hänelle oli tehty pallolaajennus.

Mies oli hakeutunut terveyskeskukseen, josta hän oli saanut lähetteen erikoissairaanhoidon päivystykseen. Siellä vastaanottava sairaanhoitaja totesi, että potilaan henkeä ahdisti ja tämä valitti puristavaa rintakipua, joka säteili vasempaan hartiaan ja käteen. Sydänentsyymiarvo oli normaali, mutta filmissä oli merkkejä hapenpuutteesta.

Potilaan mukaan oli vaikeaa saada lääkäreitä uskomaan, että taustalla olisi sepelvaltimotauti. Hän kertoi, että varjoainetutkimuskin näytti aluksi normaalilta. Sitten hän oli sanonut painokkaasti kardiologille, että pakkohan siellä on jotain olla. Kun sitten kuvausasentoa vaihdeltiin, päärungosta ja vasemmasta eteen laskevasta sepelvaltimosta löytyi ahtaumat, jotka laajennettiin ja stentattiin.

Sepelvaltimotaudin diagnoosin kullattu standardi on haastattelu. Kerrataan tyypilliset oireet: Rasituksessa ilmaantuva laaja-alainen puristava, painava ja joskus polttava, närästystä matkiva rintakipu, joka saattaa heijastua leukaperiin, hartioihin, käsiin ja yläselkään. Joskus rasituksessa tuntuva leukaperien jännityspakotus tai hengen­ahdistus voi olla sepelvaltimotaudin ainoa oire. Sepelvaltimotautikipu ei ole terävää eikä viiltävää. Rasitusoireisto lievittyy rasitusta höllentämällä. Myös nitrosuihke auttaa nopeasti. Jos oireet pahenevat jo levossa, on soitettava viivyttelemättä numeroon 112.

Jos ja kun potilas kertoo spontaanisti tai pontevasti haastateltuna tyypillisestä oireistosta, rasitus-EKG-tutkimusta eli polkupyörätestiä ei tarvita lähetteen laatimiseksi sepelvaltimoiden kuvaukseen. Testistä on hyötyä monessa tilanteessa, mutta sepelvaltimotaudin diagnostiikassa on muistettava, että tyypillisesti oireilevalla on noin 80 prosentin todennäköisyydellä sepelvaltimotauti, vaikka testi menisi hyvin. Epämääräisiä rintaoireita potevalla, erityisesti keski-ikäisellä naisella rasitustutkimus voi antaa harhaanjohtavan tuloksen. Tällöin on usein suoritettava varjoainekuvaus tilanteen selvittämiseksi.

Kun sydänlihas kärsii hapenpuutteesta solujen vaurioituessa, niistä vapautuu entsyymejä, joita voidaan mitata. Silloin kyse on jo jonkinasteisesta infarktista, solukuolemasta. Entsyymit näkyvät verikokeessa vasta 3–4 tunnin kuluttua vaurion alkamisesta, joten epäselvissä tilanteissa potilaan seuraaminen päivystyksessä on välttämätöntä.

Pienet entsyyminousut voivat aiheutua muistakin syistä, kuten infektioista tai munuaisten vajaatoiminnasta. Reilu sydän­infarkti näkyy yleensä heti sydän­filmissä, jolloin varjoainekuvaukseen edetään saman tien.

Sydäninfarkti iskee tyypillisesti aamuyöllä ja aamulla. Silloin veri hyytyy hivenen herkemmin. Lisäksi herääminen aktivoi sympaattisen hermoston, mikä nostaa pulssia ja verenpainetta. Jos potilas ei ole tottunut liikkumaan, vaaran paikkoja ovat äkilliset ponnistukset, kuten myräkän jälkeiset lumityöt, mökin keväiset siivouspuuhat ja veneenlaskut tai intoutuminen kokeilemaan kylmiltään, vieläkö 400 metriä kulkee stadionilla. Todella keskeistä myös sydänterveyden kannalta on elämänmittainen liikkumisharrastus, jolloin sydän on tottunut rasitukseen.

Plakit muodostuvat sepelvaltimoihin salakavalasti vuosien ja vuosikymmenten mittaan. Prosessi tulisi estää tai pysäyttää heti alkuunsa. Se toteutuu terveillä elämäntavoilla, joihin kuuluvat tupakoimattomuus, liikkuminen, kasvispitoinen ruoka sekä pehmeät kasvi- ja kalarasvat. Oireettomille ei käy tekeminen varjoainekuvausta. Jos ahtauma ei aiheuta hapenpuutetta, sen hoitamisesta ei ole todettu koituvan hyötyä.

Hyvillä elämäntavoilla ehkäistään sepelvaltimotautia ja jo mahdollisesti syntyneiden plakkien kasvamista ja repeämistä. Tämä täsmäase pienentää yksilö- ja väestötasolla oireettoman potilaan sepelvaltimotautiperäisen äkkikuoleman vaaraa. Todetun sepelvaltimo­taudin ennusteen ratkaisee täysin se, miten hyvin potilas sitoutuu lääkitykseen ja elämäntapahoitoon.

Kirjaa oireesi huolellisesti ja vaadi, että Sinua kuunnellaan. Filmien ja sydän­entsyymien normaalius päivystyksessä ei sulje pois sepelvaltimotautia.