Itse asiassa suolallekin on keksitty vaihtoehtoja, mutta niitä vaivaa osittain sama ongelma kuin sokerin korvaajia. Tavallisen suolan, natriumkloridin, maku tuntuu olevan todella vaikea imitoida täydellisesti – aina tulee liikaa jotakin sivumakua mukaan. Yleensä suolan korvikkeissa on hieman erilainen maku, jonka moni maistaa ainakin, kun suolaa käytetään niin sanottuna pintasuolana eli ripotellaan tuotteen päälle vasta juuri ennen syömistä. Elintarviketeollisuuskaan ei ole ollut täysin tyytyväinen suolan korvikkeiden ominaisuuksiin.

Suolan haitallisempi aine on natrium, ja sen korvaaminen jollakin muulla ainesosalla olisi viisasta. Näin on tehty niin sanotuissa mineraalisuoloissa. Ne ovat yleisesti kaupan hyllyiltä löytyviä suolavalmisteita, joissa osa natriumista on korvattu suolan vastavaikuttajalla, terveyttä edistävällä kaliumilla, sekä magnesiumilla. Magnesiumin lisääminen kaliumin oheen vie osan kaliumin aiheuttamasta karvaasta mausta pois. Mineraalisuolan maku on painoyksikköä kohden hieman hennompi kuin tavallisen suolan, joten riskinä on, että mineraalisuolaa tulee ­käytettyä enemmän.

Ensimmäinen mineraalisuola keksittiin ja kaupallistettiin Suomessa vuonna 1979. Sen keksijänä pidetään verenpainetutkija, emeritusprofessori Heikki Karppasta. Hänen viimeisin keksintönsä on tuote nimeltä Good Salt, joka on markkinoilla Yhdysvalloissa muttei meillä. Siihen on lisätty myös lysiini-aminohappoa, joka antaa lisää suolaista tuntua.

Maito sisältää jonkin verran natrium­kloridia. Maidossa on lisäksi kaliumin ja magnesiumin suoloja sekä kalsiumkloridia. Näitä maidon luontaisesti sisältämiä suoloja on eristetty maidosta tuotantoprosessoinnin aikana ja saatu uuden­lainen suolatuote ValSa. Se on Valion kehittämä, ja sitä käytetään joissakin juustoissa suolan maun tuojana. Samalla natriumin saanti lähes puolittuu. Olisi mielenkiintoista tietää, voisiko tällaista luonnon ”cocktailia” vangita purkkiin ja kuluttajien käyttöön.

Mineraalisuolojen haaste lievästi erilaisen maun lisäksi on se, että niiden ominaisuudet eivät ole esimeriksi leipomo-­, liha- ja kasviproteiiniteollisuuden mielestä yhtä optimaalisia kuin natrium­kloridin. Suola on erittäin hyvä säilöntäaine, parempi kuin mineraalisuolat. Myös mineraalisuolan veden pidätyskyky on heikompi kuin tavallisen suolan. Tämä vaikuttaa esimerkki lopputuotteen tekstuuriin, kuten mehukkuuteen, kuohkeuteen tai vetisyyteen. Tavallinen suola on myös halpaa verrattuna mineraalisuolaan, millä myös on merkitystä teollisuudessa. Joka tapauksessa kaupan hyllyiltä löytyvä jodioitu mineraalisuola olisi hyvä tuote joka kodin arkikäyttöön.