Terveys ja hyvinvointi
Apu

Kysy Kiminkiseltä: tyräleikkaus

Kysy Kiminkiseltä: tyräleikkaus

Tapani Kiminkinen

Kysymys:

Miten leikkauksen jälkeen pitäisi elää? Viime syyskuussa minulta leikattiin niin sanottu haavatyrä ylävatsalta.

Näytä vastaus

Vastaus:

Olen kohta 77-vuotias eläkeläismummo. Kysymykseni koskee sitä, miten leikkauksen jälkeen pitäisi elää. Viime syyskuussa minulta leikattiin niin sanottu haavatyrä ylävatsalta. Vuosia sitten leikattu sapenpoistoliitos petti, ja parin vuoden aikana ylävatsalle kasvoi melkoinen mollukka.

Lääkäri sanoi, että jos omat kudokset eivät kestä, laitetaan verkko. Minulle ei kuitenkaan kerrottu sairaalassa, laitettiinko verkkoa vai ei. Vasta kotisairaanhoidon käydessä tikkejä poistamassa sairaanhoitaja yhdestä latinan sanasta päätteli, että verkko oli laitettu. Voisitko kertoa, miten tämä verkko käyttäytyy lähikuukausina? Alussa oli vain vältettävä 4–5 viikkoa painavien tavaroiden kantamista.

Näin joulun jälkeisessä liikasyöpöttelyn tipattomassa pakkasen kärvistelyssä siintää mielessä kinkku, jota pitää kasassa verkko. Samaa ilmiötä käytetään tyräkirurgiassakin – sisälmykset pysyvät paremmin sisällä, kun verkko tiivistää ne heikentyneiden vatsanpeitteiden sisään.

Kun vatsanpeitteisiin tai vaikkapa kohtuun tehdään keisarinleikkauksessa viilto, siis kunnon reikä peitteiden ja lihaskerroksen läpi, paikalle muodostuvan arven vetolujuus on korkeintaan 80 prosenttia terveen kudoksen vastaavasta. Näin meille opetettiin 1970-luvulla. Tiedä häntä sitten, ovatko prosentit siitä paljon muuttuneet – tuskinpa. Mikäli lantio on ahdas, on keisarinleikkaus tehtävä. Montako luonto sallii? Yleensä on suositeltu maksimissaan kolmea.

Pohjanmaalla vuosia sitten suoritetussa tutkimuksessa todettiin, että raskaaksi kun joka tapauksessa tultiin, kantoivat reikäiset ja rispaantuneet kohdut kummasti useammankin raskauden, mutta ääripäässä ajauduttiin lopulta kohdun poistamiseen. Luonto kyllä asian ratkaisee – tässäkin. Hyviä hermoja se tosin saattaa vaatia.

Kun vatsanahka vedetään halki, poikki ja pinoon, vaikuttaa syntyvään arpeen vatsan sisäinen paine. Mitä suurempi paine on, sitä herkemmin arpi rikkoutuu ja ihonalaista rasvaa, vatsapaitaa ja jopa suolia pursuaa syntyneestä reiästä vatsan ihon alle.

Lihominen on tietenkin haitallista. Pahimmillaan arpi kiristää kuin se kuuluisa viulun kieli. Kovin lihavilta ei vatsalla olevaa haavatyrää kannata leikata, koska ei siinä mikään ommel tai verkko tahdo pitää. Jos olet kerännyt maallista hyvää vatsasi ympärille, kannattaa sitä varastoa pienentää.

Toisekseen vatsan sisäistä painetta ei kannata varsinkaan heti leikkauksen jälkeisenä aikana puhkua eikä puhaltaa vatsalihaksia jännittämällä vesiämpärin kannossa taikka mutapainissa. Vatsan toiminnankin olisi edullista olla jouheaa. Kun nouset sängystä ylös selältäsi, käänny ensin kyljellesi ja kampea siitä pystyyn – pelkkiä vatsalihaksia ei sovi käyttää. Tyrähän ratkeaa juuri ponnistellessa.

Sinua on neuvottu oikein. Kyllä se verkko sinne muovautuu ajan kanssa kuin joulukinkun ympärille ikään. Verkkoa käytetään joskus nivustyrienkin korjauksessa. Kun tyrä pullahtaa nivuseen, on alue aluksi usein kipeä, ja potilas syöksyy kuin sähköjänis päivystykseen vaatien pikaista leikkausta. Kipu kuitenkin yleensä lievittyy parissa kuukaudessa. Kovin pieniä ja omistajansa elämää haittaamattomia nivustyriä ei ole syytä kovin herkästi puukottaa, sillä aika usein nivusiin tahtoo jäädä leikkauksen jälkeisiä vaivoja, jotka muutamilla potilaillani ovat osoittautuneet sangen kiusallisiksi.

Vatsalla verkolle on tilaa, eikä se siellä aiheuta sinulle todennäköisimmin mitään tuntemuksia. Kun arpi lujittuu kuukaudessa parissa, voit alkaa maltillisesti kuormittaa vatsalihaksiasi.

Julkaistu: 30.1.2015

Kysy ja asiantuntijamme vastaavat

Kirjoitathan kysymyksesi riittävän yksityiskohtaisesti, jotta voimme antaa mahdollisimman tarkan vastauksen. Valitsemme parhaat kysymykset ja julkaisemme ne. Nimeäsi ja yhteystietojasi ei julkaista.