Apu

Kysy Kiminkiseltä: skolioosi

Kysy Kiminkiseltä: skolioosi

Tapani Kiminkinen

Kysymys:

Minulla on ollut skolioosi jo 12-vuotiaasta saakka, mutta sain tietää siitä vasta viisikymppisenä. Olen ollut sairaalassakin eri syiden takia, mutta kukaan ei ole sanonut minulle skolioosista. 

Kun selkäni tuli kovin ki-peäksi, fysioterapeutti kertoi, että olisin 5–8 senttiä pidempi, jos ei olisi mutkaa selässä. Onko tämä tauti perinnöllistä? Kuka siihen sairastuu?

Olen 70-vuotias nainen. Näin vanhaa ei tietenkään voi hoitaa kuin särkylääkkeillä. Oikeaa kättä, lapaa ja olkapäätä särkee niin, ettei kirjoittamisesta oikein tule mitään. Meitä on kahdeksan lasta, ja toiset ovat terveitä ja hyväryhtisiä.

Näytä vastaus

Vastaus:

Mutkat  suoriksi ja neulansilmä vasempaan. Kun mutkan oikaisee, lyhenee matka, mutta voi päätyä lepikkoon – harkintaa tarvitaan. Kiero mikä kiero, sanotaan savolaisista, joiden keskuudessa kokonaiskuolleisuuden kerrotaan olevan yksi ”nokkoo kohen” – siis täydet 100 prosenttia.

Murteet ja kansanluonteet ovat rikkaus. Poikkesin keikalla Vimpelissä, missä piti varoa turhaan lausumasta sanaa Sotkamo (pesäpalloa seuraavat tietävät miksi). Taas opin uutta: kielikuvan väkitukko. En kehdannut tunnustaa tietämättömyyttäni, vaan singahdin kotona Googleen ja soittelin parille pohojalaaselle. Sillä tarkoitetaan Pohjanmaan eri puolilla yksilöllisesti painottaen tiettyä omapäisyyttä (tukkii itsensä joka paikkaan). Ilmaus tulkitaan tilaisuuden tullen joko lievästi positiiviseksi tai sitten taas ei.

Skolioosilla tarkoitetaan selän vinoutta. Mutkat suoriksi viestittää taas siitä, että oireettomuuteen ei tule puukolla puuttua, ellei kyseessä ole mahdollisesti tulevaisuudessa henkeä tai toimintakykyä uhkaava tilanne. Itsekin olet elänyt yli puolet iästäsi autuaan tietämättömänä koko sattumuksesta. Kun se tuli ilmi, oliko silloin kyseessä siitä johtuva vaiva vai oliko se puhdas sattumalöydös? Jos oli, se oli täysin turha ennusteesi kannalta, koska asialle ei voi enää mitään tehdä ja tuskin nuoruudessasikaan – pikemminkin olisi voitu tehdä jotain, mikä olisi aiheuttanut merkittäviä vaivoja. Tiede ei ollut nykytasolla.

Röntgenkuvasta määritellään skolioosin vaikeusaste. Lievän skolioosin yleisyys on noin 7 prosenttia ja hoitoa vaatii 0,2 prosenttia ikäluokasta. Vaikeaan (yli 60 asteen) rintarangan skolioosiin liittyy hoitamattomana aina keuhkotilavuuden pienenemä, minkä vuoksi hoitoon tulisi päästä varhain (ortopedi Ilkka Helenius).

Skolioosi jaetaan kolmeen ryhmään syntymekanisminsa perusteella. Tuntemattomasta syystä tauti voi alkaa varhaislapsuudessa, mutta tyypillisesti murrosiän kasvupyrähdyksen yhteydessä. Taudilla on vahva perinnöllinen tausta. Se on tytöillä lähes 10 kertaa yleisempi kuin pojilla. Sinulla on tämä.

Synnynnäisessä skolioosissa nikamien kehitys voi häiriintyä jo sikiöaikana. Mukana on usein muitakin kehityshäiriöitä. Lisäksi skolioosi voi liittyä osana neurologisiin tai lihassairauksiin. Nämä ovat erikoistilanteita, ja ne vaativat usein hoitoa jo pienenä.

Lievässä skolioosissa ei esiinny aluksi mitään oireita. Ainoa löydös on selän vinous, mikä ilmenee takaa katsottaessa potilaan kumartaessa polvet suorana eteenpäin: toinen kylki jää toista ylemmäksi. Tärkeää on koululaisia tarkastaessa huomata jalkojen mahdollinen pituusero, jolloin kyse ei ole varsinaisesta skolioosista. Pienellä, alle 2 sentin pituuserolla ei yleensä ole merkitystä. Jo edesmenneellä sairaanhoitajatyökaverillani oli 5 sentin pituusero, mistä huolimatta hän teki täyden työuran ja eli yli 90-vuotiaaksi. Toiminnan ihmisellä tekemistä riittää. Melkoisista tukirangan puutteista huolimatta liikkuva yksilö voi kyetä huimiin suorituksiin.

Lievässä skolioosissa ei siis yleensä esiinny aluksi oireita, mutta vanhemmiten useilla selkä alkaa vaivata. Skolioosin diagnoosin haaste koituu neuvola- ja kouluterveydenhuollolle. Alle 10-vuotiaan selkä on yleensä suora, mutta skolioosi ilmaantuu kasvupyrähdyksessä. Skolioosin hoito on tarpeen, jos kasvavalla lapsella todetaan röntgenkuvissa selän käyryyttä yli 25 astetta. Kyseeseen tulee korsettihoito ja vaikeimmissa tapauksissa leikkaus erikoisklinikalla.

Oletan, että tapauksessasi on lopulta parempi, ettei diagnoosia aikanaan tehty 1950-luvulla. Sait elää viisikymppiseksi ”terveenä”. Nyt kehitys on kehittynyt, ja hoitoja voi jo luonnehtia inhimillisiksi ja tuloksiltaan hyviksi.

 

Julkaistu: 1.5.2015

Kysy ja asiantuntijamme vastaavat

Kirjoitathan kysymyksesi riittävän yksityiskohtaisesti, jotta voimme antaa mahdollisimman tarkan vastauksen. Valitsemme parhaat kysymykset ja julkaisemme ne. Nimeäsi ja yhteystietojasi ei julkaista.