Apu

Kysy Kiminkiseltä: Miksi vanhuksille syydetään lääkkeitä?

Kysy Kiminkiseltä: Miksi vanhuksille syydetään lääkkeitä?

Tapani Kiminkinen

KuvatFotolia

Kysymys:

Mieltäni askarruttavat ne suuret lääkemäärät, joita ihmisille nykyisin syötetään. Tämä asia valkeni, kun äitimme oli vuodeosastolla potilaana. Monta kertaa päivässä yöpöydälle tuotiin lääkekuppi, joka sisälsi lukuisia pillereitä. Mitä ne kaikki yhdessä mahtavat vanhan ihmisen sisuksissa saada aikaan?

Miksi esimerkiksi kolesteroliarvon pitää olla kaikilla alle 5 ja verenpaineen pysyä koko eliniän ihannelukemissa? 70-luvun loppupuolella vielä oli normaalia, jos kolesteroli tai verenpaine kohosi vanhemmiten. Miten ihminen voi pysyä sisuksista nuorena, kun ulkokuori kuitenkin rapistuu? En suinkaan ole lääkekielteinen, mutta mietityttää, kuka sen tärkeimmän hyödyn ja voiton kaikesta saa.

Näytä vastaus

Vastaus:

Olet ikäihmisen lääkemäärissä täysin oikeassa. Kotona asuvilla yli 75-vuotiailla on keskimäärin 4–5 lääkettä, kun hoivakodeissa asuvilla niitä on jo 7–9 (Kaisu Pitkälä). Monilääkityksen rajana pidetään viittä lääkettä ja liiallisen yli yhdeksää. Määrät täyttyvät helposti, sillä käytän itsekin viittä eri valmistetta nivelreumaan, eturauhasvaivoihin ja kolesteroliin.

Lukuisiin lääkkeisiin liittyy sivu- ja yhteisvaikutusten vaaroja. Munuaisten kapasiteetti pienenee iän myötä. Kehon suhteellisen rasvan osuus lisääntyy ja vesimäärä ja lihasten massa vähenevät. Vesiliukoisten lääkkeiden pitoisuus verenkierrossa suurenee ja rasvaliukoisten pienenee. Näin vaikkapa bentsodiatsepiinien (bentso) vaikutusaika voi olla iäkkäällä yllättävän pitkä, ­jolloin ne voivat kerääntyä ­elimistöön. Koska lihasmassa vähenee, kreatiiniin perustuva munuaisten toiminnan arvio kreatiniinina antaa niistä liian hyvän kuvan. Pitääkin käyttää kreatiniinipuhdistumaa, mikä alkaa onneksi vallata alaa. Keskimäärin vanhuksen lääkeannoksen tulisi olla puolta pienempi kuin työikäisen, joskin yksilöllisiä eroja ilmenee.

Vanhusten lääkkeiden ­käytön riskit liittyvät toisaalta monilääkitykseen ja toisaalta eräiden sairauksien alihoitoon ja ennalta ehkäisevien lääkkeiden alikäyttöön (Kaisu Pitkälä). On lääkkeitä ja lääkeryhmiä, joita ei suositella vanhuksille lainkaan, ja niistä on laadittu välttämislistoja. Niihin kuuluvat ainakin antikolinergisesti vaikuttavat lääkkeet, psyykoosilääkkeet (voidaan käyttää tilapäisesti uudempia, mikäli potilas on vaaraksi itselleen tai muille tai hän kärsii oireistaan merkittävästi tai hänen kotihoitonsa on uhattuna) ja bentsot. Tulehduskipulääkkeitä tulee välttää ja korvata ne tarvittaessa parasetamolilla. Samoin tulee välttää happosalpaajien pitkäaikaiskäyttöä (yli 8 viikkoa) sekä opioideja ja ­lihasrelaksantteja.

Veren rasva-arvoille on ­asetettu valtakunnalliset suositukset, jotka on suunnattu ensisijassa nuorille ja työikäisille. Keskeistä on nimenomaan pienten pahanlaatuisten kolesterolihiukkasten määrän vähentäminen. Kyllä arvoilla on merkitystä iäkkäänäkin, ­erityisesti valtimonkovettuma-, verenpaine- ja sokeritaudissa sekä munuaisten vajaatoiminnassa. Jos terve ikäihminen sairastuu infarktiin (sydän/aivo), hänestä tulee kerralla korkean riskin potilas, joka tarvitsee myös rasvalääkitystä.

Verenpaineen hoitaminen on tärkeää iästä riippumatta. Verenpainetauti ei pelkästään lisää aivohalvauksia ja sydämen vajaatoimintaa ja sepelvaltimotautia, vaan hoitamattomana keski-iästä alkaen muodostaa suuren vaaran myöhemmälle verisuoniperäiselle muistisairaudelle. Periaatteessa verenpaineen ei tule nousta iän myötä. Käytännössä kuitenkin elintapamme ­jäykistävät valtimoita, joten ylempi verenpaine tahtoo helposti vanhemmiten kohota.

Julkaistu: 21.4.2018

Kysy ja asiantuntijamme vastaavat

Kirjoitathan kysymyksesi riittävän yksityiskohtaisesti, jotta voimme antaa mahdollisimman tarkan vastauksen. Valitsemme parhaat kysymykset ja julkaisemme ne. Nimeäsi ja yhteystietojasi ei julkaista.