Apu

Kysy Kiminkiseltä: Miksi päässäni soi musiikki?

Kysy Kiminkiseltä: Miksi päässäni soi musiikki?

Tapani Kiminkinen

Kysymys:

Olen ollut aina huono musiikki-ihminen, mutta kuuntelen kyllä mielelläni kaunista laulua ja musiikkia. Nyt näitä kumpaakin tulee haluamattani ja aivan liikaa päähäni. Joskus on sellaista pumputusta, että ei jaksaisi kuunnella. Toisinaan on laulua, mutta samaa nuottia ja yhtäjaksoista, joka ärsyttää. Puhettakin on välillä, mutta sanoista ei saa selvää.

Korvalääkärissä kävin viime talvena, ja korvissa ei pitäisi olla vikaa. Kuulolaitteet minulla on, joskaan toista ei ole saatu korvalle sopivaksi. Musiikit ja muut äänet kuuluvat riippumatta siitä, ovatko kuulolaitteet käytössä vai ei. Radiota en kuuntele ja tv:n laitan äänelle vain uutisten aikaan, harvoin muulloin. Äänet estävät unen tuloa, vaikka olen yrittänyt niihin tottua.

Mistä äänet tulevat, kuka niitä lähettää ja onko mitään keinoa saada ne pois? Voiko tätä vaivaa tutkia missään laitteessa?

Isomummo

Näytä vastaus

Vastaus:

Jälleen mahtava kysymys! Tämä on aihe, josta mielellään vaietaan, vaikka kertomallasi tavalla ikäihmiset siitä melko usein kärsivätkin. 

Kyseessä ei ole tinnitus, joka ei ilmene musiikkina eikä puheena. Hyvin usein toiminnan kohde ei tiedosta kuuluvia ääniä omasta ”päästään” tuleviksi, vaan pitää niitä täytenä totena, vaikka kuinka muut vakuuttavat, etteivät he niitä kuule. Vastaava ilmiö voi tulla ilmi myös näössä, jolloin aistitaan olemattomia, kuten hahmoja tai pikkuötököitä. Tämä pitää erottaa tilanteesta, jossa vaikeasti näkövammainen näkee toistuvia eloisia näköharhoja kuten vääristyneitä kasvoja, pieniä hahmoja tai ruudukkoja, jotka hän tunnistaa itse harhoiksi. Tätä kutsutaan Charles Bonnet’n syndroomaksi. Monet näkövammaiset on ehditty leimata mielenterveyshäiriöisiksi.

Silloin, kun ihminen ei kykene ymmärtämään kuulemiaan ja näkemiään itsestä syntyneiksi, voidaan ajautua hankaliin tilanteisiin. Asuntoyhtiössä syytetään naapuria, ja usein asiassa olemattomia kuuleva soittelee poliisille. Näissä tilanteissa ihminen ei millään keinolla kykene uskomaan vakuutteluja, vaan hän elää tällä kapealla elämän alueella omassa maailmassaan. Muuten hän toimii yleensä normaalisti, kunnes äänet otetaan puheeksi. Psykiatriassa tilaa kutsutaan harhaluuloisuushäiriöksi. Kyse on laajasta kirjosta eriasteisia lievempiä tai vakavampia oireita.

Koska tila liittyy selvästi ikääntymiseen, voisi sen kehittymisen olettaa olevan yhteydessä aivodegeneraatioon (solukuolemaan aivoissa). Vaikka tieteellisesti syy-seuraussuhdetta ei ole todennettu, harhaluuloja ja muistisairautta esiintyy samoilla potilailla, mikä puhuu sen puolesta, että jotakin tekemistä niillä saattaisi keskenään olla. 

Mikäli äänet ja/tai näyt häiritsevät kohtuuttomasti elämää, olen kokenut tehokkaaksi käyttää pienintä mahdollista määrää pienannoksista antipsykoottia, kuten uudempia olanzapiinia ja risperidonia tai vanhempaa haloperidolia. Tarvittava annos on yleensä niin pieni, ettei siitä aiheudu pitkäaikaishaittoja. Minulla on monta tyytyväistä potilasta. 

Ongelma on se, että valtaosa potilaista ei kykene ymmärtämään tilannetta, jolloin he eivät millään keinolla suostu ottamaan lääkitystä. Ei heissä itsessään ole mitään vikaa – en minä ota ”pöhlöjen” lääkettä. 

Olet niiden onnellisten joukossa, jotka kykenevät analysoimaan äänten alkuperää. Niinpä suosittelen puhumista asiasta omalle lääkärille ja yhteistyössä hänen kanssaan kokeilemaan pientä lääkitystä.

Kuva: OJO Images / REX/ AOP

Julkaistu: 15.12.2017

Kysy ja asiantuntijamme vastaavat

Kirjoitathan kysymyksesi riittävän yksityiskohtaisesti, jotta voimme antaa mahdollisimman tarkan vastauksen. Valitsemme parhaat kysymykset ja julkaisemme ne. Nimeäsi ja yhteystietojasi ei julkaista.