Onhan se – SNRI. Käytettävissä ovat SSRI- (selektiiviset sero­toniinin takaisinoton estäjät, selective serotonin reuptake inhibitors) ja SNRI -lääkkeet (serotoniinin ja noradrenaliinin takaisinoton estäjät) sekä joukko uudempia masennuslääkkeitä. Lääkkeet eivät eroa niin paljon teholtaan kuin haittavaikutuksiltaan. Potilaat reagoivat lääkkeille yksilöllisesti – kokeiluille on sijaa. Jos SSRI ei tehoa, antaa SNRI teoreettisesti noradrenaliinin kautta lisämahdollisuuden.

Masennustilojen lisäksi eri masennuslääkkeitä käytetään myös muiden psykiatristen ­sairauksien ja tilojen hoidossa, kuten ahdistuneisuushäiriöiden, pakko-oireisen häiriön, ahmimishäiriön sekä pitkittyneiden väsymys- ja särkytilojen hoidossa (professori Matti Huttunen). Mirtatsapiini ja doksepiini ovat miniannoksilla (esim. 3 ja 4,5 mg) hyvin käyttökelpoisia unen parantajia.

Venlafaksiinia käytetään, kuten sinulla, myös ahdistuneisuushäiriön hoidossa. Annoksesi on keskimääräinen. Keskustelin kysymyksestäsi tyttäreni kanssa, joka tekee ­tällä hetkellä psykiatriaa.

Hän kertoi, että venlafaksiinin vaikutusmekanismissa painottuu pienemmillä annoksilla serotoniinin takaisinotto ja suuremmilla noradrenaliinin. Tällä asialla ei ole käytännön tasolla suurempaa merkitystä. Masennuspotilailla pidetään kaikilla lääkkeillä mielessä, että mikäli toimintakyky parantuu hoidon alussa selvästi nopeampaa tahtia kuin ­ahdistuneisuus lientyy, saattaa vaarana olla itsemurha-aja­tusten aktivoituminen. On ­epäselvää, mihin tämä vaikutusmekanismin tasolla perustuu, mutta se ei sinänsä liity noradrenaliiniin.

Nykyään kritisoidaan voimallisesti masennus- ja joskus myös psykoosilääkkeiden käyttöä. Pitää ymmärtää, että psykoottistasoisissa sairauksissa ne ovat välttämättömiä. On turha kuvitella, että pahimmissa tapauksissa selvittäisiin ­pelkällä psykoterapialla. ­Valitettavasti sellaistakin ­näkemystä psykiatrikunnassamme vielä esiintyy.