Apu

Kysy Kiminkiseltä: kilpirauhasen vajaatoiminta

Kysy Kiminkiseltä: kilpirauhasen vajaatoiminta

Tapani Kiminkinen

Kysymys:

Sairastan kilpirauhasen vajaatoimintaa. Miten vajaatoimintaa sairastavan lisämunuaisten uupumusta hoidetaan? Onko lisämunuaisten toimintaan jotain tutkimuksia, joilla saadaan selville niiden kyky tuottaa hormoneja (kortisolia)? Kärsin myös ruumiinlämmön alenemisesta.

Kertooko alhainen mutta tasainen lämpö kilpirauhashormonin lisäämisestä?

Näytä vastaus

Vastaus:

Kilpirauhasen vajaatoiminta tutkitaan verestä määritettävillä kilpirauhasarvoilla. Vapaan seerumin tyroksiinin (kilpirauhashormoni) S-T4-V viitearvo on yleisimmin välillä 9–19 pmol/l. Suurin osa tyroksiinista kiertää veressä proteiiniin sitoutuneena – vain pieni osa on vapaana. Mittaamalla vapaata tyroksiinia saadaan kuva toimivan hormonin määrästä.

Kilpirauhanen tuottaa kahta kilpirauhashormonia, tyroksiinia (T4) ja trijodityroniinia (T3).

Normaalisti T4 on päätuote, mutta tietyissä kilpirauhasen liikatoiminnan muodoissa T3 lisääntyy merkittävästi. T3-V-tutkimusta voidaan joissakin tapauksissa käyttää kilpirauhasen liikatoiminnan, mutta ei vajaatoiminnan osoittamiseen. Tyreotropiini (TSH) on aivolisäkkeen erittämä hormoni, joka säätelee kilpirauhasen toimintaa. Kilpirauhasperäisessä vajaatoiminnassa TSH:n määrä veressä suurenee. Kilpirauhasen liikatoiminnassa TSH:n määrä pienenee. TSH reagoi kilpirauhasen toiminnan muutoksiin herkemmin kuin T4-V. Lievässä kilpirauhasen vajaatoiminnassa TSH voi olla suurentunut, vaikka T4-V on vielä viitearvoissa. Viitearvo on yleisimmin välillä 0.5–3.6 mU/l.

Harvinaisessa aivolisäkeperäisessä kilpirauhasen vajaatoiminnassa TSH ei nouse.

Pidän nyrkkisääntönä sitä, että kun TSH on välillä 5–10, kyseessä on harmaa alue, jolloin tyroksiinia voidaan kokeilla hoitona, jos potilaalla on kilpirauhasen vajaatoiminnan oireita. Mikäli arvo on yli 10, aloitan aina tyroksiinihoidon. Korvaushoidossa pyritään TSH-tasoihin 1–2. On potilaita, jotka tarvitsevat suhteessa enemmän tyroksiinia kuin muut voidakseen hyvin. Mikäli TSH alkaa kohota, voidaan määrittää tyreoideaperoksidaasivasta-aineet (TPOAb), joiden positiivisuus viittaa käynnissä olevaan autoimmuuniprosessiin ja ennustaa kilpirauhasen vajaatoiminnan mahdollista kehittymistä.

Lisämunuaisten vajaatoimintaa selvitetään määrittämällä kortisolipitoisuus verestä. Diagnoosia varmennetaan ACTH-rasituskokeella (lisämunuaisia piiskataan aivolisäkehormonilla).

Lisämunuaisten vajaatoiminnassa seerumin laskenut natriumpitoisuus on varhainen muutos.

Kalium voi nousta, joskus myös kalsium. Oireina ilmenee laihtumista, väsymystä ja verenpaineen laskua. Iho saattaa pigmentoitua. Kilpirauhasen ja lisämunuaisen vajaatoiminta ovat erillisiä tiloja, mutta ne molemmat voivat kehittyä autoimmuunimekanismilla (elimistöön syntyy vasta-aineita, jotka alkavat tuhota hormonia erittävää solukkoa). Taudit voivat olla myös aivolisäkelähtöisiä.

Sinänsä olemassa oleva kilpirauhasen vajaatoiminta ei aiheuta lisämunuaisten vajaatoimintaa.

Kilpirauhasen vajaatoimintaa hoidetaan kilpirauhashormonilla eli tyroksiinilla ja lisämunuaisten vajaatoimintaa kortisonilla. Pitkällinen johonkin sairauteen annosteltu kortisonihoito voi lamata aivolisäke-lisämunuaisakselin toiminnan, jolloin pahimmissa tapauksissa on aloitettava pysyvä kortisonisubstituutiohoito.

Pitkään kestänyt kilpirauhasen vajaatoiminta hidastaa elimistön aineenvaihduntaa vaikuttaen moniin järjestelmiin. Se saattaa ääritilanteessa myös laskea hivenen kehon lämpötilaa. Kun potilas käyttää säännöllisesti kilpirauhashormonia niin, että TSH on välillä 1–2, hänen elimistönsä pitäisi toimia normaalisti eikä hänellä tulisi esiintyä oireita. Yksilökohtaisesti jotkin potilaat voivat tarvita hivenen enemmän tyroksiinia kuin muut.

Julkaistu: 10.8.2015

Kysy ja asiantuntijamme vastaavat

Kirjoitathan kysymyksesi riittävän yksityiskohtaisesti, jotta voimme antaa mahdollisimman tarkan vastauksen. Valitsemme parhaat kysymykset ja julkaisemme ne. Nimeäsi ja yhteystietojasi ei julkaista.