Apu

Kysy Kiminkiseltä: jalan kramppaaminen

Kysy Kiminkiseltä: jalan kramppaaminen

Tapani Kiminkinen

Kysymys:

Olen 63-vuotias nainen. Vuonna 2002 sain aivoverenvuodon, jonka johdosta halvaannuin oikealta puolelta. Mitä enemmän tuntoaisti palautuu, sitä enemmän jalkaani on alkanut tulla kramppeja, ensimmäisen kerran kesäkuussa 2012. Olin tuolloin yhdeksän päivää keskussairaalassa, jossa pää ja jalka kuvattiin. Kaikki oli kunnossa. Sain yöksi yhden Sirdalud-tabletin ja särkylääkettä tarvittaessa. Jumppari kävi silloin tällöin. Jalka ei ollut turvoksissa eikä muuttanut väriään.

Toisen kerran sama juttu tapahtui juhannuksena 2014. Lääkäri käski ottaa Sirdaludia kolme kertaa päivässä, se helpottaa jäykkyyttä jonkin verran. Olen huomannut, että kylmä, märkä ilma ei tee hyvää jalalle.

Olen absolutisti enkä ole koskaan tupakoinut. Syön terveellisesti, eikä minulla ole ylipainoa. Osaatko sanoa, mistä krampit johtuvat? Eräs lääkäri arveli henkistä painetta, ja että jännitys näkyy halvaantuneessa jalassa jäykkyytenä.

Näytä vastaus

Vastaus:

Kaikella on syynsä ja seurauksensa. Tapauksessasi oireisto on hyvin selitettävissä anatomisen vaurion sijainnin perusteella. Ensimmäiseksi on kuitenkin syytä onnitella Sinua siitä, että olet selviytynyt niinkin vakavasta tilanteesta kuin aivoverenvuoto on. Taustalla on useimmiten synnynnäinen valtimon pullistuma tai verenpainetauti, mikä on tavanomaisen aivoverenvuodon yleisin aiheuttaja. Kansa (eikä ihan aina terveydenhuoltohenkilökuntakaan) ei tunnu ymmärtävän verenpaineen vaaraa, sillä niin moni verenpainetautia potevista ei edes tiedä sitä sairastavansa. Tai vaikka tietääkin, ei ole asianmukaisessa hoidossa. Tarttis perustaa uusi kansanliike!

Hermosto kokonaisuutenaan on niin monimutkainen, etten minäkään ymmärrä siitä kuin rippeitä. Lisäksi perussäännöistä esiintyy poikkeuksen poikkeuksia. Keskushermoston sairauksistakin löytyy jatkuvasti taustalta geeniteknologian uutuuksia, jotka paljastavat syyn aiemmin tuntemattomille oireyhtymille.

Kansanterveydessä kuitenkin ratkaisevat suuret linjat ja pensselin vedot. Keskimäärin hermoradat menevät sillä tavalla ovelasti ristiin, että oikeakätisellä dominoiva aivopuolisko on vasemmalla. Tältä pohjalta oletan, että verenvuoto on ollut Sinulla aivojen vasemmanpuoleisessa osassa.

Liikehermot (hienosti motoneuroni) jaetaan sijainniltaan ylempiin ja alempiin. Ylemmät sijaitsevat aivoissa ja selkäytimessä (keskushermosto, kuten Kelallekin soittaessani vastaavat nykyään joko Joensuu, Pietarsaari tai Kemijärvi, minkä tunnistaa helposti murteesta). Keskushermosto on yhteydessä muualle elimistöön alempien motoneuronien välityksellä. Liittymäkohtien välissä on lossi (synapsi), jonka yli ui uuttera lautta (sähköimpulssi etenee välittäjäaineiden avustamana).

Mikäli vaurio on alemman motoneuronin alueella (virta on poikki), lihas ei saa sähköimpulssia, jolloin se ei kykene supistumaan, vaan se käy veltoksi ja refleksit sammuvat (siis ne, joita lääkäri määrämittaisella vasaralla paukuttelee polvesta, akillesjänteestä, kyynärtaipeesta tai siitä alaspäin).

Mikäli vaurio on keskushermostossa, impulssi ei siirrykään sieltä eteenpäin alempaan liikehermoon. Tällöin sähköimpulssi alkaa kiertää alemman motoneuronin alueella, jolloin lihakset myöhemmässä vaiheessa (alussa tässäkin tilanteessa lihaksen ilmiasu on veltto) luonnollisesti jäykistyvät (spastisiteetti), refleksit kiihtyvät ja potilaan lihaksisto pyrkii jäykistymään ja kramppailemaan.

Tämä on perussyy kramppeihisi. Hermojen toimintaa ei luonnollisesti voi mikään palauttaa varsinkaan pitkän ajan kuluttua. Oireita on mahdollista jonkin verran lievittää saamallasi asianmukaisella lääkityksellä. Keskeistä on aktiivinen liikkuminen ja nivelten liikelaajuuksista huolta pitäminen. Ilman muuta rasittuminen ja jännittäminen voivat pahentaa oireita. Hankalimmissa tapauksissa säännöllisen fysioterapian avulla voidaan ehkäistä pysyviä virheasentoja ja pitää merkittävästi yllä potilaan toimintakykyä. Fysioterapeutti on laajemmassa mielessä potilaan suoranainen valmentaja eikä mikään hierontapalveluiden antaja, vaikka ihmiset juuri tuosta passiivisesta hoidosta niin pitäisivätkin. Tapanani on kärjistetysti sanoa: hieronnassa hieroja tulee hyvään kuntoon. Hieronnalla on toki aikansa ja paikkansa kuten kaikella taivaan kannen alla, mutta siinä potilaan itsensä lihasvoima ei pätkääkään lisäänny!

 

 

Julkaistu: 15.8.2014

Kysy ja asiantuntijamme vastaavat

Kirjoitathan kysymyksesi riittävän yksityiskohtaisesti, jotta voimme antaa mahdollisimman tarkan vastauksen. Valitsemme parhaat kysymykset ja julkaisemme ne. Nimeäsi ja yhteystietojasi ei julkaista.