Apu

Kysy Kiminkiseltä: akupunktio

Kysy Kiminkiseltä: akupunktio

Tapani Kiminkinen

Kysymys:

Selkäleikkaus pelasti minut viisi vuotta sitten halvaantumiselta, ja liikuntakykykin koheni. Vuosien vieriessä ei vanhan selkä nuorru, vaan hermoradat kipuilevat nikamien ahtaudessa. Pahimpaan vaivaan särkylääkkeet onneksi auttavat, ja fysioterapiasta olen saanut hoitojakson ajaksi liikunnan iloa. Viime syksynä hakeuduin akupunktiohoitoon. Selkää hoidettiin pistämällä neuloja vatsaan ja silmäluomiin. Viikoittainen hoito kesti kolme kuukautta. Kävelykipu häipyi ja matkat pitenivät. Nyt kolme kuukautta hoidon päättymisen jälkeen selviän satunnaisella kipulääkityksellä.

Liikuntaa rajoittavat kuitenkin muut vaivat. Voidaanko myös sepelvaltimotautia ja hengenahdistusta hoitaa akupunktiolla? Kysyin hoitavalta akupunktiolääkäriltä, mihin neulojen vaikutus perustuu. Saamani vastaus ei valaissut. Pyydänkin maalaislääkäriltä talonpoikaisjärjellä annettavaa vastausta, jonka kaupunkilaisrouvakin ymmärtäisi.

Näytä vastaus

Vastaus:

Kiinalainen mikä kiinalainen, joten maalaislääkäri ei satu olemaan juuri tämän alueen syväosaaja. Sen kuitenkin olen pitkän urani aikana oppinut, että paraneminen on prosessi, johon vaikuttaa koko psykofyysinen ympäristö (fyysinen, psyykkinen, sosiaalinen ja hengellinen). Puhutaan paranemisen ilmapiiristä. Se on alue, joka on jäänyt liian vähälle huomiolle lääkärin työssä.

Plasebovaikutus tarkoittaa sitä, että vaikkapa vain kalkkipölyä sisältävä kipulääke vaikuttaa suotuisissa olosuhteissa merkittävästi. Eihän se voi olla se kalkkipöly – kyse on kohtaamisesta, kohtaamisvaikutuksesta. Kun ystävä kehuu saamaansa lääkettä maasta taivaaseen, ja jos pilleri on vielä huomiota herättävän värinen kuten sininen tai punainen, teho paranee.

Meillä lääkäreillä on paljon oppimista monilta kansanparantajilta heidän kokonaisvaltaisesta hoidostaan. Kun potilas odottaa vaikka puolikin vuotta pääsyä ystäväni mestariparantaja Hannes Karppisen vastaanotolle, on paranemisen motivaatio huipussaan hänen viimein päästessään arasti kättelemään mestaria. Vertailukohdaksi sopii tyypillinen tilanne, jossa selkänsä nitkauttanut odottaa kyyristellen maanantaipäivystyksessä terveyskeskuksessa: ”Lääkäri ajattelee, että taas se on hakemassa sairauslomaa, ei se tästä mitään kuitenkaan ymmärrä, kunhan antais edes särkylääkettä”. Parantumisen ilmapiirin maksimoiminen kuuluu paranemiseen kuin telkkä pönttöön.

Esipuhe ei tarkoita sitä, että pitäisin akupunktiota pelkkänä plasebona. Tarkoitan sitä, että siinä on mitä mainioimmat edellytykset hyvälle kohtaamisvaikutukselle: on aikaa, mystistä toivoa, neuloja ja lähes pelkästään positiivista ennakko-odotusta. Kyse on nimenomaan hoitokokonaisuudesta. Kriittisesti tieteen menetelmin tutkittuna akupunktion teho on sangen vaatimatonta. On vaikeaa hahmottaa, tuleeko koettu vaikutus itse prosessista vai neulottamisesta. Käytännössä tällä ei tietenkään ole merkitystä. Pääasia on se, jos potilas hyötyy. Kolmannes potilaista ei reagoi akupunktuuriin, toinen kolmannes saa vaivoihinsa helpotusta ja viimeinen kolmannes hyötyy selvästi.

Seppo Junnilan mukaan vaikuttaa siltä, että ääreishermoston ärsyttäminen tavalla tai toisella lievittää kipua ilman, että sen varsinaiseen aiheuttajaan on kajottu millään tavoin. Triggerpisteillä taas tarkoitetaan kehossa olevia pieniä kipualueita, joissa verenkierto on puutteellista ja lihas supistuneessa tilassa. Näiden puuduttaminen tai muu käsittely lievittää yleensä potilaan kipuoireita, minkä olen todennut monet kerrat käytännön työssä. Kiinalaisen perinteen mukaan varsinaiset akupunktiopisteet määräytyvät kehon elimiä kuvaavien meridiaanien mukaan. Lääketiede ei ole löytänyt niille vastinetta.

Lääkärin antaman hoidon tulee perustua aina taudinmääritykseen. Kivun hoito on akupunktion tärkein aihe. Nivelreumaan se ei tehoa. Iskiakseen ja muihin selkäkipuihin se on taudinmäärityksen jälkeen kokeilemisen väärti. Sinullakin se on toiminut hyvin. Sepelvaltimotauti on selväpiirteisesti muuten hoidettava – samoin hengenahdistus. Toki lihasjännityksen rentouttamisesta on apua vaivaan kuin vaivaan. Tärkeätä ei ole lopulta se, kuka ja mikä parantaa vaan paraneminen itsessään. On järjetöntä toitottaa: ”Väärin parannettu.”

 

Julkaistu: 11.5.2015

Kysy ja asiantuntijamme vastaavat

Kirjoitathan kysymyksesi riittävän yksityiskohtaisesti, jotta voimme antaa mahdollisimman tarkan vastauksen. Valitsemme parhaat kysymykset ja julkaisemme ne. Nimeäsi ja yhteystietojasi ei julkaista.