Apu

Kiminkinen vastaa: Kärsinkö jodinpuutteesta?

Kiminkinen vastaa: Kärsinkö jodinpuutteesta?

Tapani Kiminkinen

Kysymys:

Olen 60-vuotias nainen ja käytän suolana Himalajan suolaa.  Siinä ei ole jodia. Saanko tarpeeksi 

jodia, vaikka en saa sitä suolasta?

Näytä vastaus

Vastaus:

Lääketiede, kuten tiede yleensäkin, on sangen nuorta suhteutettuna ihmisen elämään maapallolla. Jodi on välttämätöntä kilpirauhashormonin tyroksiinin synteesissä. Ellei jodia saada riittävästi, yrittää kilpirauhanen kuin tuskassa valmistaa tyroksiinia, jolloin se alkaa kasvaa muodostaen kaulakuvun eli struuman. 

Tyroksiini eristettiin vuonna 1914. Jo 1800-luvulla alettiin saada havaintoja, että struumaa esiintyi alueilla, joilla jodin saanti oli niukkaa. Vuonna 1846 esitettiin ensimmäisen kerran struuman ehkäisemistä lisäämällä pieniä määriä jodia veteen ja ravintoaineisiin. 

Tiede eteni kuitenkin hitaasti. Jodin käyttöä struuman ehkäisemiseksi vastustivat lääkäreistä etenkin kirurgit ja patologit. Yhdysvalloissa jodin lisäystä vastustettiin yksilön itsemääräämisoikeuden kaventamisella, uskonnollisilla näkemyksillä ja jopa sillä, että oluenvalmistajien mielestä olut ei vaahdonnut kunnolla (lääketieteen historioitsija Arno Forsius). Nämä ovat hyvin tutunkuuloisia maallikkojen ja poliitikkojen argumentteja, kun he vastustavat kansanterveyden edistämistä (vrt. mm. alkoholilakiesitys).

Suomessa struumaa esiintyi alueittain runsaasti vielä 1920- ja 1930-luvuilla. Jodiprofylaksian toteuttaminen jäi sodan jalkoihin. Vuonna 1947 ehdotettiin jodin lisäämistä ruokasuolaan: Lääkäriseura Duodecim kannatti esitystä, mutta Lääkintöhallitus vastusti, joten vasta 1960-luvulla jodin saanti kohosi meillä riittävälle tasolle. Normaalitarpeena pidetään 0,1–0,2 mg vuorokaudessa. 

Jodipitoisten lannoitteiden käyttäminen on lisännyt viljelymaan jodipitoisuutta. Kuitenkin jodin lisääminen ruokasuolaan on yhä sen keskeisin lähde maassamme. Kun alettiin käyttää kuvaamasi tapaisia erityissuoloja, joissa ei ole jodia, meille puhkesi uudelleen jodinpuute, mitä on yritetty paikkailla valistuksella ja elintarviketeollisuudessa, joka on nyttemmin valaistunut jodipitoisen suolan käyttöön. 

En ole erityissuolojen ystävä. Yksi keskeinen syy on juuri kuvaamasi jodi, joten tietenkin suositan jodioidun suolan käyttöä Sinullekin. 

Toinen erittäin merkittävä kansanterveydellinen ongelma, mikä koituu suolan kontolle, on verenpainetauti. On tapana puhua ns. essentiellistä verenpainetaudista, jollei sille löydy syytä, mutta kyllä sen takana piilee valtaosiltaan liika suolan käyttö. Niin sanottu sekundaarinen verenpainetauti kattaa koko kakusta vain noin 1–5 prosenttia.

Suolan verenpaineongelma aiheutuu sen natriumista. Mikään suola ei ole sen suhteen harmitonta. Kansoilla, jotka saavat suolaa noin gramman päivässä (Suomessa 6–10 g), ylempi verenpaine huitelee elämänmittaisesti 90–100 elohopeamillimetrissä. Meillä jo 15-vuotiaiden ylemmän verenpaineen taso on 20 yksikköä korkeammalla! 

Suomalaisten miesten natriumin saanti on 16-kertainen fysiologiseen tarpeeseen verrattuna ja naisilla 12-kertainen. Aikuisista vain viidesosalla on ihanteellinen verenpaine ja kahdella miljoonalla suomalaisella on liian korkea verenpaine (dosentti Antti Jula).

Kansanterveyden kannalta tärkeintä on panostaa ennaltaehkäisyyn: suolan raju vähentäminen (se, mikä käytetään, olkoon jodioitua), pehmeät kasvi- ja kalarasvat, kuitu, liikkuminen, geeniperimän huomioiminen ennaltaehkäisyn intensiteetissä, tupakoinnin lopettaminen ja alkoholinkäytön kohtuullistaminen. Näihin kaikkien puolueiden on syytä sitoutua. Kannattaa keskittyä Alzheimerissakin mieluummin ennaltaehkäisyyn kuin sen etenemiseen mitenkään vaikuttamattomaan lääkehoitoon.

Julkaistu: 5.5.2017

Kysy ja asiantuntijamme vastaavat

Kirjoitathan kysymyksesi riittävän yksityiskohtaisesti, jotta voimme antaa mahdollisimman tarkan vastauksen. Valitsemme parhaat kysymykset ja julkaisemme ne. Nimeäsi ja yhteystietojasi ei julkaista.