Olemme humalahakuisena kansana tottuneet siihen, että moni asia pannaan alkoholin piikkiin. Hutilyöntejä tulee melko harvoin – sen verran yleistä ­päihteiden käyttö on. Ennakkoasenteisiin sisältyy terveydenhuollossa kuitenkin melkoinen vaara. Kun päivystykseen ­saapuu palveluiden suurkuluttaja, joka tuppaa poikkeuksetta valittamaan samoja epämääräisiä oireita, pian kukaan ei ota häntä vakavasti. Tämä on vaarallista ­puolin ja toisin. Lääkärinä tiedostan kipeästi, että jos saa ennakkoon mieleensä diagnoosin, sitä alkaa herkästi vääntää potilaalle. Tällöin unohtaa ­potilaan tarkemman haastattelun.

Deliriumilla tarkoitetaan äkillistä sekavuustilaa (”sekaisin kuin seinäkello”). Kyseessä on aivojen vajaatoiminta, jossa tajunnan taso, tarkkaavaisuus ja huomiokyky heikentyvät. Tilan kehittyminen on nopeaa ja kestää ­muutamasta tunnista vuorokauteen. Sekava henkilö ei kykene kohdistamaan huomiotaan yhteen asiaan. Hänen ajattelunsa on järjestäytymätöntä ja puheensa harhailevaa, ja hän saattaa tulkita ympäristön tapahtumat väärin. Tilaan liittyy myös aistiharhoja, harhaluuloja sekä uni-valverytmin ja ajan ja paikan tajun häiriintymistä. Oireiden voimakkuus voi vaihdella laajasti vuorokauden aikana. Potilaalla ilmenee erilaisia pelkoja, ja hän on joko kiihtynyt tai lamautunut. Autonominen hermosto toimii ylikierroksilla: potilas hikoilee, pulssi ­kiihtyy, verenpaine ja lämpö kohoavat ja silmän mustuaiset laajenevat (psykiatrian erikoislääkäri, psykoterapeutti Matti Huttunen).

Törmäsin tällaiseen potilaaseen ­hiljattain päivystysvuorossa. Kyseessä oli muistisairas, jolla esiintyy hankalia käytöshäiriöitä. Hän oli aivan sekaisin. Hän ei ottanut puhetta kuuleviin korviinsa, karkaili ulos, konttasi nelivetona käytävillä, oli hiestä märkä ja kasvoiltaan punainen. Häntä ei saanut rauhoitettua muuten kuin antamalla lihakseen vahvaa anti­psykoottia, haloperidolia, joka yleensä vaikuttaa kahdessa tunnin kuluessa. Niin kävi nytkin. Potilas oli illan ja seuraavan päivänkin lauhkea kuin lammas. Deliriumin aiheutti pitkälle edennyt verisuoniperäinen muistisairaus. Toki myös muut syyt selvitettiin.

Delirium on keskushermoston eli päättävien elinten toiminnan häiriö. Sen taustalla voi olla esimerkiksi infektio, sydän- tai aivoinfarkti, keuhkoveritulppa, nestetasapainon häiriö, leikkauksen jälkitila, myrkytys, lääkkeet, alkoholi ja muut päihteet tai niiden käytön äkillinen lopettaminen. Deliriumille altistavat korkea ikä, heikko yleiskunto, aiemmat aivovauriot, lääkkeiden ja päihteiden käyttö sekä näön ja kuulon heikkeneminen. Sen voivat laukaista stressi, kipu, univaje, liian vähäiset tai runsaat ulkoiset ärsykkeet ja vieras ympäristö.

Senioreilla suurimpia syitä deliriumiin ovat etenevät muistisairaudet ja gerastenia. Gerasteniaa kutsuttiin aiemmin hauraus-raihnausoireyhtymäksi. Nimi kertoo epäkunnioittavuudestaan huolimatta oleellisen. Potilaan liikkuminen on vähentynyt ja hidastunut, ja hänen lihasmassansa hupenee tahattomasti. Hän siis muuttuu ”hauraaksi ja raihnaiseksi”. Tässä tilassa potilas on entistä alttiimpi infektioille ja sairauksille, koska puolustuskyky heikkenee vanhempana muutenkin. Deliriumin voi laukaista pienikin muutos, kuten infektio, sairauskohtaus, sopimaton lääke tai ympäristön vaihdos.

Gerasteniaa voidaan seuloa yksinkertaisilla kävelytesteillä, ja poikkeava tulos niissä johtaa lisäselvityksiin. Puhtaassa gerasteniassa voi ilmetä jopa muistin häiriöitä, vaikka potilaalla ei muistisairautta olisikaan. Etenkin gerastenian alkuvaiheessa potilas voidaan vielä palauttaa ruotuun järjestämällä hänelle liikkumisohjelma, tarjoamalla ravintotiheää Välimeren sapuskaa ja seuraa sekä ­poistamalla mahdollisesti sopimattomat lääkkeet käytöstä.

Taustalla usein muistisairaus

Ikäihmisellä deliriumin taustalta paljastuu aika usein alkava tai diagnosoimaton muistisairaus, jonka oireisiin kuuluu harmittavan usein se, että potilas itse ei huomaa muistinsa heikkenemistä eikä siksi suostu mihinkään muistitutkimuksiin. Muistisairauden diagnoosiin ja ­hoitoon olisi hyvä päästä ajoissa, vaikka tulokset eivät aina silloinkaan ole kovin hyviä, ainakaan pitkäaikaisesti. Toki tieto sairaudesta helpottaa suhtautumista siihen sekä sen hoitoa ja seurantaa.

Gerastenia on tilana helpompi, sillä sitä voidaan estää ja hoitaa paremmin. Keskeistä on elämän mittainen liikunnan harrastaminen, normaalipainossa pysyminen, runsaasti kasviksia ja pehmeitä rasvoja sisältävä ruoka, liiallisen törpöttelyn välttäminen, tupakan ehdoton hylkääminen, mahdollisten sairauksien suositusten mukainen hoito ja kaikin puolin aktiivinen ja seurallinen elämä. Näillä samoilla konsteilla vähennetään tai ainakin hidastetaan lähes kaikkia kansan­tauteja, jopa muistisairauksia. Gerastenian ehkäisyllä ja hoidolla voidaan estää ja vähentää elämän lopun pelottavia kituvuosia.

Akuutti delirium on hengenvaarallinen tila. Silloin on lähdettävä kiireesti päivystykseen, jossa sen syy selvitetään. Alkuvaiheen hoidossa tarvitaan usein välttämättä ja väliaikaisesti rauhoittavia ja antipsykoottisia lääkkeitä.