”Laukkanen ja syksy saa, vaan minä en”, kaikuu aina syksyisin korvissani ­ylittämättömän Jaakko Tepon veisu. Saamisesta puheen ollen, muistutan jälleen kerran, että jos se jää kiinni miehen erektiohäiriöstä, hänen kannattaa ehdottomasti tulla lääkäriin: apua on luvassa kuin lystiä Vesterisen Oskun mylly­tuvassa Lannevedellä Hernesalmen ­myllyllä, jossa Marko Tapio kirjoitti 1960-luvun kesinä.

Kysymyksesi herättää nostalgisia tunteita Pohjois-Karjalasta, mutta ei tällä kertaa siitä kuulusta ”rojektista”. Vuonna 1972 projektin alkamisvuonna Pasi Kuusisto otti vastaan johtavan lääkärin viran Ilomantsin ja Tuupovaaran ­terveyskeskuksessa. Vuonna 1974 hän alkoi ihmetellä, miksi syksyllä hakeutui hoitoon lukuisia potilaita, joilla oli nivel- ja ihottumaoireita.

Kuusisto teki yhteistyötä Helsingin yliopiston virologian laitoksen kanssa. Vuonna 1980 siellä havaittiin, että potilailta löytyi Sinbis-viruksen vasta-aineita. Kuusiston havainnon pohjalta tauti sai Suomessa nimen Pogostantauti. Pogosta-nimitystä käytetään esimerkiksi Ilomantsin kirkonkylästä. Sinbis-viruksen aiheuttama tauti oli löytynyt runsas vuosikymmen aikaisemmin Etelä-Afrikassa. Ruotsissa se kuvattiin vuonna 1967. Sinbis-virus eristettiin Egyptissä 1950-luvulla. Se sai nimensä kylästä, josta se löytyi.

Pasi Kuusiston kaunis nekrologi julkaistiin muuten Lääkärilehdessä 3–4/2023. Kun soitin Pekka Puskalle, hän totesi Pasin olleen miehistä parhaita.

Itse törmäsin 1980-luvun alussa syksyllä potilaisiin, jotka valittivat lieviä yleisoireita, nivelsärkyjä ja heillä oli Aku Ankan tuhkarokon tyyppistä ihottumaa. Olin lukenut tuoreesti Lääkärilehdestä Pogostantaudista, joten osasin sitä epäillä. Lähetimme näytteen Helsinkiin. Sain sieltä ystävällisen kirjeen virologi Markus Brummer-Korvenkontiolta. Siinä luki: ”Onnittelut, tämän syksyn ensimmäinen Pogosta.” Sen koommin en ole käyttänyt verikokeita taudin toteamiseksi.

Pogostantautia kutsutaan kuvaavasti nivelrokoksi. Sinbis-­virusta esiintyy luontaisesti metsäkana­linnuissa, jotka eivät yleensä sairastu. Ihmiseen viruksen levittävät loppukesän Culex- ja Culiceta -lajien hyttyset (Risto Vuento). Pogostantautia esiintyy laajalti Suomessa, eniten Itä- ja Keski-Suomessa – myös Savossa. Sitä tavataan myös Ruotsissa ja Venäjän Karjalassa. Ilomantsissa jopa 40 prosentilla aikuisväestöstä on vasta-aineita merkkinä aiemmasta infektiosta. Näytteen oton kohde ei välttämättä tiedä sairastaneensa.

Taudin esiintymistä ennakoivat runsasluminen kevät ja sateinen kesä, jotka ovat otollisia hyttysten sikiämiselle. Jostain syystä tautihuippuja todetaan seitsemän vuoden välein, joskin professori Risto Vuenton mukaan vuoden 2002 jälkeen ei ole ollut epidemiavuotta. Itsekin olen päivystyksessä törmännyt vain satunnaisiin tapauksiin. Vasta-ainemäärityksiin perustuvaan kirjaamiseen ei voi täysin luottaa, sillä taudin helpon todettavuuden vuoksi näytteitä ei ole tarpeen ottaa.

Valtaosa tartunnoista on oireettomia tai niin lieviä, ettei siihen kiinnitetä edes huomiota. Oireet alkavat noin viikon kuluttua tartuttavasta hyttysen pistosta. Vartalolle ja raajoihin ilmaantuu ihosta koholla olevia pieniä punaisia näppyjä. Niveloireet alkavat joko samaan aikaan ihottuman kanssa tai päiviä myöhemmin. Ne painottuvat alaraajoihin, mutta esiintyy niitä käsissäkin. Olen saanut oppia, että nilkan niveltulehduksen taustalta on etsiminen ensilinjassa Pogostaa, sarkoidoosia, kihtiä ja nivelkuluman aiheuttamaa likakuumenemista. Pientä lämmön nousuakin saattaa alussa esiintyä. Nivelkivut voivat jatkua useita viikkoja.

Pitkät, jopa pari vuotta kestävät nivel­kivut tulevat esille perinnöllisesti alttiille henkilöille, toteaa professori Vuento ja jatkaa: ”Reumataudille tyypillisiä vaurioita ei kuitenkaan kehity.” Läpikäyty infektio antaa elinikäisen suojan.

Savolaisen ei kannata huolestua Pogostasta. Epäilen tosin, että olet ehtinyt tapailla John Walter Brattonin vuonna 1907 säveltämää ja Jimmy Kennedyn vuonna 1932 sanoittamaa Teddykarhujen huviretki -kappaletta: ”Jos metsään haluat mennä nyt, sä takuulla yllätyt.” (Suomalaiset sanat Aune Haarla.)

Moni asia voi mennä pahan kerran metsään, mutta jo biodiversiteetin terveyttä edistävältä ja ylläpitävältä kannalta sinne kannattaisi törmäillä niin, että sammalet pölisevät. Satunnaiset hirvikärpästen päästöt, Pogostat, jänisrutot ja joskus myyräkuumeetkin ovat lopulta paremmin hallittavissa kuin urbaanin steriilin ympäristön moninkertaiset haitat. Jos karhu tallustelee vastaan, se käy harvemmin päin – varsinkaan, jos noudattaa kansan suusta siepattuja ohjeita, joita kaikkia ei kehtaa tässä esille panna. Kansa ne kyllä tietää, kuten muutkin luonnossa elämöimisessä tarpeelliset viisaudet.