”Ku on nii hikiki”, on moni poika tai tyttö huokaissut sorvin tai heinäseipään ääressä. Ilmanvaihtojärjestelmämme toimii sisäisen termostaatin varaisesti ilman, että kykenemme sitä itse pahemmin näpelöimään. Vaatteisiin tai muihin ympäristötekijöihin voimme sentään rajallisesti vaikuttaa.

Joskus ihmisen saattaa vallata aivan mieletön horkka, jonka vallassa hän alkaa täristä niin, että tekohampaat lyövät loukkua, kahvikupin sisältö läikkyy pitkin seiniä ja jopa omin jaloin eteneminen käy mahdottomaksi. Silloin voi olla varma, että taudinaiheuttaja ui liiveihin, minkä merkkinä kehon lämpö alkaa kohota kuumemittarilla arvioiden.

Etenkin vanhempana se on usein merkki bakteeri-infektiosta, joka etenee verenkiertoon (sepsis). Tämän hengenvaarallisen tilan tunnistamisessa meillä on vielä tekemätöntä työtä.

Lihastyö pukkaa hikeä pintaan varsinkin, jos kuntomme piilottelee rapa-asteikolla. Myös autonomisen hermoston aktivoituminen saa aikaan saman. Vaihdevuosi-iässä se järkyttyy nopeasta estrogeenin vähenemisestä tyypillisin punastumisin, hikipuuskin ja kylmän värein.

Jos autonomisen hermoston sympaattisen osan hermosäikeisiin tulee vaurio, niiden hermottama iho ei hikoile. Sama voidaan saada aikaan myös leikkauksella tuhoamalla sympaattisia ratoja.

Vaihdevuosioireissa ei sentään turvauduta näin radikaaleihin otteisiin. Osalla vaihdevuosihikipuuskat jatkuvat jopa elämän loppuun saakka, joten mahdollista se sinullakin on.

Jos estrogeenikorvaushoito on aloitettu noin kymmenen vuoden sisällä viimeistä kuukautisista, sen käyttö pienimmällä mahdollisella, oireet pois pitävällä annoksella rintojen huolellisen seurannan vallitessa on melkoisen turvallista. Kerran pari vuodessa kannattaa kokeilla, vieläkö estrogeenia tarvitsee. Näin menetellen itselläni on potilaita, jotka käyttävät hoitoa pitkälle yli 80 vuoden iän. Valitettavasti estrogeenin aloittaminen sinun iässäsi ei ole enää suositeltavaa.

Hikoiluun muut syyt

Hikipuuskien syitä on muitakin. Koska oireet ovat vaivanneet sinua jo vuosia, akuutit sairaudet eivät tule kyseeseen. Sellaisia voisivat olla eri hormonien liikaeritys rauhasten liikatoiminnan tai erilaisten kasvainten yhteydessä.

Koska podet kilpirauhasen vajaatoimintaa, tulee varmistua siitä, ettet käytä liikaa kilpirauhashormonia (tyroksiini) . Se voisi hikoiluttaa, pompottaa sydäntä ja ylipäänsä pitää elimistöä jatkuvassa stressissä. Koska sinulla on kokemusta sairaudesta yhtä kauan kuin Kekkonen hallitsi, tuskin siitäkään on kyse.

Lääkkeitten haittavaikutukset ja monet yleissairaudet on huomioitava hikipuuskia selvitettäessä. Kuten sanottua, vaivasi pitkä historia ei tuo mieleen mitään vakavaa. Koska alat olla kohta tielle tulematon oireittesi kanssa, voisit pyörähtää endokrinologin eli hormonisairauksiin erikoistuneen lääkärin vastaanotolla.