Miksi himoitsen nimenomaan hiilihydraattipitoista ruokaa? Apu-klinikka vastaa

Kyse on kahdesta eri asiasta. Yhtäältä kyse on hiilihydraattien ominaisvaikutuksesta ja toisaalta vuodenajan vaikutuksesta ruoan houkuttelevuuteen. Hiilihydraateilla on erityinen ominaisuus saada aikaan mielihyvää ja rauhallista oloa, koska ne lisäävät serotoniinin eritystä aivoissa.

Mitä enemmän hiilihydraatteja syö, sitä korkeammalle nousee verensokeri. Samalla lisääntyy myös insuliinin eritys haimasta vasteena kohoavalle verensokerille. Verensokerin ja insuliinin erityksen nopea nousu nostaa myös tryptofaani-amino­hapon suhteellista pitoisuutta veressä verrattuna muihin aminohappoihin. Tämä johtunee siitä, että insuliini stimuloi enemmän muiden aminohappojen kuin tryptofaanin ottoa lihaksiin ja muihin kudoksiin. Siten tryptofaani pääsee vallalle.

Kun tryptofaanin suhteellinen osuus veressä kasvaa, sitä siirtyy myös enemmän aivoihin serotoniinin esiasteeksi. Näin myös varsinaista serotoniinia syntyy enemmän. Tämä mekanismi voi olla ainakin osa selitystä, miksi hiilihydraattien tarve lisääntyy joillakin masentavien ­vuodenaikojen ja elämänjaksojen aikana.

Sama mekanismi selittää paljolti myös sitä, miksi runsaasti hiilihydraatteja sisältävä ateria väsyttää joitakin ihmisiä erityisesti keskipäivän tienoilla. Hiilihydraatit väsyttävät erityisesti, jos sokeriaineenvaihdunnassa on vikaa ja samaan aikaan osuu vielä luontaisen uni-valverytmin alhaisen vireystilan hetki.

Kysyjän intohimona oli pasta. Toiset taas ovat koukussa makeisiin hiilihydraatteihin eli sokerituotteisiin. Makean mieltymys on geeneissämme mutta myös opittua. Lisäksi runsas makean nauttiminen lisää serotoniinin eritystä aivan kuten pasta ja muut höttöhiilarit. Mitä enemmän ja tiheämmin makeaa syö, sitä ­miellyttävämpänä sitä pitää.

Makeilla ruoilla on erityisen voimakas niin sanottu palkitsevuusvoima. Tutkimuksissa on havaittu, että ihmiset ovat valmiita tekemään monenlaisia pieniä tehtäviä, jos palkinnoksi saa jotain makeaa herkkua. Sen sijaan esimerkiksi hedelmällä tai puuroannoksella on heikompi palkitsevuusvoima. Makeat hiilihydraatit aktivoivat voimakkaasti aivojen tiettyjä mielihyvä­keskuksia ja ovat siten omiaan niin sanotusti koukuttamaan.

Kaikki eivät ole persoja hiilareille. Osa ihmisistä kokee erityisesti suolaiset, ­rasvaiset ja proteiinipitoiset ruoat, kuten juustot ja lihavalmisteet, erityisen houkutteleviksi talvisaikaan. Tällöin kyse ei ole serotoniinista, vaan todennäköisemmin harmaan vuodenajan vaikutuksesta tai huonon vireystilan jaksosta.

Vastaanotolla tapaan usein asiakkaita, jotka sanovat syömisen hallinnan olevan todella vaikeaa pimeänä vuodenaikana. Tämä voi johtua siitä, että monilla valon vähyys heikentää jaksamista ja yöunen eheyttä. Pimeys ja kehno sää eivät myöskään houkuttele ulkoilmaan liikkumaan, ja siksi liikunnan piristävä, mielialaa kohentava vaikutus jää saamatta. Kaikki nämä tekijät ovat omiaan luomaan ­otollisen maaperän sille, että syömisestä haetaan lohtua ja piristystä.

Hiilihydraattipitoisten tai sitten rasvaisten ja suolaisten ruokien syöminen voi riistäytyä erityisesti, kun vireystila ja jaksaminen on heikompaa kuin normaalisti. Jaksaminen voi olla koetuksella juuri pimeään talviaikaan, mutta myös stressaavissa elämätilanteissa, kuten kovan työputken aikana. Ruokahimon syitä ­kannattaa siis aina hakea paitsi itse ruoka-­aineista myös muusta elämänmenosta. Ruoka, psyyke ja ympäristötekijät kietoutuvat monin tavoin toisiinsa.

Unella ja alkoholilla on suora vaikutus hiilihydraattien haluttavuuteen. Lyhyt yöuni lisää tutkimusten mukaan erityisesti hiilareiden himoa seuraavana ­päivänä. Saman tekee alkoholin runsas käyttö. Kannattaa siis vaalia hyvää yöunta varsinkin näin talviaikaan.