Kiitos kysymyksestä – juuri tästä olen halunnut puhua, siis beetasalpaajista. Ne ovat hyviä lääkkeitä oikein käytettyinä, mutta tosi harmillisia väärässä paikassa.

Beetasalpaajien vaikutukset perustuvat sydämen beetareseptoreiden salpaukseen. Beetareseptorit ovat adrenaliinin ja sen sukuisten sydämen toimintaa kiihdyttävien hormonien vaikutuskohtia (Mikko Syvänne). Reseptoreita on kahdenlaisia. Beetaykkösiä on eniten sydämessä, beetakakkosia muun muassa keuhkoputkissa.

Beeta-1-selektiivisyys tarkoittaa, että lääkkeen vaikutus kohdistuu lähinnä sydämeen. Tätä pidetään toivottavana, jotta vältetään sivuvaikutukset. Kokonaisuuden kannalta ei ole järkevää salvata keuhkojen beetakakkosia, jolloin henki voi alkaa pihistä. Joskus beetakakkosten salpauksesta voi olla hyötyä, kuten itsesyntyisen vapinan hoidossa (propranololi).

Beetasalpaajia ei käytetä ensisijaislääkkeinä verenpainetaudissa, vaikka ne painetta laskevatkin. Tämä perustuu siihen, ettei niillä ole osoitettu ennustevaikutusta (ruumiiden ennenaikaisen ilmaantumisen väheneminen) paineen hoidossa. Joskus niitä on käytettävä osana lääkeyhdistelmää, sillä vaikeammissa tapauksissa yhdellä valmisteella ei pitkälle pötkitä.

Beetasalpaajat voivat huonontaa ääreisverenkiertoa, mikä tuntuu käsien ja jalkojen kylmyytenä. Silloin sekä jalkojen huonontuneen verenkierron yhteydessä ja verenpaineen hoidossa pyritään käyttämään sellaisia salpaajia, joilla on verisuonia laajentavaa vaikutusta (karvediloli ja labetaloli salpaavat myös alfareseptoreja ja nebivololi laajentaa suonia muusta syystä).

Beetasalpaajat hidastavat lepopulssia ja sykkeen nopeutumista rasituksessa. Ne ovat kuin Räikkösen auton nopeuden rajoitin varikkosuoralla. Ne vähentävät lievästi sydänlihaksen supistusvireyttä ja alantavat verenpainetta. Tällöin sydämen hapen- ja energiantarve vähenee, mistä on hyötyä etenkin epästabiilissa sepelvaltimotaudissa.

Niistä on etua sydämen heikosta pumppaustoiminnasta aiheutuvassa vajaatoiminnassa, jossa beetasalpaus hillitsee elimistön liiallista adrenaliinipiiskaa. Beetasalpaajia käytetään myös rytmihäiriöissä.

Niistä on hyötyä sydänlihaksen hapenpuutteen luomassa sähköisessä epästabiilissa rytmihäiriöherkässä tilanteessa. Eteisvärinän yhteydessä beetasalpaajat ovat korvaamattomia pulssin hallinnassa.

Beetasalpaus voi olla karhunpalvelus aktiiviliikkujalle, potentille urokselle ja sellaiselle ikäihmiselle, jolle se ei kuulu. Pulssi ei nouse, rasituksessa puuskututtaa, ylös noustessa huippaa ja eteen otossa voi piiputtaa. Rajoitin on totisesti päällä. Tällaisia olen blokannut rasitustestissä. Kyseessä on silloin lääkärin aiheuttama ”sairaus”.

Beetasalpaus tuskin aiheuttaa palantunnetta kurkussa, ellei kyseessä ole keuhkoputkien tasolta yltävä oire. Rapsakka beetasalpaus voi pahentaa sydämen vajaatoimintaa, jolloin seurauksena voi olla yskää (sydänyskä). Koska oire ajoittuu lääkkeen aloittamiseen, kannattaa poiketa lääkkeen määränneellä lääkärillä.