Image

Yrittäjä vaivaantuu

2


Yrittäjä vaivaantuu

Kolumni | Yrittäjä Reetta Räty ei pidä siitä, kun etujärjestöt ja poliitikot valittavat yrittäjien puolesta.
Teksti Reetta Räty

Yrittämisen tärkeydestä puhuvat eritoten ihmiset, jotka eivät ole yrittäjiä. He, jotka saavat itse isoa kuukausipalkkaa, arvatenkin muhkeilla eläke- ja lomaeduilla.

Sen kun hehkuttelevat, ajattelin aluksi. Nyt olen tullut toisiin aatoksiin.

Istun sängyllä tietokone sylissä. Tällä kertaa se on itse pääministeri, joka ylistää yrittäjiä. ”Yrittäjyys on talouskasvun moottori”, todistaa Alexander Stubb Snellman-säätiön seminaarissa. Kuuntelen puhetta netistä.

Ai talouskasvun moottori. Minä? Kello on kaksi iltapäivällä, enkä ole vielä siirtynyt työpaikalle. Moottorit eivät taida työskennellä yöpaidoissa.

Oma motiivini yrittämiselle ei ole Suomen talouskasvu tai edes muiden työllistäminen. Yrittäminen mahdollistaa ihan muita unelmia: hauskan, merkityksellisen, joustavan työn. Oman firman ja sille omat säännöt.

Yrittäjä voi kohdistaa kunnianhimoaan muuhunkin kuin tulokseen.

Työelämä muuttuu niin, että yhä useamman täytyy keksiä itselleen työ. Se tarkoittaa, että meitä itsensä työllistäjiä riittää. Meillä ei ole välttämättä paljoakaan yhteistä toistemme eikä varsinkaan suuryritysten omistajien kanssa. Emme pelasta Suomea, vaan itsemme. Kaltaisiani ei liikuta pk-yritysten vientipotentiaali tai se, että Lahteen on perustettu yrityspuisto.

Yrittäjien niputtaminen ja kritiikitön ihastelu on pöhköä, mutta se saattaa olla jopa tuhoisaa – myös niiden näkökulmasta, jotka hokevat sanoja Suomi nousuun.

Ensinnäkin: yrityksen onnistuminen ei varmistu sillä, että poliitikot tai etujärjestöjen palkkatyöläiset tsemppaavat yrittäjiä kentän laidalla. Ei Piilaaksokaan syntynyt systeemin toiveiden täyttämiseksi.

Toisekseen, ja tämä on tärkeämpää: yrittäjähehkutuksessa luodaan yrittäjistä paitsi yksipuolista, myös rumaa kuvaa.

Tommi Uschanov – yrittäjä hänkin – kirjoitti asiasta tammikuussa verkkojulkaisu Long Playn esseessä näin: ”Yrittäjyyttä ympäröivä puhetapa on Suomessa sellainen, että ihmiset epäröivät ryhtyä yrittäjiksi, koska se ei mielikuvissa sovi yhteen heidän luonteensa kanssa. He kokevat olevansa yksinkertaisesti liian mukavia ihmisiä yrittäjiksi.”

Uschanov huomauttaa, että kun liike-elämästä puhutaan vain keinona hankkia rahaa, sinne hakeutuvat ne, jotka kohtelevat sitä pelkkänä keinona hankkia rahaa.

Juuri näin on.

Yrittäjää voi toki kohdella porvarisikana tai hokea, että yrityksen ainoa tavoite on tuottaa omistajilleen voittoa. Mutta voi ajatella myös niin, että yrittäjä on se, joka maksaa ensin työntekijöidensä palkat ynnä muut kulut ja katsoo sitten, jääkö itselle mitään. Yrittäjä ei ole myöskään synonyymi oikeistolaiselle. Sen sijaan ei ole sattumaa, että yrittämiseen liitetään sana unelma.

Minusta on vaivaannuttavaa kuunnella poliitikon tai etujärjestöjyrän kertovan puolestani, miten vaikeaa, byrokraattista – tai ihailtavaa – yrittäminen on. Tämä asenne johtaa paapovaan politiikkaan. Esimerkiksi Tutkimus- ja innovaationeuvosto (jep, sellainenkin on) ehdottaa, että tutkijoita voisi kannustaa yrittäjiksi ”yrittäjyysvapaalla”. Tutkija siis voisi kokeilla yrittäjyyttä vuoden tai pari ja halutessaan palata takaisin toimeensa. Yrittämistä ilman yrittäjäriskiä?!? Rauhoittukaa!

Oman kokemukseni perustella korporaatioissa tehdään enemmän hallinnollisia hommia kuin pienissä yrityksissä. Pelastakaa byrokratialta ensin vaikka isojen firmojen keskijohto.

Monen yrittäjän perusongelma taas on investointien verokohtelun sijaan huono liikeidea. Sitä ei kannata palvoa tai kerjätä sille sääliä. ■

Kirjoittaja on toimitusjohtaja firmassa, jossa ei ole työaikoja eikä lomarahoja. Seuraavassa numerossa Ruben Stiller.

Julkaistu: 28.3.2015