Apu

Yösyöttö-elokuvasta tuttu näyttelijä Marja Salo muistelee: Kerran myöhästyin esityksestä, kun keskityin pelaamiseen



Yösyöttö-elokuvasta tuttu näyttelijä Marja Salo muistelee: Kerran myöhästyin esityksestä, kun keskityin pelaamiseen

Marjatta Leppästä ja Marja Saloa yhdistää kaksi asiaa: Uusi Iloinen Teatteri ja Jaakko Salo.
Teksti Liisa Talvitie
Kuvat Hannes Paananen

Kahden eri-ikäisen naisen ystävyys alkoi legendaarisesta Uudesta Iloisesta Teatterista, UIT:sta, jonka yksi kantava voima on ollut Marjatta Leppänen.

Teatteri täyttää tänä vuonna neljäkymmentä vuotta, ja Leppänen esiintyi siellä viimeisen kerran vuonna 2015. Tämän vuoden Tuhansien ämpärien maa -juhlarevyyssä hän ei ole mukana.

– Marjatta on minulle aina sama iätön ihminen, Marja Salo sanoo vuosilukuja kuunnellessaan.

Marja Salo on viime aikoina tullut suurelle yleisölle tutuksi Avun toimittajan Eve Hietamiehen kirjaan perustuvasta Yösyöttö-elokuvasta. Se on saavuttanut yli 200 000 katsojaa.

Marja Salon ensiesiintymisensä tapahtui UIT:ssa vuonna 1989, kun hän oli vasta kahdeksanvuotias. Sanavalmis ja esiintymisestä pitävä Jaakko Salon pojantytär otettiin silloin mukaan revyyhyn Hyvin menee – naapurit nauraa, jossa hän sai esittää mäkihyppääjä Jan Boklövin koiraa.

– Halusin aina näyttää erityisesti Jaakko-vaarille, että onnistun, sillä arvostin häntä suunnattomasti. Olin villi ja vapaa lapsi eikä minulla ollut muita auktoriteetteja kuin hän. Hän oli lämmin ja ohjasi minua puheellaan eikä koskaan vaatinut mitään ankarasti. Nousen vastarintaan, jos minua käsketään!

Marjatta Leppänen sanoo vuonna 2002 näyttämölle kuolleesta puolisostaan Jaakko Salosta, että tämä oli loputtoman kärsivällinen näyttelijöiden kanssa.

– Ja kaikessa osaamisessaan valtavan monipuolinen, älykäs ja huumorintajuinen.

Ei sairausperuutuksia

Marja Salo oli lopulta mukana UIT:ssa kymmenen vuotta.

– Välillä minua harmitti, etten saanut enempää näytellä vaan aina laulaa. Ja aika usein minut puettiin pojaksi.

Marjatta Leppänen muistaa itsenäisen ja tarmokkaan pikkutytön, joka tuli aina itsekseen harjoituksiin raitiovaunulla kotoa Länsi-Pasilasta Linnanmäelle.

– Hän oli jo tuolloin ihminen, joka tiesi, mitä tahtoo. Ei meistä vanhemmista kollegoista kukaan epäillyt, et­teikö Marja olisi pärjännyt. Se, ettei hän kokenut saavansa mitään isompia rooleja, saattoi johtua siitä, että samaan aikaan lavalla oli sellaisia julkisuuden nuoria tähtiä kuin Laura Voutilainen tai Anna Eriksson. Huomio kiinnittyi heihin.

Marja Saloa naurattaa, ja hän kertoo kerran yhdeksänvuotiaana myöhästyneensä yhdestä esityksestä, koska oli niin keskittynyt pleikkarin pelaamiseen.

– Paniikki oli hirveä, mutta otin taksin. Alkulauluun en kuitenkaan ehtinyt.

Molemmat taiteilijat toteavat, ettei kummankaan kohdalla ole tarvinnut peruuttaa yhtäkään esitystä sairauden vuoksi.

Julkaistu: 31.3.2018