Yöperhosten sukupuolielimet tieteellisen valokuvakilpailun voittoon – Yksi genitaalikuva vaati jopa 1 000 otosta


Yöperhosten salaisuuksiin pääseminen edellytti kuvaajalta malttia ja kärsivällisyyttä.
Kuvat Max Söderholm

Mielikuvitus nousee kuin yöperhosen siiville, kun katsoo Tieteellisten seurain valtuuskunnan järjestämän tiedevalokuvakilpailun voittajasarjaa.

Max Söderholmin kuvat yöperhosten genitaaleista ovat hätkähdyttävä osoitus kuvaustekniikan mahdollisuuksista.

Kahdessa kuvassa näkyvät jättiharmomittarin (Hypomecis roboraria) sukuelimet ja kolmannessa aiemmin tuntemattoman Problesis-suvun edustajan genitaalien kärkeä.

Tuhannen kuvan otos

Yhdellä napin painalluksella tällaisia otoksia ei synny.

– Periaatteessa otetaan hirveä määrä kuvia samasta kohteesta niin, että tarkennetaan eri kohtiin, ja sitten ohjelmistojen avulla yhdistetään ne yhdeksi kuvaksi. Tarkoitus on saada mahdollisimman paljon dataa yhdestä kuvauskohteesta, Söderholm valottaa tekniikkaa.

Problesis-kuvassa yhdistyy tuhat kuvaa, jotka on otettu kerrospanoraamana mikroskooppikameralla. Jättiharmomittareissa puolestaan 100 ja 140 kuvaa on otettu kerroksittain järjestelmäkameralla.

Jättiharmomittari (Hypomecis roboraria).

Söderholm on keväällä valmistunut media-assistentiksi Stadin ammattiopistosta. Opintoihin kuului valokuvaajan ammattikoulutus.

Hänelle elävien hyönteisten kuvaaminen on jo varhaisempaa perua, plakkarissa tuhatkunta eri lajia, mutta siirtyminen studioon ja kuolleisiin näytteisiin vei harrastuksen uudelle tasolle.

Harvinaislaatuista tekniikkaa

Kerroskuvaus edustaa 2000-luvun tekniikkaa. Kilpakuvia Söderholm otti mikroskooppikameralla ollessaan harjoittelussa Suomen luonnontieteellisessä museossa.

– Heillä on hieno laite, varmaan monen kymppitonnin arvoinen, jolla pääsin leikkimään ja opettelemaan laitteen käyttöä. Se eroaa aika paljon tavallisesta peruskamerasta ja mikroskooppiobjektiiveista, joita itse käytän. Kun Suomessa ei kukaan oikein opeta mikroskooppikuvausta, pitää itse ottaa selvää, Söderholm sanoo.

Mikroskooppikamera on suunniteltu tieteelliseen käyttöön. Sen ja valojen avulla haluttuja asioita voi saada näkyviin ja hohtamaan.

– Minulla oli vähän ongelmia laitteen kuvanlaadun kanssa, kun sillä yleensä kuvataan tieteelliseen tarkoitukseen. Normaalin valokuvan ottamiseen se ei oikein sovellu, Söderholm toteaa.

Problesis.

Pienten piirien hommaa

Superlähikuva vaatii malttia ja kärsivällisyyttä.

– Yhden kuvan tekeminen vie päivästä kahteen, jos tekee tosi intensiivisesti, mutta voi siinä mennä viikkotolkullakin aikaa, kuvauskohteesta riippuen. Esimerkiksi koppakuoriaiset ovat hankalia, kun niiden kuori heijastaa niin paljon valoa. Voi joutua kuvaamaan vaikka kuinka moneen otteeseen ennen kuin tulee järkevää tulosta.

Onko tällaisille kuville markkinoita?

– Se on aika marginaalibisnes, mutta katsotaan, kun saan tämän kilpailun myötä vähän näkyvyyttä. Toivon mukaan tällaisille kuville on käyttöä, vaikka maailmallakin näissä jutuissa on vielä aika pienet piirit, Söderholm sanoo.

Jättiharmomittari (Hypomecis roboraria).

Kilpailuun lähetettiin 110 kuvaa tieteen eri aloilta. Raatiin kuuluivat dosentti Emilia Palonen Tieteellisten seurain valtuuskunnasta, päätoimittaja Juhani Mänttäri Suomen tiedetoimittajain liitosta ja valokuvataiteilija Raakel Kuukka.

Kilpailukuvista koostuva näyttely on avoinna Tieteiden talolla Helsingissä (Kirkkokatu 6), 24.9.2019–16.1.2020.

Julkaistu: 24.9.2019