Apu

Rikostarkastaja Sampsa Marttila: "Tämä rikosala on taloudellisesti yhtä kannattava kuin huumausainerikokset" – Jätteiden laiton maahantuonti ja vienti kasvussa

Rikostarkastaja Sampsa Marttila: "Tämä rikosala on taloudellisesti yhtä kannattava kuin huumausainerikokset" – Jätteiden laiton maahantuonti ja vienti kasvussa
Rikostarkastaja Sampsa Marttila tutki Helsingin poliisilaitoksella ympäristörikoksia vuosikymmenen. Työssä hän oppi turvautumaan toisiin asiantuntijoihin ja tutkimaan rikospaikan huolellisesti.

Keskellä asutusta, kauniina aurinkoisena toukokuun päivänä purossa kellui kuolleita kaloja vatsat pystyssä. Taimenten ja särkikalojen luokse olivat löytäneet myös lokkiparvet, jotka uiskentelivat sushilounaan äärellä.

Miten paikallinen, keskisuuri kemiantehdas oli onnistunut epäonnistumaan sade- ja sulamisvesiensä tyhjennystyössä näin täydellisesti? Miten kukaan ei ollut huomannut, että liuotinainepäästöjen hälytysjärjestelmä oli epäkunnossa?

Tässä olisi vielä jollakulla paljon selitettävää, kenties tehtaan turvallisuus- tai kunnossapitopäälliköllä. Ympäristölle aiheutunut vahinko oli suuri, mutta oliko jokeen päässyt liuotin vahingoittanut myös pohjaeläimiä?

Mätäjoen kemikaalivuoto

Vantaan ja Helsingin kaupunginrajojen läpi kulkevalla Mätäjoella sattunut kemikaalivuoto toukokuussa 2013 oli yksi Helsingin poliisilaitoksella työskentelevän rikostarkastaja Sampsa Marttilan kymmenvuotisen ympäristörikostutkintauran mieleenpainuvimmista tapauksista.

Noin 500–1000 litraa maalinvalmistuksessa käytettävää liuotinbensiiniä valui jokeen ja tappoi kaikki kalat joessa Iso-Huopalahdelle saakka.

– Olihan se raflaava näky, kun kuolleet kalat kelluivat vedessä. Meidän tehtäväksemme jäi selvittää, oliko teko tahallinen ja millaista haittaa siitä ympäristölle aiheutui, Helsingin poliisilaitoksen rikostutkintayksikön talous- ja petosrikosten osastolla työskentelevä Marttila muistelee.

Rikostarkastaja Sampsa Marttila tutki ympäristörikoksia Helsingin poliisilaitoksella 10 vuotta.

Vuotolähteeksi paljastui paikallisen kemiantehtaan kiinteistö, ja Marttila huomauttaa, että yritys teki poliisin kanssa äärimmäisen hyvää yhteistyötä. Kaloja otetiin purosta talteen, jotta rikostekninen laboratorio pääsi selvittämään niiden kuolinsyytä.

– Virtaama joessa oli niin suuri, että liuotinaine jokeen valahdettuaan painui pian mereen. Pelastuslaitos yritti estää liuottimen leviämisen mereen käyttämällään ”makkaralla” eli imeytyspuomilla, ja sadevesiviemäreitäkin puhdistettiin.

Voimakkaasta virtauksesta oli etuakin, sillä liuotin haihtui pian, ja vesi puhdistui.

– Kyse oli pikemminkin toiminnan eriasteisesta huolimattomuudesta kuin tahallisesta teosta.

Vuonna 2018 hovioikeus hylkäsi kaikki syytteet yritystä kohtaan, Marttila kertoo.

"Jätteiden pudottaminen maa-alueille tai sadevesiviemäriin on niin yleistä, että olemme pohtineet, tietävätkö ihmiset, ettei vesi sadevesiviemäreistä mene vedenpuhdistamon kautta vaan virtaa sellaisenaan suoraan luonnonvesistöön."

Joka vuosi 500 ympäristörikosta Suomessa

Koko Suomessa saadaan vuosittain tietää noin 500 ympäristörikoksesta. Helsingissä niistä tehdään kymmenesosa. Erilaisia ympäristörikkomuksia tulee lisäksi koko maassa ilmi vuosittain noin 200.

Ympäristörikosten määrällinen jakautuminen selittyy muun muassa sillä, että pääkaupungissa ei juuri ole syrjäisiä maastoja, joihin esimerkiksi voisi laittomasti viedä jätettä, ja kiinnijäämisen riski on vilkkaalla kaupunkialueella suurempi kuin harvaan asutuilla alueilla.

– Jätteiden pudottaminen maa-alueille tai sadevesiviemäriin on niin yleistä, että olemme pohtineet, tietävätkö ihmiset, ettei vesi sadevesiviemäreistä mene vedenpuhdistamon kautta vaan virtaa sellaisenaan suoraan luonnonvesistöön. Viemärit eivät ole roskakoreja, joihin voi laittaa mitä tahansa.

Vuonna 2016 Marttilan yksikön tutkittavaksi tuli ympäristörikosepäily, jossa Maunulanpuroon oli päästetty satoja litroja jäteöljyä Metsälän pienteollisuusalueelta. Teknisessä rikospaikkatutkinnassa sadevesiviemäristä löytyi tyhjä viiden litran öljykanisteri.

– Tällaisissa tapauksissa tulee mieleen, onko kyse enemmän viitseliäisyydestä kuin taloudellisesta hyödystä: käytetyn, hyvälaatuisen jäteöljyn nouto on yritykselle ilmaista, mikäli öljyä on riittävän suuri määrä, Marttila pudistelee päätään.

Tekoa tutkittiin törkeänä ympäristön turmelemisena, ja sitä epäiltiin tahalliseksi. Asia on siirtynyt syyteharkintaan.

Vuonna 2018 samassa sadevesiviemärissä havaittiin jälleen öljyä, ja sitä poistettiin noin 500 litraa, mutta päästölähteestä ei saatu tarpeeksi näyttöä teknisessä rikostutkinnassa. Tapauksen tutkinta on toistaiseksi keskeytetty.

Rajavartiolaitos ja tulli mukana

Eri viranomaiset tekevät usein paljon yhteistyötä juuri ympäristörikosten tutkinnassa: pelastuslaitos hoitaa torjuntatyöt, kunnan ympäristöviranomainen tulee arvioimaan ympäristöhaittoja ja poliisi selvittelee rikoksen mahdollisuutta.

– Rajavartiolaitoksen kanssa teemme toisinaan yhteistyötä, kun ympäristövahinko tapahtuu merialueella, ja tullin kanssa selvitellään esimerkiksi kansainvälisiin jätesiirtoihin liittyviä asioita, Marttila kertoo.

Helsingin seudun ympäristöpalvelut -kuntayhtymän kanssa puolestaan saatetaan tutkia sadevesiviemäreiden karttaa, kun poliisi yrittää selvittää, mistä viemäristä jokin vuoto on lähtöisin.

Ympäristörikoksia selvittämässä voi parhaillaan olla lähes kymmenkunta erilaista viranomaista, ja tahot myös kouluttavat omaa henkilökuntaansa sekä toisiaan.

– Työssä oppi, että yksin ei tarvitse kaikkea ratkaista ja että hyvien henkilösuhteiden luominen keskeisiin henkilöihin oli tärkeää. Se helpotti ja nopeutti omaa työtä. Tätä sidosryhmäyhteistyötä voin toki hyödyntää myös nykyisessä työssäni talousrikosten parissa.

Teknisen rikostutkinnan rooli tärkeä

Koska ympäristörikoksen tekijää voi olla hyvin vaikea selvittää, teknisellä rikostutkinnalla on suuri merkitys tämän rikoslajin tutkimisessa. Se tarkoittaa rikospaikan tutkintaa ja dokumentointia esimerkiksi valokuvaamalla ja näytteitä ottamalla. Tutkinta voi kohdistua esimerkiksi tapahtumapaikkaan, rikoksentekovälineisiin tai tekijäksi epäiltyyn.

Ympäristörikoksissa ei usein ole uhria tai asianomaista ilmoittamassa rikoksesta, joten sen havaitseminenkin voi kestää.

– Asia saattaa tulla ilmi, kun aine ryhtyy leviämään ympäristössä tai jokin metallitynnyri ruostuu puhki. Tässä rikoslajissa on todella paljon piilorikollisuutta. Ei näitä rikoksia ole mahdoton selvittää, mutta haastavia ja työläitä ne voivat olla.

Vuotolähteen selvittämisessä rikostutkijat käyttävät hyväkseen perinteisiäkin keinoja, kuten silminnäkijöiden puhuttamista, valvontakameroiden tarkastamista ja tiedottamista.

Poliisin pitää aina myös selvittää, onko kyseessä onnettomuus vai tahallinen teko.

Rikospaikka saattaa olla yritys, johon liittyy paljon teknistä laitteistoa. Ympäristörikoksia tutkivilla poliiseilla ei kuitenkaan tarvitse olla tohtorintutkintoa mikrobiologiasta tai teollisuuskemiasta, sillä alan asiantuntijat ovat heidän apunaan.

– Ympäristön haitta-arviosta saamme asiantuntijalausunnon esimerkiksi kunnan ympäristöviranomaiselta, ja rikostekninen laboratorio antaa lausuman rikospaikalta otetuista näytteistä.

"Jos selvitettävänä on jätteen hävittäminen, apua voi olla siitäkin, että verrataan yrityksen kirjanpidosta, paljonko ainetta on ostettu ja paljonko hävitetty."

– Asiantuntija-arvioihin tulee aina myös selkokielinen versio, jotta kuka tahansa voi lukiessaan ymmärtää prosessin.

Rikospaikalle mennään aina, kun se vain on mahdollista; vain siten päästöjen ja ympäristöhaittojen todellisuus näyttäytyy oikeanlaisena.

– Meillä on suojavälineet toimistolla aina valmiina, ja pelastuslaitoshan menee akuutteihin päästötilanteisiin ensimmäisenä suorittamaan torjuntatöitä. Tiedostamme riskit. Rikostutkijat on koulutettu tilanteisiin, joissa vastassa on esimerkiksi vaarallinen kemikaali tai tuntematon aine.

– Talousrikoksissa kiinnostavinta on työn monipuolisuus. Rikosnimikkeitä voi olla kirjanpitorikoksesta järjestäytyneen rikollisjengin arvonlisäverorikokseen, ympäristörikoksia tutkinut rikostarkastaja Sampsa Marttila kertoo.

Rikoshyöty jopa miljoonia

Rikospaikan teknisestä tutkinnasta saaduilla näytöillä on suuri merkitys siksikin, että varsinainen rikos on voinut kestää vain kymmenen sekuntia, kun joku on yöllä kaatanut jotain ainetta sadevesiviemäriin.

Tällaisesta lähtötilanteesta voi olla todella vaikeaa selvittää, kuka päästön on aiheuttanut, mistä syystä ja mitä aine on  –  ja ilman päästölähteen selvittämistä koko ympäristörikoksen tutkiminen tyssähtää heti lähtöviivalle.

– Jos selvitettävänä on jätteen hävittäminen, apua voi olla siitäkin, että verrataan yrityksen kirjanpidosta, paljonko ainetta on ostettu ja paljonko hävitetty.

Ympäristörikoksissa täytyy pohtia myös rikoshyötyä: toisinaan pienellä, pelkkää sakkorangaistusta vastaavalla rikkeellä yritys voi saavuttaa miljoonien eurojen taloudellisen hyödyn.

"Osa jätteestä on sellaista, että se menee maailmalla kaupaksi, kuten katalysaattorit. Tämä jätesiirtojen rikosala on taloudellisesti yhtä kannattava kuin huumausainerikokset."

Onneksi pakkomenettelyllä voidaan turvata jo poliisin esitutkinnassa epäillyn yrityksen varat, ja tuomioistun voi tuomita syytetyn menettämään taloudellisen rikoshyödyn valtiolle.

Laki antaa poliisille valtuudet käyttää henkilön vapauteen liittyvien pakkokeinojen lisäksi myös muita keinoja, joilla selvitetään rikosta, turvataan rikosprosessia tai estetään rikollisen toiminnan jatkaminen. Yksi keinoista on takavarikko.

– Talousrikoksissa olemme paljon toimistolla, luemme asiakirjoja ja teemme kuulusteluja. Ei tule lähdettyä enää keikalle pensseli kädessä. Rikostutkinnan haasteet olivat ympäristörikostyön parhaita puolia. Työ oli yllätyksellistä, koskaan ei tiennyt, onko edessä oleva keissi pieni vai iso, Marttila pohtii.

Elektroniikkajätteen kierrätysasema Moskovassa, Venäjällä.

Laittomat kansainväliset jätesiirrot kasvussa

Suuressa maailmassa ympäristörikosten kasvavana suuntauksena ovat laittomat kansainväliset jätesiirrot, eli esimerkiksi jätteiden maahantuonti tai -vienti ilman jätesiirtolupia. Rikollista on myös se, että rahtikirjassa mainittu aine on muuta kuin kuljetuksessa löytynyt.

– Osa jätteestä on sellaista, että se menee maailmalla kaupaksi, kuten katalysaattorit. Tämä jätesiirtojen rikosala on taloudellisesti yhtä kannattava kuin huumausainerikokset. Suomessa niitä ei ole toistaiseksi tullut määrällisesti paljon viranomaisten tietoon.

Marttila ei osaa sanoa, mistä ympäristörikosten pieni määrä johtuu. Ruotsissa niitä tulee ilmi vuosittain kymmenkertainen määrä Suomeen verrattuna.

– Voiko olla, että meillä on näitä rikoksia niin paljon vähemmän vai eikö niitä vain tule poliisin tietoon?

Kerrankin Suomi johtaa Ruotsia muussakin kuin jääkiekossa ja koronaviruksen torjumisessa.

Sampsa Marttila

  • Vuodesta 2009 tutkinnanjohtajana, rikostarkastajana Helsingin poliisilaitoksen rikostutkintayksikön Talous- ja petosrikokset -toiminnoissa.
  • Työuraan on kuulunut myös muutamia vuosia järjestyspoliisin kenttä- ja tutkimustehtäviä Helsingin poliisilaitoksella.
  • Valmistui poliisiammattikorkeakoulusta vuonna 2001.
  • Harrastaa veneilyä ja kalastusta.
Julkaistu: 22.6.2020
Kommentoi »