– Pysäköintitiedot tosiaan osoittavat, että autolla on liikuttu paljon. Meillä ei ole tietoa syistä ja varmasti takana on paljon erilaisia yksilöllisiä valintoja. Ainakin tämä kertoo siitä, että keskustaan on autolla päästy hyvin. Ja taustalla vaikuttanee myös joukkoliikenteen lipun hintojen kallistuminen.

– Vaikka joukkoliikenne onkin ympäristön kannalta hyvä valinta, on tilatehokkuus tärkein syy joukkoliikenteen edistämiseen kaupungissa. Joukkoliikenne, kävely ja pyöräily vievät matkustajaa kohden murto-osan siitä tilasta, mitä henkilöauto vie, oli liikenneväline sitten liikkeessä tai pysäköitynä. Tila on kaupungissa kaikista rajallisin resurssi. Kävelyyn, pyöräilyyn ja joukkoliikenteeseen tukeutuva kaupunki on tiivis ja viihtyisä.

– Maksuttomuus ei ole yhteiskunnan kannalta optimaalinen ratkaisu. Mutta joukkoliikenteen lippujen merkittävä halventaminen kyllä olisi. Selvitysten mukaan optimi olisi, jos lipun hinta olisi noin puolet nykyisestä. Tällainen hinnoittelu edellyttäisi, että yhteiskunnalla olisi rajattomasti rahaa ja tiedämme hyvin, ettei suomalainen yhteiskunta ole siinä tilassa. Ruusunpunaisessa maailmassa, missä kaikki olisi mahdollista, lippujen hinnat pitäisi laskea puoleen.

– Tiiviissä kaupungissa joukkoliikenteen ja etenkin raideliikenteen tärkeimmät kilpailukykytekijät ovat a) nopeus ja b) luotettavuus. Palvelutasoa parantaen voimme tehdä joukkoliikenteestä monille autoa houkuttelevamman valinnan.

– Mitä harvemmin asutulla alueella ollaan, sitä tärkeämmäksi ja yhteiskunnallisesti perustellummaksi henkilöauton asema muodostuu. On silti selvää, että suurissa kaupungeissa on tärkeää noudattaa liikennepolitiikkaa, missä kävely on ykkösprioriteetti, muu lihasvoimalla liikkuminen toinen prioriteetti ja joukkoliikenne kolmas. Yksityisautoilu tulee tiiviissä kaupunkirakenteessa vasta neljäntenä. Tätä liikennepolitiikkaa Helsingin kaupunki noudattaa jatkossakin.