Apu

Yksi ainoa lause voi ratkaista kaikki ongelmat - Kopioi kirjailijan vinkit


Kirjailija Anna-Leena Härkönen paljastaa lauseet, joilla on isketty mutta ei saatu barbieta.
Kuvat A-lehdet kuva-arkisto

Joskus yksi ainoa lause voi ratkaista kaikki ongelmat. Lause, joka kääntää kohtalon suunnan.

Usein kliseetkin toimivat. Vähissä varoissa oleva miespuolinen ystäväni meni kerran roomalaishotellin kattoterassille ihailemaan näkymiä. Paikalla oli porukka hollantilaisia mummoja omien juomien kanssa. Ystävälleni tuli jano. Hän kääntyi juhlijoitten puoleen ja lausui dramaattisesti:

– Ihmisen elämä on niin lyhyt, mutta Rooma ikuinen!

Aamulla ystäväni ilmestyi voipuneena kahvipöytään.

– Ne mummot tarjos mulle kuohuviiniä aamuyöhön asti!

Kerran törmäsin mieheni kanssa ravintolassa kolmeen nuoreen kirjailijaan. Teimme jo lähtöä, mutta he maanittelivat jäämään vielä hetkeksi. Selitin, että huomenna on edessä pitkä junamatka, ei voi jäädä riekkumaan. Joukon nuorin, esikoiskirjailija, katsoi minua suurin silmin.

– Anna elämälle mahdollisuus, hän sanoi.

– Okei. Tuo oli niin hyvä, että antaa palaa.

Parin tunnin kuluttua lauloin mieheni olohuoneessa alasti Eppu Normaalia lampunjalkaa mikkinä käyttäen.

– Tää on mun elämäni toiseksi paras hetki, esikoiskirjailija huokaisi nojatuolista. Teki mieli kysyä, mikä se paras sitten oli.

Neljäkymmentäluvulla syntynyt mies kertoi, miten hän onnistui lapsena manipuloimaan isäänsä. Televisiosta tuli sinä iltana kotimainen elokuva nimeltä Jossain on railo. Vanhempien mielestä poika oli liian nuori katsomaan elokuvaa. Tämä yritti kaikkensa, tuloksetta.

– Se on ihan viaton! poika parahti.

– Mää vannon!

Isä purskahti nauruun.

– No kato sitten, hyvä lapsi!

Ei se muuten ihan viaton ollut. ­Ansa Ikonen ja Topi Rinne suutelivat.

Sama mies halusi vuosia myöhemmin iskeä itselleen ihanan naisen. Hän halusi sanoa jotakin poikkeuksellista. Ei siis tietenkään mitään sellaista kuin ”käytsä usein täällä?”

– Sä oot ku jonkun satukirjan kuvituksesta, hän keksi sitten. Lohkesi.

Toinen tuttavani hullaantui myös baarissa kauniiseen tyttöön, joka seisoskeli yksin baaritiskillä. Mitä sellaista sanoa, joka toimisi heti?

Tuttavani marssi tytön luokse ja ilmoitti:

– Sä kuulut mun elämään!

Seurustelu alkoi saman tien. Jotkut pitävät määrätietoisista otteista.

Itse uskaltauduin 15-vuotiaana lähestymään vaasalaista poikaa, joka oli mielestäni tosi cool. Vaalea, vähän lainehtiva tukka ja ruskettunut iho. Istuimme laiturilla. Mietin tarkkaan, mitä sanoisin.

– Sä oot kyllä tosi hyvännäkönen jätkä, sanoin.

Hän katsoi minua ilmeettömänä.

– Mitä siit sit?

Aina kannattaa yrittää saada itselleen haluamansa.

Aina ei auta, vaikka antaisi kaikkensa. Kuulin erään pikkutytön sanovan Ruotsin-laivan tax free -myymälässä äidilleen:

– Jos sä et osta mulle tätä barbieta niin sua vihaa täällä kaikki.

Äiti tyytyi tuhahtamaan. Hän oli kai kuullut repliikin ennenkin. Minun teki mieli sanoa tytölle, että älä viitsi, ole kiitollinen siitä, että olet ylipäätään päässyt risteilemään.

Mutta aina kannattaa yrittää. Mitä siitä, vaikka vaikuttaisi epätoivoiselta? Sanoin kerran koekuvausten jälkeen ohjaajalle:

– Jos sä et anna mulle tätä roolia, sä oot todella tyhmä.

Sanoin sen leikilläni. (Vai ­sanoinko?) Sain roolin.

Vielä yksi iskurepliikki, ­joka toimi:

– Miten olisi pieni gerontologinen lemmentuokio?

Älkää vain kuvitelko, ­että tuo on sanottu minulle.

Julkaistu: 16.8.2019