”Kun muutin aikanaan pois kotoa, asuin vuoden verran yksin 19 neliön yksiössä Töölössä. Sen jälkeen olen asunut aina yhteisöllisesti erilaisissa kommuuneissa. Yksin asuessa kaikki asiat tapahtuivat yhdessä ja samassa tilassa: ruoanlaitto, opiskelu, nukkuminen. Pidän yhteisöllisessä asumisessa siitä tunteesta, että omassa kodissa on käytössä erilaisia tiloja eri asioille.

Yhteisöllinen asuminen ei ole pelkästään opiskelijoille taloudellisten syiden pakosta saneltu asumismuoto, vaan se voi olla myös itse valittu tapa järjestää omaa elämää. Minusta on paikallaan ravistella suomalaista mielikuvaa siitä, että aikuisena asutaan joko yksin tai romanttisen kumppanin kanssa.

Asun tällä hetkellä kämppiksinä kahden läheisen ystäväni kanssa. He ovat minulle hirveän tärkeitä ihmisiä, joiden kanssa on ilahduttavaa jakaa omaa elämää ja arkea. Samalla yhdessä asuminen mahdollistaa meille paljon yhteistä ja myös omaa tilaa. Isossa olohuoneessa on tilaa kutsua ihmisiä illalliselle, järjestää lukupiiriä, juhlia tai viettää muuten aikaa.

Koronan aikaan meitä asui täällä neljä. Se oli kyllä oman korona-aikani pelastus, että oli läheistä seuraa laittamassa päivisin lounasta ja katsomassa iltaisin A-studiota. Tilaa oli riittävästi myös siihen, että kaikki olivat yhtä aikaa etätöissä ja omissa Teamseissään.”