Huhtikuussa tulee kuluneeksi 25 vuotta Tšernobylin ydinonnettomuudesta. ”Juhlan” kunniaksi olisi varmasti käyty maltillista ydinvoimakeskustelua ja muistuteltu siitä, kuinka vastaavaa ei enää nykyoloissa pääsisi tapahtumaan.

Japanin maanjäristys ja tsunami muuttivat tilannetta. Fukushiman ydinvoimalan räjähdykset, ytimen osittainen sulaminen ja radioaktiiviset päästöt herättivät todellisuuteen: vuoden 1986 kauheudet voivat tapahtua uudelleen – miltei tapahtuivatkin.

Valtiovarainministeri Jyrki Katainen (kok) kiirehti kuitenkin toppuuttelemaan ydinvoimakriitikoita. Maltti pitää säilyttää luonnonkatastrofeista huolimatta ja haudoilla hyppimistä pitää välttää, kunnes tiedetään, mitä on tapahtunut. Japanin onnettomuutta ei saisi hyödyntää lyhytnäköisesti Suomen poliittisessa keskustelussa.

Kataisen kommentin voi tulkita niin, että tarvitaan toinen Tšernobylin kaltainen tai sitäkin pahempi tuho ja mieluiten Suomen maaperällä, jotta ongelmia voisi ja saisi soveltaa meikäläiseen pohdintaan.

Ei ole hyväksi yrittää suitsia keskustelua, joka kumpuaa ihmisten pahimmista peloista. Fukushiman kriisin pitäisi kaikin tavoin vaikuttaa ajatteluun ydinvoiman tulevaisuudesta ja vauhdittaa uusiutuvien energiamuotojen käyttöönottamista. Keskustelu olisi aloitettava puhtaalta pöydältä nyt, vuonna nolla Fukushiman onnettomuuden jälkeen.

Jälkiviisauden sijaan voi olla viisas etukäteen. Maamme viides ydinreaktori valmistunee parin vuoden päästä, ja vuosi sitten hallitus myönsi luvat kahdelle seuraavalle reaktorille Olkiluotoon ja Simoon tai Pyhäjoelle. Suomessa jo tehtyjä päätöksiä olisi voitava arvioida uudelleen Japanin katastrofin vuoksi.

Suomi ei sijaitse mannerlaattojen törmäyspisteessä tai tuliperäisellä alueella, mutta turvallisuudentunteeseen on tyhmää tuudittautua. Luonnonvoimille ihminen voi kovin vähän, ja katastrofin iskiessä tuntuu ikävältä istua omatekoisen pommin päällä.

Viime päivinä monille on muistunut mieleen Eppu Normaalin laulun sanat: ”Uraani halkeaa ja tuottaa lamppuun valkeaa. Mutta millään muilla mailla kuin Suomella se ei oo riskiä vailla.”