Walesin tiikerin, 75-vuotiaan viihdeartisti Tom Jonesin elämään kuuluu niin ylä- kuin alamäkiä. Rinnalla on kuitenkin aina seissyt rakas ja uskollinen aviovaimo Linda.

– Ilman Lindaa olisin varmaan saanut saman kohtalon kuin Elvis, Avun Lontoossa haastattelema Tom Jones kertoo.

Tom Jones näyttää sangen upealta ikäisiinsä verrattuna. Muutama vuosi sitten mustaksi värjätyt hiukset ovat saaneet nyt harmaantua charmikkaasti kuontaloa koristavien parran ja viiksien ohella. 

Kun Walesin tiikeri avaa suunsa ja alkaa puhua, on kuin vuodet vierisivät yhtäkkiä taaksepäin.

Ääni on lähestulkoon samanlainen kuin 60-luvulla, kun laulaja tulkitsi hittejä toinen toisensa jälkeen: Delilah, Green Green Grass of Home, I’ll Never Fall In Love Again ja läpimurtolevy It’s Not Unusual, joka lennätti walesilaisen kaivostyöläisen pojan listojen kärkeen ympäri maailmaa.

– Olen saanut Suomessa aina hyvän vastaanoton ja siksi käyn laulamassa siellä aina muutaman vuoden välein,  Jones kertoo.

Tom Jones esiintyi kesällä 2015 Jyväskylässä Sataman yö -konsertissa. Hän on esiintynyt Suomessa kymmenen vuoden aikana viisi kertaa.

– En ole vieläkään päässyt kunnon saunaan. Olen kyllä saunonut hotellien saunoissa, mutta olisi kiva kokeilla joskus puulämmitteistä saunaa, Jones haaveilee.

– Minulla on kotona Los Angelesissa kuntosalilla höyrysauna, jota käytän säännöllisesti. Siellä on mukava rentoutua jumppaamisen jälkeen.

50 vuotta kestänyttä uraansa Tom Jones juhli julkaisemalla uuden levyn ja muistelmansa. Laulaja olisi varmasti seurannut isänsä jalanjälkiä hiilikaivoksiin, jollei hän olisi sairastunut turberkuloosiin 12-vuotiaana. 

– Kohtalo puuttui elämääni ja antoi minulle mahdollisuuden kokeilla laulajan uraa, josta olin jo pienenä haaveillut, Jones filosofoi.

– Olin lauleskellut koko pienen ikäni kotona ja kaikenlaisissa sukutapahtumissa. Laulaminen jäi kuitenkin taka-alalle sairastuttuani tuberkuloosiin.

Jones kertoo, että lääkärit olisivat halunnut lähettää hänet pois kotoa Walesin maaseudulle tai jopa Skotlantiin. Hän saisi siellä hengittää raikkaampaa ilmaa kuin kotona Pontypriddissä, jossa perhe asui aivan hiilikaivoksen vieressä.

– Äitini ei siihen suostunut ja sain jäädä kotiin hoidettavaksi, mikä ei ollut aluksi yhtään hullumpaa. Minun ei tarvinnut käydä koulua, sain oman huoneen ja oman telkkarin. Koputin vain lattiaan, ja äiti juoksi heti alakerrasta kysymään, mikä hätänä, Jones muistelee.

– Vähitellen eristäytyminen alkoi rassata.En voinut tavata kavereitani, sillä en saanut mennä ulos. Ikkuna oli koko ajan auki, jotta sain raitista ilmaa keuhkoihini. Kaiken lisäksi minulle määrättiin kotiopettaja, joka pisti minut lukemaan ja kirjoittamaan joka päivä.

Kun Jones voi paremmin ja pääsi vihdoin ulos, hän iski silmänsä nuoreen tyttöön nimeltä Melinda Trenchard.

– Äitini lähetti minut kauppaan asioille ja törmäsin siellä usein Lindaan. Ystävystyimme melko nopeasti ja aloimme seurustella. Lindassa oli jotain hienoa, joka viehätti minua. Meillä oli samanlainen huumorintaju ja me molemmat pidimme musiikista.

– Rakastuimme toisiimme korvia myöten ja elämä hymyili. Olin kuudentoista, Linda vuotta nuorempi. Sitten eräänä kauniina päivänä hän kertoi olevansa raskaana.

Nuoret olivat päättäneet kohdata kaikki raskaudesta aiheutuvat vaikeudet yhdessä, kävi miten kävi.

– Äitini oli pudota pepulleen, mutta isäni suhtautui asiaan ymmärtäväisemmin. Lindan vanhemmat tulivat meille pohtimaan, mitä meille nyt tapahtuisi. Paikalla olivat myös molempien isovanhemmat, sillä kaikki olivat huolissaan tapahtuneesta.

– Linda ja minä istuimme nurkassa onnellisina ja välittämättä muista. Olimme jo päättäneet mennä naimisiin ja saada lapsemme, mutta tarvitsimme siihen vanhempiemme hyväksynnän. Äitini sanoi: ”Katsokaa nyt noita nuoria, kuinka rakastuneita he ovat. Miten me voisimme erottaa heidät toisistaan?”’ 

Tom ja Linda menivät naimisiin maaliskuussa 1957 Lindan täytettyä 16. Pari viettää kahden vuoden kuluttua timanttihäitään.

Pariskunnan poika Mark (s. 1957) toimii nykyään isänsä managerina ja neuvonantajana. Linda on kotona Los Angelesissa.

– Hän on uskomaton nainen, elämäni ankkuri. Hän on minulle kaikki kaikessa, kaikki muu on vain hauskanpitoa. Hän ei voi oikein hyvin ja pysyy muutenkin poissa työkeikoiltani. Linda sairastaa keuhkoputkien laajentumatautia ja on sen takia hieman masentunut. Soitan hänelle joka päivä, kun olen matkoilla.

Pariskunta muutti Los Angelesiin vuonna 1974 Tomin rikastuttua 60-luvun hiteillään. Asuttuaan ensin Dean Martinin vanhassa talossa Tom osti talon Mullholland Estates -alueelta, jossa asuu muitakin kuuluisia julkkiksia.

– Robbie Williams ja Paris Hilton asuvat aika lähellä. Beach Boysin Brian Wilson saattaa moikata ohikulkiessaan, jos hänellä on hyvä päivä. Linda ei ole koskaan välittänyt julkkiksista ja viihdymmekin parhaiten kahdestaan kotonamme. Siskoni Sheila asuu myös lähistöllä ja käymme usein sunnuntaisin lounastamassa suosikkiravintolassamme. 

Tom Jones on säilyttänyt walesilaismurteensa ja sanoo, että vaikka hän on asunut Amerikassa yli 40 vuotta, hän tuntee olevansa yhä britti ja walesilainen.

– Joskus vuosia sitten saatoin hypätä autooni ja ajaa brittien suosimaan pubiin saadakseni jutella Los Angelesissa asuvien maanmiesteni kanssa. Mutta ei heistä ollut seuraa, valittivat vain milloin mistäkin, Jones pahoittelee.

– Käyn aika usein keikoilla Brittein saarilla ja pystyn siten tyydyttämään kotimaan kaipuutani. Kävin äskettäin Cardiffissa ja ostin Lindalle pari pakettia Welsh Cakes -keksejä – hän haluaa niitä aina tuliaisiksi.

Jones sanoo, että  hänen avioliittonsa on vankalla pohjalla huolimatta hänen maineestaan naistenmiehenä.

– Kun pikkupöksyt alkoivat lennellä yleisön joukosta 60-luvulla, taisin pistää hieman liikaa seksiä esiintymisiini ja imagooni. Linda on kyllä aina tiennyt, että se on ollut vain osa showbisnestä.

Kerran Tom sai korvilleen, kun hän saattoi amerikkalaisen valokuvamallin Katherine Berkeryn raskaaksi. Tom kielsi ensin isyytensä, mutta myönsi DNA-testien jälkeen olevansa lapsen isä.

– Tässä ammatissa on kaikenlaisia houkutuksia laidasta laitaan. Huumeita, naisia, ties mitä. Olen luonteeltani kaivostyöläisen poika, jolle riittää pari olutta pubissa töitten jälkeen. Huumeet eivät ole koskaan houkutelleet minua, Jones painottaa.

– Elvis kysyi minulta kerran, mitä otan pysyäkseni järjissäni. Minä en tarvitse huumeita, olen täysin riippuvainen Lindasta. Kun Lindasta aika jättää, silloin minunkin lauluni loppuvat.

Elvis Presley ja Tom Jones ystävystyivät 60-luvun lopulla, kun Elvis tuli tapaamaan Jonesia tämän esiintyessä Las Vegasissa. Elvis oli kuullut ”Walesin Elviksestä” ja halusi uteliaisuuttaan tavata miehen.

– Tapasin häntä vuonna 1969 aika usein, kun esiinnyimme Las Vegasissa samaan aikaan. Elviksellä oli jo tuolloin ympärillään Memphisin mafiansa, kätyrit, jotka täyttivät hänen kaikki toiveensa. Elvis oli suuri idolini ja minä kuin sinisilmäinen pikkupoika hänen rinnallaan.

Tom kertoo muistelmakirjassaan Over the Top and Back oudon tapahtuman Elviksen kanssa. Elvis oli odottamassa Tomin pukuhuoneessa, kun tämä tuli sinne hikisenä konserttinsa jälkeen. Elvis halusi esittää Tomille jonkun uuden laulunsa mutta Tom sanoi haluavansa hypätä ensin suihkuun.

Näin kävikin, mutta Elvis seurasi häntä kylpyhuoneeseen ja alkoi laulaa lauluaan Tomin pestessä itseään suihkussa.

– En ollut uskoa korviani, Jones muistelee.

– Kurkkasin suihkusta ja sanoin Elvikselle että odota hetki ja jatkoin pesemistä. Kun tulin nakuna suihkusta, Elvis seisoi pesualtaan edessä housut nilkoissa. Hän oli tehnyt ison asiansa ja pesi siinä muina miehinä käsiään.

– Eikä siinä kaikki. Kun menin vessaan, huomasin Elviksen jättäneen pistoolinsa vessan lattialle. Hän oli alkanut kantaa asetta – kaiken varalta, niin kuin hän itse sanoi.

Jonesin yhteydenpito loppui myöhemmin 70-luvulla, kun hän ei enää saanut kontaktia Elvikseen eikä soittoihin koskaan vastattu. Vaikka Jones aavisti, mitä Elvikselle oli tapahtumassa, hänen kuolemansa vuonna 1977 oli suuri sokki.

Tom Jonesin uudella albumilla Long Lost Suitcase on amerikkalaisen Gillian Welchin viitisentoista vuotta sitten säveltämä kappale Elvis Presley Blues, jonka sanoissa muistellaan Elvistä. 

– Kun kuulin tuon biisin, ajattelin, että minun on pakko levyttää se. Mieleeni tulevat nuo ajat Las Vegasista, jolloin meistä tuli hetkeksi aika läheiset. Olin kai Elvikselle veli, jota hänellä ei koskaan ollut.

Tom Jones itse voi hyvin ja haluaa jatkaa esiintymisiä niin kauan kuin pysyy jaloillaan. Marraskuussa 2015 hänellä oli iso konsertti Van Morrisonin kanssa Lontoon 02-areenalla.

Albumillaan Long Lost Suitcase Tom on tarttunut moniin vanhoihin kappaleisiin, joista muun muassa Led Zeppelin (Bring it on Home) ja Rolling Stones (Factory Girl) ovat tehneet omat versionsa.

Yhteistä Tom Jonesin versioille on hänen elämänläheinen, syvä rintaäänensä. 

Walesin tiikeri ei ehkä enää karju, mutta murisee vielä ihan mukavasti. ●

Teksti Ilpo Musto, kuvitus Antti Nikunen