Apu

Voikukan hahtuvien salaisuus selvisi: näin kasvi päättää, milloin kannattaa lähettää siemenet matkaan

Voikukan hahtuvien salaisuus selvisi: näin kasvi päättää, milloin kannattaa lähettää siemenet matkaan
Voikukan leviämiselle paras sää on kuiva ja tuulinen. Voikukan siemen aistii kosteutta ja ”päättää” sen perusteella, lähteekö leijumaan.
Julkaistu: 9.6.2022

Yksi voikukan menestyksellisen leviämisen salaisuuksista on sen kyky säädellä siementensä lentoon lähtemistä sään mukaan.

Nyt on selvitetty, miten voikukka siinä onnistuu.

Voikukan jokaisen siemenen päässä on ohuen varren kannattelemana noin sata haituvaa, jotka muodostavat laskuvarjomaisen rakenteen. Kun siemen irtoaa kukkamaisesta mykeröstä, haituvat nappaavat kiinni tuulesta ja alkavat kuljettaa siementä.

Kostealla ilmalla, tuulen ollessa yleensä heikkoa, laskuvarjo sulkeutuu. Kun ilma on kuivempi ja tuuli voimakkaampaa, ­voikukka laajentaa laskuvarjoaan ja ­siemenet pääsevät vapaasti lentämään.

Tähän mennessä ei ole tiedetty, kuinka voikukka aistii ilmanalaa ja toimii sen mukaan. Nyt kansainvälinen tutkijatiimi on selvittänyt biomekaanisen ”päätöksen”, joka säätelee voikukan siementen leviämistä. Tutkimuksen on julkaissut Nature Communications.

Voikukan laskuvarjon keskiosa aistii ympäristön kosteutta imemällä ilmasta vesimolekyylejä. Siemen vastaa näihin kosteussignaaleihin ”päättämällä” joko avata laskuvarjonsa ja lentää pois tai sulkemalla laskuvarjo ja pysyä paikallaan.

Kosteutta aistivan osan muodonmuutos saa aikaan laskuvarjon avautumisen ja sulkeutumisen.

– Havaintomme paljastavat, kuinka voikukka varmistaa lajinsa selviytymisen tekemällä kasvin elämän ehkäpä kaikkein tärkeimmän päätöksen: jäädäkö paikalleen vai etsiä parempi elinympäristö, sanoo tohtori Naomi Nakayama Imperial College Londonin tiedotteessa.

Kokeissa voikukat asetettiin ­kammioon, jossa kosteuden vaikutuksia kasvin laskuvarjojen keskiosaan ja sen muodonmuutoksiin tutkittiin muun muassa elektronimikroskoopilla.

Tieto voikukan leviämisen syistä saattaa auttaa ymmärtämään sitä, kuinka kasvit reagoivat ilmastonmuutokseen.

Kasvien rakenteet voivat myös tuoda innoitusta pehmeään robotiikkaan, joka jäljittelee eläviä organismeja liikkuvuudellaan ja muodonmuutoksillaan.

– Työmme on esimerkki siitä, mitä luonnollinen maailma voi opettaa meille vuorovaikutuksesta ympäristön kanssa.

Voikukan lakastumisvaiheen pähkylän ympärillä oleva ­haivenpallo koostuu verhiöistä.
Kommentoi »