Epätoivoa, sortoa, konflikti, johon ei näy tulevaisuudessakaan mitään ratkaisua. Se on todellisuus, johon Israelissa törmää. Palestiinan arabialaisten nykytilanteesta, näköalattomuudesta ja juutalaisten ajatuksista iso reportaasi Avun printtilehdessä muutaman viikon kuluttua, mutta pienenä toivon välähdyksenä kertomus rauhantyöstä.

Rebecca Ross on valmentanut viisi vuotta juutalaisista ja Palestiinan arabialaisista tytöistä koottua joukkuetta. Valmentajan oma tausta ja entinen arvomaailma hätkähdyttävät.

- Olen amerikanjuutalainen ja synnyin Yhdysvalloissa. Perheeni muutti Israeliin, kun olin teini-ikäinen.Vihasin arabeja, enkä halunnut olla heidän kanssaan missään tekemisissä. Siihen ajatusmaailmaan minut oli kasvatettu, ja ympäristö Israelissa ruokki ennakkoluulojani.

Koripalloa koko ikänsä pelannut Rebecca kävi kaksivuotisen armeijan, kuten kaikki Israelin nuoret naiset. Vähitellen hänen ajatusmaailmansa alkoi muuttua, eikä siihen voinut enää vaikuttaa vanhempien eikä armeijassa työskentelevien veljien mielipiteet. Muutokseen vaikutti koripallo, jossa kaikki voivat olla toistensa kanssa tekemissä.

Perhe ei vieläkään täysin sulata Rebecan valmennusfilosofiaa.

-Aloin valmentaa tyttöjen sekajoukkuetta, johon sain juutalaisia ja arabeja. Näin, miten askel askeelta voimme vaikuttaa nuorten ajatusmaailmaan. Se antaa toivoa tulevaisuudesta, joka näyttää monelta osin toivottomalta. Tytöt ovat ystävystyneet, ja heidän perheensä ovat tekemisissä keskenään. 

Joukkue on saanut tukea USAID-avustusohjelmasta, jonka määrärahoja kuten monia muitakin avustuskohteita maailmalla presidentti Donald Trump pyrkii vähentämään.

Rebecca Ross ei säästele sanojaan, kun häneltä kysyy mielipidettä Mr.Trumpista. - Fuck him, kuuluu suora vastaus.

Avun printin reportaasissa kerrotaan, mitä joukkueen tytöt kertoivat yhteistyöstään. Eivät muuten ole mitään tuppisuita nämä nuoret.

- Perheeni ei ole ongelma, yhteisön paine ja paheksunta paljon pahempi, sanoo 17-vuotias Malek.

teksti Liisa Talvitie, kuva Timo Pyykkö