Apu

Voihan Venäjä!

Voihan Venäjä!

Nyt meiltä kysytään ilman vaihtoehtoja, kuulummeko itään vai länteen. Entä se sillanrakentajan rooli?
Teksti Marja Aarnipuro
Mainos

Kenraali kävi pitämässä puheen. Tasavallan presidentti Sauli Niinistö vastasi jämäkästi Venäjän armeijan ykkösupseerin Nikolai Makarovin jyrähdykseen, jossa tämä varoitteli Suomea haikailemasta Nato-jäsenyyttä. Presidentti kehotti kenraalia tutustumaan Suomen puolustuspoliittiseen selontekoon, jonka mukaan "Suomi on sotilasliittoon kuulumaton maa ja harjoittaa yhteistyötä Naton kanssa sekä ylläpitää mahdollisuutta hakea Naton jäsenyyttä."

Selonteossa Suomi lupaa kehittää suhteitaan Venäjään ja tiivistää vuorovaikutusta naapurimaan kanssa. Sen mukaan Venäjän ja Naton suhteiden kehittyminen edistäisi alueen vakautta. Hallitusohjelmassakin luvataan vahvistaa kahdenvälisiä suhteita Venäjän kanssa ja toimia EU:n Venäjän-politiikan kehittämisessä.

Olen Kekkosen ajan lapsi. Ikäluokkamme kasvoi YYA:n ja Etykin hengessä. Hyviä suhteita itänaapuriin pidettiin elintärkeinä, ja kukkahuivit hulmusivat. Suomi–Neuvostoliitto-Seuraan kuului 70-luvulla yli 100 000 jäsentä. Puolueettomuuspolitiikkamme oli ylpeilyn aihe: kuuluimmehan samaan kastiin Ruotsin ja Sveitsin kanssa. Toki olimme myös suomettuneita ja nöyristeleviä. Keisarillisen ajan alamaisuus istui tiukassa.

Nyt meiltä kysytään ilman vaihtoehtoja, kuulummeko itään vai länteen. Entä se sillanrakentajan rooli?

Suomella on 1 313 kilometriä yhteistä rajaa Venäjän kanssa. Hyvä naapuruus tarjoaa meille suuria taloudellisia mahdollisuuksia. Veikkaanpa, että joka nyt opiskelee venäjän kieltä, turvaa työuransa loppuiäkseen. Sen ymmärsi aikanaan myös J. K. Paasikivi.

Julkaistu: 12.6.2012