Kun Irina Bekker meni vuonna 2006 luovuttamaan verta, hän uskoi saavansa palkakseen hyvän mielen. Toisin kävi, sillä käynnin jälkeen Veripalvelusta ilmoitettiin, että hänen epäiltiin olevan C-hepatiittiviruksen kantaja. Irina ei halunnut uskoa kuulemaansa todeksi, sillä hänen entinen työtoverinsa oli kuollut hepatiittiin.
– Pelästyin kamalasti. Miksi minulle kävi näin? En ollut koskaan käyttänyt huumeita ja olin muutenkin elänyt kunnollista elämää, Irina kertoo.
Suonensisäiset huumeet ja suojaamaton seksi eivät kuitenkaan ole ainoat C-hepatiittitartunnan lähteet, vaan tartunnan voi saada myös steriloimattomista tatuointi- ja lävistysvälineistä sekä ulkomailla tehdyn verensiirron kautta. Suomessakaan verestä ei tutkittu
C-hepatiittia ennen vuotta 1990. Siksi riskiryhmässä ovat nekin, jotka ovat saaneet kotimaassa verensiirron ennen tätä vuotta.
Maahanmuuttajien tartunnan taustalla voivat olla myös epäpuhtailla neuloilla annetut pistoslääkkeet. Näin on luultavasti myös Venäjällä syntyneen Irinan tapauksessa.
– Sairastelin lapsena paljon ja kiersin Pietarin sairaaloita, joissa neulat desinfioitiin keittämällä. Toinen vaihtoehto on, että sain tartunnan ollessani ohjaajana lasten kesäleirillä. Minua vaivasi matala verenpaine, ja sain verenpainetta nostavan lääkkeen ruiskeena. Pistoskohta tulehtui pahasti, mutta sitä hoidettiin vain kääreellä.
Irinan virus on sitkeää sorttia, mutta hän uskoo, että jonain päivänä se on voitettu.
Hepatiitin toteamishetkellä Irina asui Vaasassa. Sikäläinen lääkäri olisi halunnut ottaa hänen maksastaan koepalan, jotta nähtäisiin sen todellinen kunto, mutta Irina ei suostunut. Taudin hoito – ihon alle pistettävä interferoni ja päivittäin otettava ribaviriinitabletti – alkoi vasta keväällä 2009, kun Irina oli muuttanut Helsinkiin. Tätä ennen maksa-arvot ja viruksen määrä tarkistettiin verikokeella.
– Minun tartuntani on genotyyppiä 1B. Se on sitkeä ja vaikeasti hoidettava taudinmuoto.
Aluksi virusmäärä ei vähentynyt Irinan verestä, mutta hän halusi, että hoitoa jatketaan. Pikkuhiljaa se alkoi purra.
– Puolessavälissä hoitoa minulle tuli neulakammo, vaikkei pistäminen sattunut. Lääkkeet vaikuttavat kuitenkin myös korvien väliin. Muutuin äkkipikaiseksi, ärtyisäksi ja levottomaksi. Puolisoni oli hoidon aikana koetuksella, kun hän joutui sietämään mielialani vaihteluja.
Lääkkeet tekivät Irinan myös viluiseksi. Hänen näkönsä sumeni, ja hiukset lähtivät niin, että hänen piti leikata tukkansa lyhyeksi. Iho hilseili, ja hemoglobiiniarvot laskivat.
– Minulla meni valtavasti voimia siihen, että pidin itseni kasassa. Ei ollut helppoa palvella asiakkaita matkalippujen tarkastajana, joten hoidon viimeiset puolitoista kuukautta olin sairauslomalla. Kaikkiaan hoito kesti poikkeuksellisen kauan, peräti 72 viikkoa.
Hoidon viimein päättyessä virusta ei voitu mitata verestä, mutta kontrollikäynnillä kuuden kuukauden kuluttua se oli palannut. Tämä oli hirvittävä järkytys.
– Nyt minä varmaan kuolen, ajattelin. Olin pitkään alamaissa, mutta sitten totesin, että tartuntahan on vanha. Miksi minä siihen kuolisin, kun en ollut kuollut aiemminkaan? Sitä paitsi kaikkihan kuolevat joskus, ja ihminen voi kuolla vaikka influenssaan.
Nyt harkinnassa ovat uudet, vasta muutama vuosi sitten Suomen markkinoille tulleet viruslääkkeet. Nämä lääkkeet ovat niin kalliita, että niitä käytetään vain todelliseen tarpeeseen. Maksan kunto eli kehittyneen maksavaurion aste ratkaisee, aloitetaanko lääkitys.
Viimeksi tehtyjen tutkimusten mukaan Irinan maksan tulehdusarvot ovat lieviä, joten hoidon aloittamisella ei ole kiirettä. Tosin lähiaikoina tilanne arvioidaan uudestaan.
– Toivoisin kovasti pääseväni hoidon pariin, sillä maksakirroosin vaara pelottaa minua. Lääkäri varoitti minua, että kirroosia voi olla, vaikka tulehdusarvot ovat lieviä. Tuntuu myös turhauttavalta olla kroonisesti väsynyt.
Irina huolehtii hyvinvoinnistaan noudattamalla terveitä elintapoja.
Muuten 50-vuotias Irina voi hyvin ja elää normaalia elämää. Sairaus ei rajoita työntekoa eikä harrastuksia.
– Joskus minuun iskee silti itsesääli. Silloin tuskailen, että voi voi minua poloista. Itsesäälissä rypeminen ei kuitenkaan auta, enkä halua tuhlata voimavarojani negatiivisiin asioihin. Mieluummin keskityn huolehtimaan hyvinvoinnistani noudattamalla terveitä elintapoja.
Irina on kertonut hepatiitistaan niin sukulaisilleen, ystävilleen kuin työtovereilleenkin. Ennakkoluuloja hän ei ole kohdannut. Vain kerran, kun hän oli työporukan kanssa Tallinnassa ja joku pani likööripullon kiertämään, yksi kaveri kysyi, voiko Irina hörpätä juomaa hänen jälkeensä.
– Hän ei tarkoittanut pahaa, vaan varmistui vain siitä, ettei sitä kautta voisi saada tartuntaa.
Kaikki eivät ole päässeet yhtä vähällä. Irina kertoo, että osaa hänen vertaistuen kautta tapaamistaan kohtalotovereista on kohdeltu hyvinkin julmasti.
– Joihinkin on suhtauduttu kuin saastaisiin. Tämä johtuu pitkälti epätietoisuudesta. Kuvitellaan, että kaikki sairastuneet ovat huumeiden käyttäjiä. Näinhän ei ole, ja vaikka olisi, toista ei saisi loukata. On ihan sama, mistä tartunnan on saanut – jokainen ihminen on arvokas.
Ehkäise ja suojaudu
A- ja B-hepatiittiin on olemassa tehokas suojaava rokote, mutta C-hepatiittiin rokotetta ei ole.
A-hepatiitti. Käytä ulkomaisia pakastemarjoja vain kuumennettuna. Vältä matkoilla simpukoiden ja äyriäisten syöntiä ja juo vain pullotettua vettä. Pese kädet ennen ruokailua ja vessassa käynnin jälkeen. Ota suojaksesi rokote, jos matkustat vähänkin enemmän.
B-hepatiitti. Harrasta vain turvaseksiä. Älä ota tatuointeja ja lävistyksiä, jos et ole varma käytettävien välineiden puhtaudesta. Rokotuta itsesi, jos kuulut riskiryhmiin. Sairastumisvaarassa ovat erityisesti suonensisäisiä huumeita käyttävät ja suojaamatonta seksiä harrastavat henkilöt.
C-hepatiitti. Harrasta vain turvaseksiä. Älä ota tatuointeja tai lävistyksiä, jos et ole varma käytettävien välineiden puhtaudesta. Älä käytä toisen hammasharjaa tai parranajokonetta.
Hepatiitti altistaa maksakirroosille ja -syövälle
Yleisin Suomessa esiintyvistä virushepatiiteista on C-hepatiitti. Se tarttuu veren kautta, ja tartunta voi olla vuosikymmeniäkin oireeton.
– Sairaus tulee usein ilmi tavallisen terveystarkastuksen yhteydessä, kun huomataan, että maksa-arvot ovat koholla. Toki maksa-arvoja voivat nostaa myös muut syyt, kuten alkoholinkäyttö, rasvamaksa, muut maksasairaudet tai mahdollisesti lääkkeet. Jos arvot ovat toistuvasti koholla, selvitetään, voisiko kyse olla esimerkiksi virushepatiitista, kertoo dosentti, gastroenterologian erikoislääkäri Urpo Nieminen HYKSistä.
Hepatiitti – suomeksi sanottuna maksatulehdus – altistaa erilaisille maksasairauksille, kuten fibroosille, maksakirroosille ja maksasyövälle.
Tämän takia sen hoitaminen on tärkeää.
– Jokaisen C-hepatiittia sairastavan tapauksessa on arvioitava hoidon perusteet ja mahdollisuudet. Tämä tapahtuu ensin perusterveydenhoidossa. Jos potilas haluaa hoitoa eikä sille ole vasta-aineita, hänet lähetetään erikoissairaanhoitoon. Huumeiden käyttö on lopetettava hyvissä ajoin ennen hoidon aloittamista. Myös alkoholinkäytön on oltava hallittua ja vähäistä. Kirroosipotilaan on ehdottomasti lopetettava se kokonaan, Nieminen muistuttaa.
C-hepatiitin hoito määräytyy taudin vaikeusasteen ja hepatiitin alatyypin mukaan. C-hepatiittiviruksella näitä alatyyppejä on kuusi. Noin puolet suomalaisista potilaista sairastaa genotyyppejä 2 ja 3 ja noin 30 prosenttia genotyyppiä 1. Muita genotyyppejä löytyy lähinnä maahanmuuttajilta tai ulkomailta tartunnan saaneilta.
C-hepatiittia on hoidettu interferonin ja ribaviriinin yhdistelmällä. Tämä on yhä tehokas hoito suurelle osalle potilaita. Tavallisesti hoito kestää nuoremmilla potilailla 12 ja yli 40-vuotiailla 24 viikkoa. Hoitotulokset ovat hyviä: noin 80 prosentilla alatyyppiä 2 tai 3 sairastavista virus katoaa verestä.
Sen sijaan viruksen alatyyppi 1 reagoi huonommin perinteiseen yhdistelmähoitoon, ja vain noin 30 prosenttia hyötyy siitä. Jos tauti on kuitenkin lievä, jatkohoidolla ei ole kiirettä, koska maksavaurio ei ole uhkaava.
– Aiemmin tehdyn selvityksen mukaan 90 prosentilla potilaistamme todettiin ainoastaan lieviä tai enintään keskivaikeita maksamuutoksia.
Lääkityksen jälkeen hoidon tulos selvitetään 3–6 kuukauden kuluttua.
Jos hoito on onnistunut, kummempaa seurantaa ei tarvita. Jos potilaalla on jo maksakirroosi, häntä seurataan maksasyövän uhan takia.
Maksakirroosi kehittyy 5–20 prosentille C-hepatiittia sairastavista. Maksasyöpä puolestaan kehittyy noin viidelle prosentille kirroosia sairastavista potilaista.
– Valtaosa C-hepatiittihoitoja saaneista potilaista paranee täysin. Hepatiitin vasta-aineet tosin jäävät pysyvästi positiivisiksi merkkinä aiemmasta sairaudesta, vaikkei virusta enää olisi veressä. Tilanne on siis samanlainen kuin lapsena sairastetun vesirokon jälkeen.
Veren- tai elinluovuttajaksi C-hepatiitin sairastanut ei kelpaa, mutta muuten hän voi elää tavallista elämää. Tartuntariskiä ei normaalissa kanssakäymisessä ole.
– Alkoholinkäytössä tulee olla hyvin varovainen, mutta tämähän on muutenkin suotavaa. Huumetaustaisen tulee huomioida myös se, että
jos hän jatkaa hoidon jälkeen huumeiden käyttöä, hän voi saada uuden tartunnan.
Monta muotoa
Yleisin hepatiitti maailmanlaajuisesti on B-hepatiitti. Tautia sairastaa noin 350 miljoonaa ihmistä, mutta Suomessa se on harvinainen. Vuosittain todetaan 200–300 uutta tapausta.
C-hepatiittiviruksen kantajia on maassamme lähes 20 000. Vuosittain todetaan noin 1 200 uutta tapausta. Valtaosa tartunnoista todetaan 15–35-vuotiailla.
A-hepatiittia todetaan Suomessa vuosittain alle 100 tapausta. A-hepatiitti leviää ruoan välityksellä, ja yleensä tauti paranee itsestään. Vain pieni osa tarvitsee maksavaurion takia sairaalahoitoa.
Hepatiittia aiheuttavat myös D- ja E-virukset, mutta nämä hepatiittimuodot ovat hyvin harvinaisia. ●
Teksti: Maarit Vuoristo
Lue lisää hepatiitista: Terve.fi
