Image

Viikot osastolla


Jos ei puhuta, ei synny ymmärrystä, Niklas Thesslund kirjoittaa pääkirjoituksessa.

Julkaistu Image-lehden numerossa 12/2018

Niitä asioita, joista ihminen on ollut kiinnostunut aina, koko elämänsä ajan, on harvassa. Se, joka sanoo, että kirjallisuus ja lukeminen ovat kiinnostaneet häntä aina, ei lopulta puhu aivan totta, vaikka tuleekin yleensä ymmärretyksi oikein. Niin kuin hekin, jotka kertovat olleensa aina kiinnostuneita matematiikasta tai jalkapallosta. Jalkapallo ja kirjallisuus ovat ihmisten yhdessä luomaa kulttuuria. Ennen kuin lapsi voi niistä kiinnostua, ne on tuotava hänelle tarjolle.

Vaikeampaa on toimia sen kanssa, mikä on aina ollut ihmisessä. Tällainen asia on seksuaalisuus ja ihmisen alkukantainen ja elämänmittainen kiinnostus siihen. Se ei ole koskaan saanut samanlaisia tutustuttamisen koneistoja taakseen kuin jalkapallo tai kirjallisuus, vaan se on haluttu sysätä sivuun, kauas yksilön ulkopuolelle omiin lokeroihinsa. Niissä maailman luonnollisin asia esittäytyy eri tavoin epäluonnollisena: punasteltavana aiheena biologian tunnilla, raskauden ja sukupuolitautien pelkoon keskittyvänä seksuaalikasvatuksena ja -valistuksena, jättimäisiksi pumpattuina rintoina tai seksinukkebordellina.

Seksuaalisuus hukkuu irvikuviin ja häpeään. Tai pelkoihin.

Jos ei puhuta, ei synny ymmärrystä. Siksi on kerrottava niistäkin aiheista, joista ei yleensä puhuta. Aiheisiin, joihin ei haluta tarttua, liittyvät suurimmat pelot ja vaikeimmat kysymykset ihmisestä.

Niihin paneutuminen on Imagen julkaiseman journalismin tehtävä ja mahdollisuus. Kaikesta tästä on kyse Sonja Saarikosken artikkelissa Osasto (s.38). Osasto on Riihimäen vankilan osasto D-5, jossa on vain seksuaalirikoksista tuomittuja vankeja. Se on paikka, jossa vankilan hierarkian pohjalla olevat vangit voivat olla turvassa. Vangit, jotka hekin ovat myös muuta kuin pelkät rikoksensa.

Heidän haastattelemisensa ei ole lehden kannanotto seksuaalirikoksista annettuihin tuomioihin. Se on mahdollisuus esittää julkisuudessa piiloon jääviä näkökulmia rikoksiin, joiden oikeudenkäyntiasiakirjat on salattu kymmeniksi vuosiksi. Vankien kertoma on vain heidän muistamansa versio tapahtumista. Rikokset ovat tapahtuneet vuosia sitten ja osa niistä humalassa. Yksikään kertomus ei ole koko totuus.

Saarikoski kävi osastolla ensimmäistä kertaa keväällä. Sen jälkeen aiheesta on puhuttu paljon toimituksessa ja myös toimituksen ulkopuolelle. Näissä keskusteluissa on lähes säännönmukaisesti mainittu sana pedofiili. Yksin tämä kertoo, miten vähin tiedoin seksuaalirikollisista puhutaan – ja miten herkästi leimakirves heilahtaa.

Riihimäen vankilan seksuaalirikolliset osallistuvat tuomionsa aikana hoito-ohjelmaan, josta vastaavat ammattilaiset kertovat, että 11 vuoden aikana ohjelmassa on ollut vain harvoja diagnosoituja pedofiilejä, arviolta kymmenisen miestä. 11 toimintavuoden aikana ohjelman on Riihimäen vankilassa käynyt läpi 152 vankia. Pedofilia ei ole nimi rikokselle vaan sairaudelle.

Jos sairaus oirehtii rikoksina, rikokset ovat hirvittäviä, ja uutiset niistä jäävät iäksi mieleen. Mielikuvat ja muistot otsikoista vaikuttavat siihen, miten suureksi vaara koetaan.

Sairauteen takertuminen kaventaa aihetta. Saarikoski haastatteli Riihimäellä esimerkiksi miehiä, joiden mukaan ensisijainen syy suhteille, joihin liittyvistä teoista heidät on myöhemmin tuomittu, on liittynyt muuhun kuin seksiin. On kaivattu ymmärrystä, ihailua tai läheisyyttä, joita ei syystä tai toisesta ole saatu omanikäisiltä tai lähisuhteista. Niihin on teini-ikäisenä voinut tarttua ymmärtämättä, että rajat ovat olemassa, vaikka ikäeroa ei olisi kuin muutama vuosi.

Tämä ei muuta tekoja eikä uhrien kokemusta, mutta taustojen ymmärtäminen voi muuttaa suhtautumista aiheeseen ja rangaistuksiin. Tyypillistä on vaatia seksuaalirikollisille kovempia rangaistuksia, mutta mitä enemmän ja tasapuolisemmin tapahtumista tiedetään, sitä oikeudenmukaisemmilta tuomiot tuntuvat.

Pelkoon tai puutteelliseen tietoon nojaaminen tuottaa vain lisää ymmärtämättömyyttä. Siksi tarvitaan sitäkin tietoa, jota ei heti haluaisi.

Julkaistu: 20.12.2018