Pirjo Heikkilä, Siskonpeti-komediasarjan uudet jaksot alkavat pian. Onko sarjan tekeminen niin hauskaa, kuin miltä se näyttää?

– Siskonpeti on paras duuni, jota olen koskaan tehnyt. Työporukkamme on inspiroiva ja on niin siistiä päästä näyttelemän itse kirjoittamiaan sketsejä. Idea sarjasta syntyi, kun podimme pari vuotta sitten krapulaamme Niinan (Lahtinen) luona. Mietimme hetken, keitä muita kysyisimme mukaan, kunnes palaset loksahtivat paikoilleen. Siskonpedin naisista olen tuntenut pisimpään Sannan (Stellan). Olemme tosi läheisiä ystäviä – melkein kuin siskoksia. Olen myös hänen lapsensa kummitäti.

Mitä muuta elämääsi kuuluu kuin näytteleminen?

– Rakastan tämänhetkistä elämääni. Teen töitä freelancerina, ja minulla on juuri sopivasti vapaa-aikaa ja ihmisiä ympärilläni. Olen nykyään sinkku ja hengailen paljon kavereideni kanssa ja istuskelen kahviloissa. Nautin impulsiivisesta elämästä ja siitä, ettei minun tarvitse tehdä suunnitelmia pitkälle tulevaisuuteen. En saa mitään kiksejä extreme-lajeista tai kaipaa muutenkaan elämältäni mitään ihmeellistä. Reissussakin alan aina ikävöidä nopeasti kotiin, sillä olen pohjimmiltani aika Suomi-tyttö.

Mitä tulevaisuudenhaaveita sinulla on?

– Haluaisin tehdä elokuvia ja draamasarjoja, sillä niitä en ole päässyt vielä kokeilemaan. Toivon myös voivani siirtyä jossain vaiheessa taustalle ja käsikirjoittaa enemmän. Jengi kestää tietyn aikaa yhtä lärviä telkkarissa, ja sitten täytyy keksiä jotain muuta. Tietysti minulla on myös yksityiselämään liittyviä haaveita. Haluaisin rakastaa ja olla rakastettu. Tuntuu, että tallaan tällä hetkellä oikeita polkuja, sillä koko ajan on vain entistä kivempaa olla minä.

Teet myös stand up –keikkoja. Jännitätkö vielä niitä?

– Nousin hiljattain pitkästä aikaa stand up -lavalle, mikä oli todella jännittävää. En ollut kauhean rento, vaan katselin vain keikkapaikan kattoon ja yritin muistella, miten juttuni menevät. Keikan jälkeen nolotti, mutta pakotin itseni pian uudestaan lavalle. Minulla on tarve ajaa itseni vaikeisiin tilanteisiin, sillä haluan kestää niitä seuraavan häpeän. Toivoisin myös oppivani olemaan lavalla rennosti ja hätääntymättä, vaikkei keikka aina menisikään ihan putkeen.

Oletko ollut aina hauskuuttaja?

– Olen nauttinut pelleilystä lapsesta asti. Ala-asteella väsäsin sketsejä koulun juhliin ja imitoin opettajiani. Teimme myös parhaan kaverini kanssa jatkuvasti jekkuja ja kakkakepposia. Piilotimme koirankakkaa aarrearkkuun, ja sitten nauroimme pissat housussa, kun joku löysi kätkömme. Olen ollut aina vähän ilkikurinen, mutten koskaan paha tai ilkeä. Huumorini lienee tänäkin päivänä vähän lapsekasta. 

Iskit kesällä paljaan pyllysi festaribussin ikkunaan. Onko sinulla mitään estoja?

– Joinain hetkinä olen maailman estoisin henkilö, joka jännittää todella paljon muille ihmisille puhumista. Saatan olla aivan lukossa, jos joku juttelee minulle kassajonossa. Toisina hetkinä taas mikään ei tuota ongelmia. Pepunvilautus alkaa jo olla tavaramerkkini. En tahdo sillä mitään pahaa, kunhan vaan ilahdutukseksi vähän vilautan. Jos joku iskisi nyt paljaan pyllynsä kahvilan ikkunaan, nauraisin varmasti ihan kippurassa.