Katri Helena, teit parinkymmenen vuoden tauon jälkeen joululevyn. Oletko jouluihminen?

– Olen jouluhullu. Kokkaan aina itse laatikot ja kinkun ja vietän juhlaa tyttärieni ja heidän perheidensä kanssa. Tänä vuonna sain aloittaa jouluun valmistautumisen levyn vuoksi jo maaliskuussa. Olin hämmästynyt siitä, miten hyviä joululaulut ovat ja miten paljon lapsuusmuistoja ne tuovat mieleeni. Albumista tulikin mielestäni yksi viime vuosikymmenten parhaista levytyksistäni.

Täytit elokuussa 70 vuotta. Mitä mietit ikääntymisestä?

– Nelikymppisenä vanheneminen pelotti minua paljon enemmän kuin nykyään. Vuosien varrella olen huomannut, ettei vanhuus tulekaan niin, kuin on luullut. Mieli ei vanhene samaa tahtia kehon kanssa, kun päänsä sisälle ei päästä harmaita ajatuksia. Uskon, että positiivinen suhtautumiseni elämään pitää minut nuorekkaana ­– niin kuin tietysti nuori mieskin. Suuri painoarvo täytyy antaa myös ammatilleni. Olen saanut elää unelmaani 52 vuoden ajan, eikä loppua ole vieläkään näkyvissä.

Mitkä muut asiat ovat sinulle tärkeitä kuin musiikki?

– Perheeni on tärkein asia elämässäni. Minulla ei ole kuin muutama harva perheen ulkopuolinen ystävä, mutta tyttäreni ovat parhaita ystäviäni. Oman porukan kanssa on aina turvallinen olo, sillä he pitävät takuulla puoliani. On myös ihanaa, kun joku lapsenlapsistani soittaa minulle ja pyytää minua tekemään makaronilaatikkoa. Silloin sitä tuntee itsensä tarpeelliseksi.

Minkälaisia tulevaisuuden suunnitelmia ja haaveita sinulla on?

– Toivon, että saan tehdä töitäni niin kauan, kuin keikoilla riittää yleisöä. Tietysti ajattelen, että urani päättyy jossain vaiheessa, mutta ei loppu vielä ihan kulman takana ole. Muuttaisin myös mieluusti vähäksi aikaa johonkin erämajaan Lappiin. Olen aina nauttinut luonnossa liikkumisesta ja maalla asumisesta. Minulla pitää olla heinää varpaiden välissä, jotta pystyn elämään.