Antti Ketonen, julkaisette Neljänsuora-bändisi kanssa tällä viikolla uuden albumin. Millainen siitä tuli?

– Levyllä kuullaan uudenlainen Ketonen, sillä laulan paljon aiempaa korkeammalta. Epäilin kauan, tuleekohan tästä paras juttu, mutta nyt olen jo ihan sinut kirkumisen kanssa. Olen tosin saanut palautetta, että kuulostan levyllä ihan nuorelta pojalta.

Neljänsuora on ollut kasassa 17 vuotta. Miten olette muuttuneet tuona aikana?

– Olemme kypsyneet ja rauhoittuneet, emmekä enää höntyile joka suuntaan. Alkuaikoina ajattelin, ettei musiikista tule koskaan ammattiani. Sitten yhtäkkiä huomasin, että homma vain jatkui ja jatkui. Onni on, että menestys on tullut pikkuhiljaa. Jos olisimme saavuttaneet kaiken nuorina, pääkoppani ei olisi varmaankaan pysynyt kasassa.

Kuinka hyviä ystäviä olette bändin poikien kanssa?

– Menisin mielelläni seuraavat 10 vuotta tällä porukalla. Olemme kuin yhtä perhettä, vaikka ystävyytemme liittyykin hyvin vahvasti musiikkiin. Lomilla minun ei tarvitse nähdä jätkiä. Minusta on hienoa, että kuljemme aina yhdessä bussilla keikoille, vaikka asummekin kaikki vähän eri puolilla Suomea. Toisinaan meille tulee myös pieniä vääntöjä, mutta aina niistä on selvitty. 

Laulat paljon rakkaudesta. Oletko romantikko?

– Olen kyllä aika rakkausmies. Tykkään laulaa rakkauslauluja, sillä niissä on hyvä tunnelma. Jos vaimoltani kysytään, voisin varmaan olla romanttisempikin. Viimeisin romanttisin tekoni on, kun kuskasin hänelle aamiaisen katukahvilasta hotellihuoneeseen.

Onko totta, että löysit vaimosikin keikkayleisöstä?

– Keikkaympäristöstä kyllä, tarkemmin ottaen lavatansseista. Hän pyysi minua tanssimaan valssia, mitä en lainkaan osannut. Jotenkin onnistuin kuitenkin voittamaan hänet puolelleni. Vaimoni on minulle musiikin vastavoima, joka palauttaa minut aina maan pinnalle. Legendaarinen lause ”aplodit loppuvat kotiovelle” pitää todellakin paikkansa.

Miten musiikkiurasi alkoi?

– Aloitin neljävuotiaana musiikkiopiston ja ensimmäinen soittimeni oli poljettava urkuharmoni. Minä soitin ja äitini polki sitä, sillä omat jalkani eivät ylettyneet polkimille. Ensimmäistä kertaa tartuin mikkiin seiskaluokan kevätjuhlassa. Sen jälkeen muutama tyttö kiinnostui minusta ja sain perinteisiä rakkauskirjeitäkin. Silloin minulle valkeni, että tässä on ammattini.

Bändinne tunnetaan energisestä lavashowsta. Urheiletko paljon vapaa-ajalla?

– Aika paljon joudun kyllä treenaamaan. Joskus mittasin, että keikalla kuluu noin 800 kaloria, joka vastaa ihan kunnon treeniä.  Kesällä en ehdi liikkumaan niin paljon kuin tavallisesti, mutta vähintään käyn lenkillä ja fustraan keikkabussissa. Eniten pidän kestävyysjuoksusta, sillä siinä saa ajatukset lentämään ihan uusille urille.